Tuttavani kertoi minulle vaikeuksista treffiensä alla. Hänen on ollut vaikea luoda kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen ilman alkoholin rentouttavaa vaikutusta. Pienessä hiprakassa hänestä tulee sanojensa mukaan puheliaampi ja hauskempi, mutta sanoo selvinpäin olevansa hiljaisempi ja tylsempi. Totesin, että loppupeleissä kaikki ihmiset ovat tylsiä, mutta haluavat toki tehdä itseään tykö ja tuoda itsestään esiin pikemmin hyviä kuin huonoja puolia. Jos parisuhteeseen asti kuitenkin on mentävä, niin harvempi pystyy pitämään tuota kulissia loputtomasti yllä ja loppupeleissä suhteilla on tapana rutinoitua ennemmin tai myöhemmin. Jos rutinoitumista ja tylsistymistä pelkää, niin ehkä silloin pyrkimyksestä saada aikaan kestävä parisuhde kannattaa luopua.

Samalla kävin miettimään edellisiä treffejäni ja totesin niissä olleen jotakin nurinkurista. Tapasimme muutamia kertoja. Keskustelut kääntyivät usein hänen uskoonsa ja minun uskonnottomuuteeni. Hänen oli vaikea ymmärtää uskonnotonta ihmistä ja kyseli jonkin verran tunteistani, ajatuksistani ja niin edelleen. Hän ei kuitenkaan kyennyt näkemään omaa elämäänsä merkityksellisenä ilman Jeesusta. Kun hän vielä useissa yhteyksissä korosti sitä, miten tärkeää hänelle on, että hänen seurustelukumppaninsa on uskossa, vaihtoehdot kävivät kohdallani vähiin: joko minun olisi pitänyt kääntyä kristinuskoon tai unohtaa hänet varsinkaan seurustelumielessä. Valitsin hyvissä ajoin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Tapaamiset kävivät entistä absurdimmiksi, kun hän alkoi pyytää minulta neuvoja (kristityn) miehen "iskemiseksi". Hän kyseli neuvoja, miten miehiin tehdään vaikutus, mikä miehiä kiinnostaa ja mistä miehet ovat naisissa kiinnostuneita. Kysymykset olivat luonteeltaan sellaisia, joita voisi kuvitella kysyttävän luotettavilta ystäviltä, jotka eivät tuomitse millään tavalla toisen kokemattomuutta. Sen sijaan noiden kysymysten kysyminen ihmiseltä, jonka on tavannut vain muutamia kertoja epävirallisella "treffistatuksella", lienee harvinaisempaa.

Juuri tuossa kohtaa kulki raja treffien ja tapaamisten välillä. En kokenut olevani oikean ihmisen kanssa matkassa, koska käytännössä ainoa merkitykseni hänelle oli se, että saatoin antaa hänelle neuvoja (toisen) miehen löytämisessä. Se kertoo jotakin siitä, miten nopeasti tuntematon ihminen löysi minusta itselleen luotettavan toisen. Hän olisikin halunnut jatkaa tapaamisia, mutta mitä minä olisin noista tapaamisista saanut? Toimin eräänlaisena ystäväpalvelun ihmisenä, jota voi tapailla, jolle voi kertoa mitä tahansa ja jolta voi saada halutessaan neuvoja.

Vakavampien tapaamisten tai miksei myös treffien kannalta tuntuu, että kenties parisuhdetta tavoitteleva tapailu on ohi siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli alkaa kysellä neuvoja vastakkaisen sukupuolen edustajan kaatamiseksi. Vielä kiintoisampaa toki olisi ollut, jos osapuoli alkaisi kysellä neuvoja oman sukupuolensa edustajan kaatamiseksi. Mutta mikä minä olen lopulta antamaan niitä neuvoja? Enhän itsekään ole naissukupuolen edustajien kaatamisessa kovin tuloksellisesti onnistunut. Ajan kuluessa on vielä käynyt epäselväksi itselleni, että haluanko edes onnistua.