Nomadismi eli kiertolaisuus tarkoittaa käytännössä ihmisten liikkumista paikasta toiseen. Nomadikansoja on olemassa edelleen ja tätä paikasta toiseen kiertämistä on pidetty syynä ihmisen tarpeeksi matkustaa. Suurin osa ihmiskunnasta on kuitenkin pysyi melko hyvin aloillaan ennen juna-, laiva- ja lentokoneverkoston syntyä. Ottaen huomioon, miten uusi keksintö esimerkiksi lentokone on (1900-luvun alku), kenties ihmiskunnan luontaista nomadismia on turha syyttää.

Mikä sitten olisi syy ihmisen luontaiseen tarpeeseen katsoa televisiota. Yksi nykyajan muodikkaista syistä on "ajantasalla pysyminen". Tilastojen mukaan toki katsotuimpia ohjelmia ovat edelleen uutiset, mutta valtaväestö kuitenkin katsoo viihdeohjelmia. Uutiset ovat vain se "pakollinen" tapa pysyä ajantasalla. Ottaen huomioon, miten pitkään ihmisillä ei ollut erityistä tarvetta pysyäkään ajantasalla, voidaan siis tätäkin tarvetta kyseenalaistaa. Onko lopulta käynyt niin, että teknologian kehittyessä ja yleistyessä, tiedosta on tullut yhä enemmän statusarvo? Hieman samaan tapaan kuin statusarvona voidaan pitää ihmisten kokemusta eri maista ja kulttuureista. Ikään kuin tällä hetkellä vain olisi tärkeää, että tiedät hirvikolarin tapahtuneen 5-tien varressa ja Thaimaan presidentin käyneet illallisella Vietnamin ulkoministerin kanssa sekä tietysti, että olet nähnyt ihan omin silmin Varanasin paskaiset kadut tai länsimaisen ostoshelvetin Kanarian saarilla.

Tietoa on saatavilla muualtakin kuin televisiosta. Kokemuksia ja tietoa on saatavilla muutenkin kuin matkailemalla. Aina ei ole välttämättä edes lukea yhtään mitään. Joskus tekee hyvää vain olla, ihmetellä, havainnoida maailmaa ja kuunnella. Koska elämä on muuttunut erinäisistä syistä yhtä nopeatempoisemmaksi ja hektisemmäksi, ihmiset eivät enää välttämättä osaa olla paikallaan ja vain kuunnella. He eivät osaa arvostaa sitä kautta sen enempää televisiota kuin matkailua edes sitä vähää, mitä arvoa niille voi antaa. Niin televisiosta kuin lentokoneista on tullut ihmisille väline saavuttaa jotakin, mikä ei ole niiden kautta saavutettavissa. Toinen elämä.

Niin ahdistavaa ja masentavaa kuin se kenties joidenkin mielestä on, ihmisillä on vain yksi elämä ja se on tämä tässä nyt ja näin. Olkoon se miten tahansa puuduttavaa ja tylsää, mitä muuta pitäisi olla? Viidakoissa elävillä kansoilla on vain toisensa ja elämänsä. He ovat toisistaan riippuvaisia sikäli, että yhdessä he tuottavat syötäväksi huomattavasti helpommin ruokaa kuin, jos joutuisi yksin metsästämään oman ruokansa. Varsinkin alle 5-vuotiaalle metsästäminen saattaisi olla melko haasteellista. Mutta heidän elämänsä pyörii ruoan ympärillä, koska se on ainoa asia, joka pitää meidät ihmiset hengissä.

Voi miten tylsää olisikaan elää niin? Mutta niinhän me elämme. Olemme aivan samoista asioista riippuvaisia länsimaissa kuin viidakossa. Me länsimaalaiset, urbanisoituneet kansalaiset olemme lisäksi jonkin verran riippuvaisia toisistamme ja järjestelmästä, koska me tarvitsemme rahaa voidaksemme hankkia ruokaa. Me emme metsästä sitä. Tämän lisäksi olemme kehittäneet kaikenlaisia näppäriä muita riippuvuuksia. Me emme välttämättä osaa kuvitella elämää ilman televisiota, ilman jotakin ääntä päästävää laitetta, hellaa, pakollista kertaa tai paria ryyppyä viikossa, työstä - koska sehän tuottaa enemmän rahaa kuin työttömänä oleilu - ja vaikkapa niistä kaivatuista sekä halutuista matkoista edes joskus johonkin maailmankolkkaan.

Nämä meille kehittyneet riippuvuudet teknologiasta ja erinäisistä aineista tekevät meistä länsimaissa ihmisiä. Näiden riippuvuuksien kautta meitä voidaan arvioida ihmisinä. Isälläni oli tapana rinnastaa elämä alkoholinkäyttöön. Hänen näkemyksensä mukaan - eikä hän kuitenkaan ole ainoa - ihminen ei elä, ellei vedä viinaa ja vähän päästä paineita pihalle. Olin eri mieltä jo nuorempana, olen eri mieltä edelleen. Ihmiselämä ei ole riippuvainen siitä, että ihminen tekee jotakin vain koska huvittaa ja sillä tavalla saa tapettua tylsyyttä. Ihmiselämäksi on kelpuutettava kaikki elämä, jota me ihmiset elämme, laitteisiin sidottuna tai niistä vapaana. Aineet ja huvi eivät tee ihmiselämästä yhtään ihmiselämää kummempaa. Se, mikä minun nähdäkseni on todellista elämää, on tietoisuus elämästä, olkoon se sitten miten puuduttavaa ja tylsää tahansa. Todellinen elämä on elämän hengittämistä sellaisena kuin se on.