Leikkasin ensimmäisen kerran hiukseni kokonaan pois viisi, kuusi vuotta sitten. Syynä oli pitkälti se, että suhtaudun karvankasvuun jonkinasteisella ärtymyksellä ja inholla. Valitettavasti en kuitenkaan voi fysiologialleni paljoakaan, mutta joka tapauksessa aloin muokata ulkoista olemustani ajamalla hiukseni pois säännöllisesti. Vuosien aikana tuttavapiirini on ehtinyt muuttua huomattavasti ja joukossa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet päässäni senttiä, puoltatoista pidempiä hiuksia. Saman tempun olen tehnyt parralleni, joka ei toisaalta kasva aivan yhtä nopeasti kuin hiukseni, mutta on ollut aikoja, jolloin olen ollut huomattavasti parrakkaampi.

Kuulin aikanaan erään tuttuni sanovan minulle, että kasvattaessani partaa, näytin vanhemmalta kuin todellisuudessa olen. Ajeltuani partaani ja hiuksiani säännöllisesti, näytän nuoremmalta. Arkielämän todistus tälle tuli, kun aloitin yliopisto-opinnot varhaisen keski-iän kynnyksellä. Lukuisat opiskelijatoverini ovat arvelleet minun olevan kolmenkympin huitteilla. Näytän siis jonkin verran nuoremmalta kuin todellisuudessa olen. Ollessani nuorten joukossa nuoremman näköisenä, olen myös onnistunut luomaan suhteita opiskelijatovereihini hieman eri tavalla. He pitävät minua yhtenä joukossaan, pitävät minua vertaisenaan ja lähellä omaa ikäluokkaansa.

Kerrottuani joillekin opiskelijatovereilleni oikean ikäni, osa heistä on ollut yllättyneitä ja alkaneet suhtautua minuun hieman eri tavalla. Mikä ikinä sitten se lopullinen tapa tai muutos on ollut - se on saattanut olla positiivinen, kannustava, kunnioittava tai sitten välttelevä - näyttää siltä, että ulkoinen olemukseni antaa ihmisille yhtä kuvaa ja numerot toista.

Tästä on herännyt ajatus, että muokkaamalla omaa ulkonäköään, ihminen kykenee vaikuttamaan ihmisten asenteisiin. Tässä tapauksessa esimerkiksi niin, että muokatessani omaa ulkonäköäni, kykenen vaikuttamaan muiden itseeni kohdistuviin asenteisiin, myönteisesti tai negatiivisesti.

Propagandan perinteisiin määritelmiin liittyy se, että sen tavoitteena on ihmisten asenteisiin vaikuttaminen. Yleensä tietysti ajatellaan, että propagandaa harjoitetaan, jotta saadaan kaivettua positiivisia piirteitä ulos neutraaleista, positiivisista tai negatiivisista asioista. Yleinen tilanne, jossa propagandaa ajatellaan harjoitettavan on sota, mutta yhtä hyvin markkinointi on leimallisesti propagoivaa eli pyrkimystä vaikuttaa ihmisten asenteisiin sillä tavalla, että he kävisivät ostamassa tuotteita tietystä kaupasta, tietyn merkin tuotteita jne. Koska ulkonäön tai tyylin muutokset voivat nekin olla joko tietoista tai tiedostamatonta pyrkimystä vaikuttaa muiden ihmisten asenteisiin, ihminen viestii ulkoisella olemuksellaan asioita muille ihmisille.

Asia voidaan havainnollistaa ajatuksella, joka voisi olla hyvin lähellä minua itseäni. Kuvat kenties havainnollistaisivat paremmin, mutta uskoakseni sanallinen esitys luo sekin tehokkaasti mielikuvia, joita voi miettiä.

1. Minulla on hiukset, jotka ovat kampaamattomat. Minulla on tuuhea, tumma parta, jota en ole hoitanut. Päässäni on silmälasit. Olen pukeutunut harmaaseen kauluspuseroon ja vaaleisiin housuihin. Ulkoasusteenani on vihreää, harmaata ja mustaa sisältävä, lämmin talviulkoilutakki, jonka käsivarressa on heijastin.

- Millaisia mielleyhtymiä tämä asustus luo? Millainen persoona olen? Onko minua helppo vai vaikea lähestyä?

2. Olen ajanut hiukseni pois, päässäni on musta pipo. Minulla ei ole partaa, ja olen hajustanut itseäni partavedellä. Päässäni on silmälasit. Olen pukeutunut mustaan, pitkähihaiseen paitaan ja mustiin farkkuihin. Ulkoasusteenani on musta takki.

- Millaisia mielleyhtymiä tämä asustus luo? Millainen persoona olen? Onko minua helppo vai vaikea lähestyä?

Vaikka jotkut ihmiset ehkä lähestyvät hyvin samalla tavalla erilaisia ihmisiä, jotkut saattavat pitää esimerkiksi ajeltua päänahkaa merkkinä jostakin, joka työntää ihmiset luotani. Joillekin taas merkki heijastimilla varustetusta talviulkoilutakista luo mielikuvan ihmisestä, joka ei kuulosta kovin mielenkiintoiselta.

Asenteet ovat tiedostamattomia, mutta muokatessani omaa ulkonäköäni, valitessani itselleni vaatteita, saatan hyvinkin kategorioida itseni joidenkin ihmisten mielissä tiettyihin ryhmiin. Jos esimerkiksi kaulassani olisi puhtaasti nostalgisista syistä suuri rippiristi (krusifiksi), se saattaisi herättää joissakin ihmisissä ajatuksia. He eivät välttämättä tulisi kysyneeksi, mistä syystä kaulassani on rippiristi, vaan he tyytyisivät omaan oletukseensa.

Ihminen viestii olemuksellaan. Samoin muut ihmiset tulkitsevat väistämättä toista ihmistä tietojensa ja kokemustensa pohjalta. Vaikka kaksi ihmistä pukeutuisi täsmälleen samalla tavalla, he saattavat olla persoonina hyvinkin erilaisia. Toisaalta heidän pukeutumistaan tulkitseva henkilö saattaisi suhtautua heihin yhtenä hetkenä huomattavasti positiivisemmin, mutta kun esimerkiksi krusifiksi leimautuu jonkun toisen vastaavaa korua kantavan käytöksen kautta negatiiviseksi, jopa traumaattiseksi, silloin suhtautuminen kehen tahansa krusifiksia pitävään saattaa muuttua leimallisesti negatiiviseksi.

Vaatetuksella on itseilmaisun kannalta myös muita merkityksiä. Esimerkiksi tietyn jalkapallo- tai jääkiekkojoukkueen paitaa pitävä haluaa erottautua muusta porukasta, ei suinkaan yksilönä, vaan tiettyyn ryhmään kuuluvana. Samoin mustilla vaatteilla, koruilla, mustilla hiuksilla, niiteillä ja metallibändien fanipaidoilla pyritään ilmaisemaan muille ihmisille jotakin. Vaatetus toimii näissä tapauksissa koodina, jonka purkamiseksi kuitenkin on tiedettävä, mistä on kysymys esimerkiksi siinä tapauksessa, että ihminen kulkee punaisessa paidassa, jonka rinnuksessa on Manchester Unitedin logo. Tai mistä on kyse, kun ihmisellä on Iron Maidenin paita. On ihmisiä, jotka eivät tiedä Manchester Unitedin olevan jalkapalloseura tai Iron Maidenin olevan heviyhtye.

Koodin osaaminen on tapa tulkita oikein. Se vaikuttaa siihen, miten toisen ihmisen tulkitsemme ja miten häneen suhtaudumme. Jos emme tiedä, mikä krusifiksi on, miten sitä kantava voisi herättää meissä minkäänlaisia tuntemuksia? Aiempaan kokemuksemme pohjaten, me voimme leimata ihmisiä pelkästään heidän pukeutumisensa pohjalta mielenkiintoisiksi, eksoottisiksi, tavallisiksi, normaaleiksi, erikoisiksi, mielenkiinnottomiksi ja niin edelleen. Onkin enemmän kyse siitä, millaisen mielikuvan itsestämme haluamme antaa ja miten oletamme vastaanottajien meitä tulkitsevan. Olisiko se sitten kovinkin kammottavaa, jos siirtyessämme yhdestä merkitysjärjestelmästä toiseen (gooteista jalkapallofanien keskuuteen), että yhdessä meitä pidettäisiin hyvinä ja mielenkiintoisina tyyppeinä, toisessa taas angstaavana nuorisona, jonka pitäisi pikapikaa siirtyä takaisin omiensa pariin.