Sikainfluenssa on levinnyt eri puolille maailmaa. Media puhuu epidemiasta eikä vain siitä, kyseessä on pandemia, joka leviää ja tappaa ihmisiä. Uhkakuva on median piirtämä ja värittämä. Kuoleman uhka on kuitenkin todellinen, kuten se on joka kerralla, kun ihmiset lähtevät aamulla autolla töihin, liikkuvat heijastimella tai ilman pimeässä, syövät kalasoppaa tai käynnistävät sähkölaitteita. Koskaan ei voi tietää, milloin uhka aktualisoituu eli toteutuu.
Nyt leviävän sikainfluenssan vaarallisuuteen on otettu mediassa ja varsinkin kahvipöytäkeskusteluissa voimakkaasti kantaa. Yliopistolla liikkuvien tietojen mukaan, kyseessä on tavallinen influenssa, jossa vain on lisäsävy. Niin tai näin, influenssaankin on kuoltu, mutta harvemmin influenssaan kuolleista mitään uutisoidaan. Toisaalta samaan aikaan Ukrainassa riehuu epämääräinen sairaus, jonka todellisesta luonteesta on pelkkiä arvailuja. Siinä missä Suomessa sairaalahoitoon on joutunut vain kourallinen sikainfluenssaan sairastuneita, Ukrainan sairaalat ovat täyttyneet sairaista ja sairaus on vaatinut kymmeniä kertoja enemmän kuolonuhreja kuin Suomessa.
Kaiken kaikkiaan ihmiset joutuvat elämään arvailujen varassa. Se ei ole mitään uutta, sillä niinhän meidän tulisi arvailla koko elämämme, koska uhka on "todellinen" kaiken aikaa. Tällaisessa tapauksessa kuitenkin on lääkefirmoja, jotka kauppaavat ihmisille toivoa. Kapitalistisessa järjestelmässä tämän voi ajatella oikein, mutta toisaalta ihmisten toiveilla pelaamisessa ja ihmisten manipuloinnissa on aina riskinsä. Mitä sitten, jos lääkkeet eivät auta? Saadaanko media vaiennettua? Entä, jos ei ja miljardivoittoja seuraa miljarditappiot, kenen taskuihin menevät rahat? Onko sillä lopultakaan merkitystä?
Pandemia koetaan uhaksi, mutta todelliset toimenpiteet sen ehkäisemiseksi vaikuttavat keinotekoisilta. Pandemia leviää lähikosketuksessa ihmisiin ja ainoa tapa siirtää tautia, on liikuttaa sairaita ihmisiä. Tänä päivänä ihmiset liikkuvat paljon ja nopeasti. Virus siirtyy vajaassa vuorokaudessa Latinalaisesta Amerikasta Aasiaan ja Eurooppaan. Edelleen täällä se voi siirtyä laiva- tai autoteitse, kenties polkupyörällä tai jalan. Väistämätöntä on, että pandemia vaatii ihmisten liikkumista. Missä kohtaa nyt meneillään olevan pandemian aikana on ehdotettu jotakin muuta lääkettä kuin ruisketta, jota ei ole testattu, ja johon voi lähes vastaavalla todennäköisyydellä kuolla kuin itse sikainfluenssaan?
Onko sikainfluenssa todella vaarallinen? Siitä on jo esitetty, ettei se ole muuta kuin tavallinen influenssa. Joka tapauksessa aihetta pyöritetään mediassa sillä tavalla kuin se olisi todella vaarallinen, todellinen uhka. Vaan, mitä jos todellinen uhka olisi todella olemassa. Mitä jos Meksikosta liikkeelle lähtenyt virus tappaisi jokaisen kantajansa? Mitä jos jokainen nyt sikainfluenssaan sairastunut saisi oman kuolinilmoituksensa lehtiin? Millä tavalla media asiaan suhtautuisi, kuka hyötyisi taloudellisesti, kuinka monta ruisketta kehitettäisiin ja kuinka kauan ihmiset jaksaisivat luottaa siihen, mitä media tai lääkefirmat taudista kertoisivat? Ilman todellisia näyttöjä, ilman todellista huolta media olisi täynnä tyhjiä sanoja, korulauseita. Ihmisten jonottaessa vuoroaan hautaustoimistoon hengityssuojaimissa, desinfiointiaineet olisi unohdettava, koska niistä ei todellakaan ole hyötyä. Olisi tehtävä jotakin radikaalia, jotta tauti ei leviäisi. Miten olisi: maailma olisi kiinni seuraavan kuukauden, lentokoneet, junat ja autot eivät kulkisi. Jokaisen olisi turvauduttava läheisiin ja kerryttämiinsä ruokavarastoihin. Taudin leviämistä saataisiin hidastettua, mutta tämän jälkeen olisi edelleen otettava rauhallisesti. Mitä todella tarvitsemme on ruoka, vesi, hygienia ja toisemme, emme tarvitse välttämättä lääkeyritysten vakuutuksia lääkkeiden toimivuudesta, emmekä varsinkaan tarvitse lomamatkaa Meksikoon.
Kommentit