Ihmiskunnan historiassa tuskin on aikaa, jolloin ihmiset eivät olisi jollakin tavalla viestineet. Nykymuodossaan tunnetut kielet eivät syntyneet yössä, vaan pitkän ajan kuluessa, alkaen ikoneista, esimerkiksi luontoa ja ihmistä esittävistä luolamaalauksista. Ensimmäiset kirjaimet ovat nekin pitkälti ikoninkaltaisia. Näistä esimerkiksi hieroglyfit.

Kirjoitettu teksti syntyi kuitenkin vasta suhteellisen myöhään. Puhuttu kieli oli olemassa jo huomattavasti aiemmin ja sen avulla ihmiset jakoivat kokemuksiaan, tunteitaan, pelkojaan ja ihmetyksiään. Noista jaetuista sanoista ja kokemuksista ihmiset alkoivat muovata käsitystään maailmasta. Maailma ei enää ollut puhtaasti koettu, vaan se alkoi hiljalleen olla sanoiksi jähmetetty. Maailma sellaisena kuin ihmiset sen kokivat ei kuitenkaan ollut samanlainen kuin se on tänä päivänä. Siihen aikaan maailmakuva kattoi pitkälti ihmisten elinalueen, joka saattoi olla noin 50 neliökilometrin säteellä. Valkoihoiset eivät tienneet mustaihoisista eivätkä sen enempää heidän puhumastaan kielestä. Valkoihoiset kuin eivät mustaihoisetkaan tienneet syytä siihen, miksi yhtenä hetkenä satoi, toisena paistoi. He eivät ymmärtäneet mistä vuorokausirytmi syntyi, mihin iso valopallo illan tai yön myötä katosi palatakseen seuraavana aamuna.

Ihmismielelle käsittämättömät asiat alkoivat saada selityksiä. Selitykset olivat erilaisia eri kolkissa maailmaa, mutta puhtaasti siitä syystä, että selittäjät olivat ihmisiä ja heitä ympäröivä maailma oli paikoin samankaltainen, selityksissä saattoi olla samankaltaisuuksia.

Nämä selitykset muodostuivat osaksi kutakin ihmistä itseään. Ne olivat osa heidän ymmärrystään maailmasta, ne sisälsivät heidän uskomuksensa ja niiden ohella heidän tunteitaan. Tuonpuoleisen pelosta ja odotuksesta tuli yhden ihmisryhmän arkipäiväistä todellisuutta, kun toinen ihmisryhmä keskittyi viljelemään maata ja huolehtimaan yhteisönsä ruoantarpeesta. Ihmisille muodostui ja heille kehitettiin ajan myötä vahva tunnepuolinen kokemus siitä, mikä oli oikein ja mikä väärin, mikä oli pyhää ja mikä pahaa.

Kirjoitettu kieli muutti jälleen osaltaan koettua maailmaa. Aiemmin kaikki oli ollut puheen ja kerrottujen tarinoiden varassa. Kehityksen myötä kirjaimet vangitsivat merkityksiä entisestään. Hindulaisessa perinteessä saattoi osa kaikista tunnetuista jumalista kuolla kirjoitetun kielen myötä, kun olleita ja menneitä jumalia ei enää tarvinnut pitää elossa puhutussa kielessä. Samoin saattoi käydä lukuisten yksijumalisten uskontojen kohdalla. Se, mikä oli aiemmin ollut joustavaa ja puhuttua, saatettiin nyt ikuistaa kyseenalaistamattomaksi, kankeaksi ja joustamattomaksi tekstiksi.

Tämä kehitys muutti myös jonkin verran ihmisten tapaa väitellä ja käydä kiistoja. Aiemmin voitiin vedota vain ihmisten kertomaan, mutta tekstin myötä voitiin aina osoittaa tekstistä kohta, josta saatettiin saada todiste puolesta tai vastaan. Kirjoitettu todiste oli kiistaton, mutta etu näissä taisteluissa oli harvoilla lukutaitoisilla ja niillä, joilla oli ylipäätään pääsy kirjoitetun tekstin luokse. Tämä tilanne muutti voimakkaasti valta-asetelmia siihen suuntaan, että sillä, jolla oli tietoa, oli myös valtaa.

Puheen ja kirjoituksen aloittama kulttuurimullistus jatkuu edelleen. Kirjoitetun tekstin kiistatonta arvoa on toki alettu kyseenalaistamaan, mutta siellä, missä kirjoitus- tai lukutaitoa ei vielä ole, on edelleen voimakkaat valtasuhteet olemassa ja sinne uskonnot levittävät lonkeroitaan. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta tahosta maailmassa on Wycliffe Bible Translators, jonka ainoana pyrkimyksenä on kääntää Raamattu sellaisille kielille, joilla sitä ei vielä ole ilmestynyt. Tämä tarkoittaa, että missä ikinä on heimo tai kansa, joka ei tiedä Raamatusta ja Jeesuksesta, Wycliffe etsiytyy paikalle, opettelee heimon kielen ja tuottaa sen omalla kielellä Raamatun. Sen toiminnan eettisyydestä ja moraalista voidaan olla montaa mieltä, mutta yleisesti ottaen sen toiminta vaikuttaa kulttuurieksploitaatiolta, jonka erityinen ja piiloinen tarkoitus on hävittää vanhat kulttuurit ja yhtenäistää ne osaksi kristillistä kulttuuria.

Vastaavanlaista maailmanvalloitusta ei kuitenkaan ole tehty vain kirjoitetun kielen avulla. Nykypäivänä globalisaatio on paljastanut tilanteita, joissa muutoin vaikeassa asemassa olevat kansat ja yhteisöt ollaan tuotu amerikkalaisen kulttuurin piiriin. Muistan edelleen elävästi, kun 2000-luvun vaihteessa istuin oppilaana luokassa, kun Afrikassa työtä tehnyt televisioammattilainen kertoi yhteisöjen tilanteesta. Yhteisöön oli vaikutuksen tehnyt Jeesuksen sijasta Muhammed/Allah, mutta vielä entistä suuremman vaikutuksen televisiosarja Kauniit ja rohkeat. Joka päivä yhteisön ihmiset kerääntyivät television ääreen katsellakseen amerikkalaista unelmaa, omituisia suhdeketjuja ymmärtämättä kovinkaan hyvin mistä televisiosarjoissa yleensä on kiinni. Heille televisiosta nähty kuva ei ollut fiktiota, vaan silkkaa faktaa. Kauniit ja rohkeat oli elävä osoitus siitä, millä tavalla Yhdysvalloissa eletään. Tämä puhtaasti siitä syystä, ettei heillä ollut itsellään kokemusta länsimaisesta elämäntavasta. Ainoa tieto, mitä heillä oli tullut länsimaalaisista valui heidän tietoonsa television ja heidän yhteisönsä keskuuteen tulleiden länsimaalaisten välityksellä.

Voimme tänä päivänä Suomessa ajatella, että merkillistä, miten afrikkalaiset voivat ajatella noin. Me olemme kuitenkin itse samassa liemessä, koska Suomessa television manipuloiva vaikutus alkoi jo kymmeniä vuosia sitten. Sen ensimmäiset vastaanottajat olivat meidän vanhempiamme tai isovanhempiamme. Raamatun me otimme vastaan jo tuhat vuotta sitten, mutta oman kirjoitetun kielen vasta satoja vuosia myöhemmin. Me suomalaiset olemme kadottaneet juuremme ja sen, mitä me alunperin olimme. Nyt me olemme aivan samassa liemessä kuin koko muu läntinen maailma, johon eristetyt ja pienet heimoyhteisöt vasta ovat tuossa osaksi.

Olemmeko me onnellisempia näin? Tulevatko afrikkalaiset köyhät onnellisemmiksi katsoessaan Kauniita ja rohkeita tai kuullessaan Jeesuksesta tai Allahista? Mihin voimme verrata? Voimme vain todeta, että mikään tästä tiedosta ei ole meidän elämämme kannalta välttämätöntä. Me ja meidän kaukaiset esi-isämme tulivat toimeen ilman tätä tietoa. Miksi meidän on niin vaikea elää ilman tiedon, selitysten ja tarinoiden kirjoa? Ehkä lopulta tieto vapauttaa, tai me niin uskomme. Emme kuitenkaan kykene vielä näkemään, että mistä kaikesta se on tarkoitus meidät vapauttaa. Voimme tiedostaa sen, että olemme matkalla, mutta matkan päämäärästä meillä ei ole kovinkaan hyvää käsitystä.