Olen Greenpeacen jäsen, samoin Amnestyn. Molemmat järjestöt puolustavat tärkeitä asioita maailmassa. Kuitenkin kaikella toiminnalla on vastavaikutus. Erityisen mielenkiintoista on katsella Greenpeacen graafisesti taidokkaita lehtisiä, joissa kerrotaan siitä, miten jälleen on metsiä puolustettu hakkuilta. Tietoni saattavat olla hieman hatarat, mutta mistä materiaalista ne lehtiset tehdään?

Olen siis luonnonsuojelija, ainakin jossakin määrin. Mielestäni käytettävän paperin määrää pitäisi rajoittaa tuntuvasti. Maailma ei tarvitse kaikkia tabloideja, joissa kerrotaan Janne Katajan käyneen Torremolinoksella ja Matti Nykäsen hyppineen alasti lumihangessa. Emme tarvitse edes niitä kymmeniä tärkeitä lehtiä, jotka kertovat meille päivittäin sodan edelleen jatkuvan Lähi-Idässä ja säätilan kylmenevän - liekö siis talvi tulossa. Kaikesta huolimatta kilpailu pakottaa lehdet kuin myös järjestöt tekemään kaikkensa tullakseen jotenkin näkyviin ja maksaakseen sitten ajan mittaan palkkaa kaikille työntekijöilleen.

Mielenkiinnolla olen seurannut vuosien ajan sitä, miten ovissa on hiljalleen alkanut yleistyä erilaiset laput ja kyltit, joissa kerrotaan, että: "Tähän huusholliin ei sitten tartte niitä mainoksia ja ilmaislehtisiä jaella". Minua ne ovat nyppineet erinomaisen paljon jo vuosia, mutta olen tullut ajan mittaan samaan tulokseen myös laskujen ja erilaisten pankkien tilitietojen kanssa. Onhan ne tietysti hyvä saada postiluukusta, mutta nähdäkseni nykypäivänä alkaa olla jo vaihtoehtoja. Joka tapauksessa olen harkinnut, että ehkä noihin lappuihin ja kyltteihin pitäisi vielä lisätä: "Eikä sitten niitä laskujakaan tähän osoitteeseen. Kiitos!"