Ihmismieli on rajallinen. Yhdessä, kaikki ihmismielet etsivät jonkinlaista yhteistä totuutta, jotta yhteisöllisyyden tunne olisi voimakas. Tähän tunteeseen vaaditaan rajallisten ihmismielten kohdistamista joihinkin yhteisiin asioihin, arvoihin.

Kansallisuus on yksi asia, jonka esimerkiksi valtaosa suomalaisista kokee yhteiseksi. Suomalaisuuteen kuuluvat asiat erottavat meidät esimerkiksi venäläisistä, ruotsalaisista, ranskalaisista ja kenialaisista. Meillä on jopa mielissämme jonkinlainen suomalaisen arkkityyppi, käsitys siitä, mitä "todellinen" suomalaisuus on ja mitä siihen kuuluu.

Jos luettelisin omat käsitykseni suomalaisuudesta, huomattavan suuri osa suomalaisista saattaisi olla samaa mieltä. Toisaalta kuitenkin olisi suomalaisia, jotka olisivat kanssani eri mieltä. Siitäkin huolimatta, että kaikki itsensä jollakin tasolla suomalaisiksi kokevat ovat suomalaisia. Olemme suomalaisuus-käsitteen alla kaikki yhtä, mutta silti meissä on eroja. mitään varsinaista arkkityyppiä ei ole olemassa.

Sen sijaan suomalaisuuden stereotypioita on lukuisia ja ne ovat tarpeellisia. Stereotyyppien kautta me hahmotamme maailmaa ja itseämme osana sitä, yksinkertaistamme hieman, koska kokonaiskuvan ymmärtäminen on huomattavan vaikeaa. Siitä syystä suomalaisuuteen voidaan stereotyyppisesti sisällyttää saunan, makkaran, järvenrannassa sijaitsevan mökin, alkoholin ja juron luonteen. Kaikki kyseenalaistavat seikat, kuten se, ettei suomalaisuuteen kuulu makkara tai juro luonne, monimutkaistavat asioita. Suomalaisuudesta tulee moniarvoisempi ja vaikeammin hahmotettava. Jos stereotyypittelymme muuttuisi ja suomalaisia pidettäisiinkin stereotyyppisinä lämpiminä ja puheliaina (kuten esimerkiksi savolaisia, yhtä suomalaista kansanosaa), se saatettaisiin helpommin liittää johonkin aivan toiseen kansallisuuteen kuuluvaksi. Suomalaiset eivät kuitenkaan ole edes käsitteellisesti kreikkalaisia.

Tarve kokea yhteisöllisyyttä ja elää jotakuinkin samojen arvojen mukaan ei ole vain kansallisuuteen liittyvä ilmiö. Kansallisuudesta puhutaan nykyään eräänlaisena uskontona, joka on korvannut uskonnon tai pikemmin kenties tullut tavanomaisen uskonnon oheen. Uskontokunnat ovat yhtälailla organisoituneita, kuten valtiot. Niillä on omat sisäiset uskomuksensa, arvonsa, lakinsa ja norminsa. Pääsääntöisesti aina yhden kattokäsitteen alta, esimerkiksi "islamilaisuuden", voidaan löytää vastaavalla tavalla yksinkertaistavia, stereotyypittäviä kuvauksia muslimista. Muslimi on rauhaa rakastava, naisia kunnioittava ja alkoholia välttävä. Jälleen meidän on hyvin helppo löytää näille stereotypioille vastapari, joka muuttaa hetkessä käsityksen muslimista moniarvoisemmaksi.

Yksipuoliset kuvaukset sen enempää suomalaisista kuin muslimeista eivät ole käytännön tasolla kovinkaan toimivia. Aina löytyy poikkeus. Silti, kun puramme stereotypiat pos ja annamme suomalaisten tai muslimien itse määritellä itsensä, olemme lähempänä "totuutta". Toisaalta me voimme jättää kaikki arvottavat määreet pois ja puhua fyysisesti faktisista asioista: "suomalainen asuu, on asunut valtaosan tai ainakin osan elämästään Suomessa", "suomalainen puhuu (pääsääntöisesti) suomea" ja "muslimi uskoo Allahiin tai ainakin Hänen olemassaoloonsa", "muslimille Koraani on tärkeä kirja". Vaikka lauseet ovat ympäripyöreitä, ne silti erottavat esimerkiksi suomalaiset venäläisistä tai ruotsalaisista. Samoin ne erottavat muslimin esimerkiksi kristitystä.

Kun puhutaan totuudesta, puhutaan usein arvottavin käsittein. Ihmisten ja ihmisyhteisöjen moniarvoisuus kuitenkin osoittaa, ettei esimerkiksi yhteisöistä ole välttämättä kovin helppoa löytää mitään arvoa, joka väistämättä tukisi käsitystä löydetystä totuudesta. Ympäripyöreät "totuudet" kielivät siitä, että itseasiassa totuus on melko arkinen asia ja vailla arvoja. Arjessa puu on puu, vaikka sitä katsottaisiin mistä näkökulmasta tai aurinko on aurinko. Ne eivät ole välttämättä hyviä tai huonoja, ne vain ovat. Kun päädytään vihdoin keskusteluun siitä, onko esimerkiksi joku suomalainen hyvä suomalainen (kansalainen) tai onko joku muslimi hyvä, puheemme siirtyy pois arjen faktoista, mielipiteisiin.

Ihmismieli on rajallinen. Samoin ovat ihmisten mielipiteet, rajoja täynnä. Me voimme hyvinkin etsiä mielipiteillemme tukea muista ihmisistä, auktoriteeteistä, kuten Suomen perustus- tai pakolaislaista tai miksei sitten Koraanista tai Raamatusta. Siitä huolimatta mielipiteemme eivät muutu totuudeksi. Olemme kenties löytäneet yhteisön, joka jakaa joitakin ajatuksia ja arvoja, mutta lopulta olemme pieni ryhmä moniarvoisessa maailmassa. Ellemme sitten ala etsiä arvoja, jotka yhdistäisivät meitä kaikkia ihmisiä. Jälleen olisi silloin katsottava ensin faktoja: luonnon sietokyky on rajallinen; ihmisiä on liikaa ja jokainen ihminen tuottaa x määrän saastetta; jos väestömäärä maapallolla jatkaa kasvuaan, saasteiden määrä kasvaa; ennenpitkää luonnon sietokyky on ylitetty. Laki- tai pyhistä kirjoista riippumatta, ihmiskunnan on mahdollista löytää yhteisiä arvoja, yhteinen totuus, joka yhdistää meitä kaikkia. Eikä meidän tarvitse etsiä stereotypioita tehdäksemme asioista itsellemme helpompia. On pohdittava arvoja, joiden mukaan tällaisessa tilanteessa olisi toimittava, niin ihmiskuntaa kuin luontoa säästäen.