Foucault'laiseen diskurssianalyysiin pohjautuvan kriittisen lingvistiikan mielenkiinnon kohteena ovat kielentuottamisen ja -käytön tavat. Miten ihmiset voivat kielellisin nyanssein tuottaa pysyvästi kieleen rasistisia tai seksistisiä piirteitä. Ihmiset, jotka kieltä käyttävät eivät välttämättä ole tietoisia näistä piirteistä, koska kieli sellaisenaan on osa heidän kokemaansa sosiaalista todellisuutta. Yhtenä esimerkkinä sana 'burkha', joka viittaa musliminaisten vartalon ja kasvot peittävään asusteeseen. Asusteen tarkoituksena on 1) erottaa miehet naisista, 2) asettaa naiset miehisen tarkkailuvallan alle, 3) suojella naisia miesten seksuaalisilta katseilta. Asuste sinänsä jo asettaa naiset mieh(is)en (katseen)vallan alle, mutta lisäksi kielellisesti tätä valtaa symboloi itse asustetta kuvaava käsite 'burkha'.

Vastaavia kielellisiä käytänteitä on lukuisia ja yksi niistä on 'sairaus'. Se on ongelmallinen käsite varmasti useammasta syystä, mutta yksi näistä ongelmista liittyy juuri valtaan. Mihin tarkoitukseen käsite on luotu ja mihin sen oletetaan viittaavan. Sairautta vastaava käsite on 'häiriötila', jolla voidaan viitata sekä fyysiseen että psyykkiseen häiriöön. Sairautta ja häiriötilaa pyritään hoitamaan, jotta sairaus tai häiriö saataisiin ihmiskehosta tai -psyykestä pois. Mutta kuka määrittelee sen, milloin ihminen on häiriötilassa?

Alkoholismista kirjoitetaan sairautena ja juuri sairausluonteensa vuoksi sille on pyritty löytämään erilaisia hoitomenetelmiä. Sairaus toimii käsitteenä, joka samalla leimaa, mutta myös antaa sairaalle itselleen tietoisuuden sairaudestaan. Alkoholisti usein kieltää alkoholisminsa, mutta saadessaan sitten vihdoin diagnoosin, hänen suhteensa sairaus-käsitteeseen saattaa olla jossakin määrin leimaava sille, miten hän sairauteensa suhtautuu. Jotkut alkoholistit antavat itselleen tällöin täyden vapauden olla alkoholisteja, sairaita, yhteiskunnan tai läheistensä hoidokkeja.

Puhuttaessa alkoholismista psyykkisenä häiriötilana, joka aiheuttaa fyysisiä, terveydellisiä häiriöitä, puhutaan huomattavasti epämääräisemmästä asiasta. Mistä psyykkinen häiriötila on tullut? Millaisia terveydellisiä häiriöitä (eli sairauksia) se aiheuttaa? Miten häiriötä hoidetaan? Kenen vastuulla se on?

Kulttuurintutkimukselliselta kannalta psyykkinen häiriötila on mielenkiintoinen. Olivatko natsi-Saksan saksalaiset psyykkisessä häiriötilassa? Jos olivat, mikä sen häiriötilan sai aikaan? Saksalaiset tappoivat juutalaisia päivätyökseen, jonka perusteella koko joukko saksalaisia voitaisiin yhtä hyvin leimata käsitteellä 'joukko-/sarja-/kansanmurhaaja'. Lähdettäessä tälle tielle joudumme kysymään sarjamurhaajista samaa. Millainen psyykkinen häiriötila heillä on ja mikä sen aiheuttaa? Sairaaksi tai hulluksi on helppoa leimata ihminen, jota ei tunne eikä hänen taustojaan ymmärrä tai edes halua ymmärtää. Samoin koko maailma voi leimata tai tuomita natsi-Saksan toimet ja erityisesti johtajansa Adolf Hitlerin, kuten ihmisten on helppo leimata ja tuomita sarjamurhaaja, alkoholisti-isä, pedofiilipappi jne. Silti jokaisen ihmisen käyttäytymiselle useimmiten on syy, joka on sekä yhteiskunnallinen tai kulttuurinen sekä yksilöllinen. Lisäksi, kun kyse on isommista ihmismassoista, meidän on pakko katsoa kokonaan pois yksilöstä - esimerkiksi Adolf Hitleristä tai pedofiilipapeista - ja kysyttävä, onko kenties natsi-Saksan tai kirkon omassa kulttuurissa jotakin, joka kenties saa ihmisten kuvittelemaan käyttäytymisensä olevan oikeutettua.

Tällöin ei enää puhuta sairaudesta. Ei myöskään puhuta yksilön psyykkisestä häiriötilasta, vaan jostakin, joka on syvällä tiedostamattomassa kulttuurissa. Natsi-Saksan osalta voi nähdä, että katolisen kirkon oma henki oli jo ensimmäisen vuosituhannen alusta hyvin juutalaisvihamielinen. Useina vuosisatoina ennen natsivaltaa, katolinen kirkko pyrki hävittämään ja karkoittamaan juutalaisia eurooppalaisista suurkaupungeista. Etnisen puhdistukset eivät kuitenkaan olleet koskaan aiemmin olleet niin systemaattisia. Juutalaisvihamielisyys tuskin vain jostakin tyhjästä pompsahti Adolf Hitlerin päähän. Hän tuskin myöskään aivan tyhjästä keksi idean juutalaisten hävittämisestä. Vaadittiin pohjalle jokin kulttuurinen asenne, vaadittiin samanmielisiä ihmisiä ja lopulta vielä enemmän ihmisiä, jotka olivat valmiita antamaan äänensä kehittyvälle koneistolle.

Pedofiliaan en puutu, mutta varmasti eristäytyneet ja hiljaisuuden vallassa toimivat kirkot ovat hyvinkin otollisia paikkoja hyvinkin erilaisilla hyväksikäytön muodoille. Jälleen, vaaditaan vain pohjalle tietynlainen asenne, kenties se löytyy niistä pyhistä teksteistä ja puheista, joista toiset eivät halua mitään sellaista asennetta löytää. Toiseksi vaaditaan samanmielisiä tai ainakin ihmisiä, jotka ovat valmiita vaikenemaan. Hiljaisuuden vallitessa tapahtuu yhtä ja toista suljetuissa tiloissa. Vallankäyttäjinä papit edustavat vielä jumalallista valtaa ja sanaa, joten mikä onkaan vallan näkökulmasta parempi asetelma suhteessa viattomiin ja puolustuskyvyttömiin.

Alkoholinkäyttö puolestaan on esimerkiksi suomalaisessa kulttuurissa paikoin suositeltavampaa kuin alkoholista kieltäytyminen. Alkoholilla on suomalaisessa tapakulttuurissa merkittävä asema. Alkoholismin kehittymisen kannalta asenne on jo olemassa, lisäksi asenne mahdollistaa jälleen puitteet eli ylipäätään alkoholin saatavuuden. Jos sitten joku toimii, kuten asenne ja puitteet sallivat (kuten myös natsien ja pedofiilipappien kohdalla), voi käyttäytyminen johtaa niihin seurauksiin, jotka muut kanssaihmiset voivat leimata sairaiksi.

Kysymys kuuluukin, että jos yhteiskunnallinen tai kulttuurinen asenne jo puoltaa tietynlaista käyttäytymistä, eikö silloin itseasiassa tuo kyseinen sairaus ole huomattavasti laajemmin ymmärrettävissä. Eikö tällöin pitkälti koko ihmiskunta ole jonkinlaisessa häiriötilassa? Hoitokeinoja näihin sairauksiin on etsitty jo kauan. Sotatilaan ei vastaavaa lääkettä ole vielä löydetty, sillä on ilmeisen tuottavaa ja toisaalta suotavaa hiukan paukutella aseita. Jos ei kukaan aseita käyttäisi, tuskin olisi tarvetta aseille ja se olisi huono asia aseteollisuuden sekä useiden maiden bruttokansantuotteen kannalta. Miten tuollaista monimutkaista asenteiden sekamelskaa voi löytää hoitokeinon? Kuitenkin on ilmeistä, että jos ihmisillä ei olisi alkoholia, ei olisi alkoholiakaan. Jos papeilla ei olisi tuota hiljaista soppiaan, vaan heidän tekojaan seurattaisiin ihmisinä eikä Jumalan maanpäällisinä edustajina, heidän tilanteensa olisi hyvin erilainen. Aseettomien sota puolestaan näyttäisi hyvin erilaiselta kuin ne, joita käyvät tämän päivän pitkänmatkan ohjuksilla varustetut jästipäät.

Hoitokeinot voivat olla yksinkertaisia ja naiiveilta vaikuttavia. Silti esimerkiksi alkoholismin hoidossa tuodaan usein esiin hoidokin oma motivaatio, asenne. Asenteen sanotaan ratkaisevan paljon muussakin. Kyse on vain ihmisten halusta tehdä jotakin asioille ja kohdata todellisuus sellaisena kuin se on. Vielä katkerampaa on kuitenkin kohdata toiset ihmiset sen jälkeen, kun ovat heitä loukanneet. Loukkaamansa ihmisen kohtaaminen ihmisenä ei ole helppoa. Sen sijaan on paljon helpompaa kohdata heidät intohimojensa kohteena, joko negatiivisessa tai positiivisessa mielessä.