Ihmiset kaipaavat toistensa seuraa. Kesäisin suomalaisetkin siirtyvät sankoin joukoin ulkotiloihin nauttimaan toistensa seurasta. Tämä toisen ihmisen seuran kaipuu on ihmiselle luonnollista. Ilman muita ihmisiä emme olisi alunperin lajina edes säilyneet.

Alkuperäisimmillään ihmiset kokoontuivat kertomaan ja kuulemaan tarinoita. He kerääntyivät tulen äärelle olemaan, keskustelemaan ja viettämään aikaa. Nykyään vaihtoehtoja on lukuisia. Ihmiset kokoontuvat yhteen erilaisiin tapahtumiin, joissa ei ole enää juurikaan jäljellä alkuperäisestä iltanuotiosta. Sen lisäksi ihmiset pyrkivät nauttimaan kaikesta muusta, mikä ei liity pelkkään sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhdessäoloon. Mukaan ovat tulleet myös erilaiset nautinto- ja päihdeaineet, jotka kuuluivat ennen hyvin harvinaisiin rituaalisiin menoihin tai joiden oli tarkoitus pitää ihminen käynnissä raskaina työpäivinä. Tänä päivänä raskas työpäivä tarkoittaa kärjistettynä yhtä kiukuttelevaa asiakasta, hellettä, katkennutta viivotinta, ja tuota raskautta on kevennettävä annoksella hyvää seuraa ja esimerkiksi alkoholia.

Ihminen on sitkeä laji. Se ei olisi ilman sopeutumiskykyään selviytynyt tänne asti. Erilaiset katastrofit ja mullistukset säässä olisivat pyyhkäisseet ihmislajin pois pallon päältä. Sopeutumiskykyyn kuuluu myös valtava innovatiivisuus, jonka myötä ihminen on keksinyt erilaisia selviytymiskeinoja esimerkiksi kylmää, ravinnon- tai vedenpuutetta vastaan. Tuohon innovatiivisuuteen liittyy myös toive paremmasta, usko siihen, että jossakin on jotakin parempaa ja suurempaa.

Olen ollut masentunut ja lisäksi olen uskonnoton - en usko jumaliin - mutta tuntuu siltä, kuin ihmiskunta olisi kauttaaltaan kadottanut alkuperäisen innovatiivisuutensa. Jopa itseilmaisumuodoista, joissa luovuutta pääsääntöisesti ajatellaan tarvittavan, taiteessa tekijät tuntuvat toistavan toisiaan ja kulttuurisesti hyväksi koettuja asioita. Sen sijaan, että aiemmin luovuus olisi liittynyt oleellisena osana vain yhdessäoloa ja yleistä selviytymisstrategiaa, tänä päivänä luovuuskin on alistettu tavalla tai toisella mahdollisuuteen ansaita rahaa ( = selvitä elämässä). Selviytyminen elämässä ei kuitenkaan ole enää kiinni esimerkiksi siitä, että huomioi läheisensä, osaa hankkia itse tarvittaessa ruokansa metsästämällä tai kalastamalla, tehdä vaatteensa jne. Turvaa ja lohtua haetaan asioista, jotka eivät edistä millään tavalla ihmisen itsensä hyvinvointia tai ihmiskunnan elämän jatkumista. Sen sijaan ihmiset toistavat itseään ja tuhoavat elämänpiiriään kaikenaikaa.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia ja ristiriitoja olisi kerrottavaksi useita. Mainitsen muutaman ja otan kuhunkin esimerkkiin mukaan tavan, jolla koko käyttäytyminen alkaa kääntyä itseään vastaan.

Ensimmäiseksi aatemaailmaltaan vasemmalle kääntyneet puhuvat yhteisomistuksesta ja vakaasti siitä, että nykyinen markkinatalousjärjestelmä tuhoaa ihmiset, he itse tuhoavat itseään - esimerkiksi tanskalaisen tutkimuksen (Sabroe, 1994) mukaan - alkoholilla enemmän kuin muut kansanryhmät tai poliittisesti suuntautuneet. Lisäksi useat vasemmalla kääntyneistä ajanmyötä unohtavat periaatteensa ja heistä tulee aivan samaan tapaan markkinahenkisiä siinä missä ne, joita he inhosivat/inhoavat.

(Ääri)Kristityt ja muslimit puolestaan julistavat rakkautta maailmaan, mutta edellytyksenä on tietysti se, että kaikki muutkin ovat kristittyjä ja muslimeja. Ongelma on kristityn ja muslimin määritelmä, koska loppuen lopuksi voisi antaa periksi ja ajatella kaikkien olevan joka tapauksessa uskossa. Silloin rauha vallitsisi. Sen sijaan käydään kädenvääntöä pienistä muotoseikoista aina kolmannen maailmansodan partaalle ja historiassa on jo päitä tiputeltu sen verran rankalla kädellä, että alkuperäisellä rakkauden idealla on enemmän tekemistä kaikkien muiden uskontojen, paitsi kristinuskon ja islamin kanssa.

Vihreän liikkeen edustajat puhuvat suureen ääneen luonnon- ja eläintensuojelusta. Äärimmäisen vihreät saattavat toimiakin kautta linjan tiedostavasti, miten mikäkin asia vaikuttaa luontoon ja eläimiin. Suurin osa on kuitenkin hieman vastaavassa tilanteessa kuin kristityt ja vasemmistolaiset. Koska vihreitä voisi luonnehtia leikkimielisesti vihreän tuttuni suulla hipeiksi, joilla ei ole rahaa, eivätkä he ole kaikkein muotitietoisempia. Siitä huolimatta vihreillä on omat trendinsä, jotka edistävät mm. halpalentoyhtiöiden toimintaa. Jos lennettävä on, niin lentäisivät sitten vaikka kalliilla, koska ympäristötuhot eivät vähene yhtään sillä, että käytetään halpalentoyhtiöiden palveluita. Tulisi lisäksi lennettyä huomattavasti harvemmin. Idea luonnonsuojelusta ei aivan täyty, jos yksi kansanryhmä joukossa katsoo oikeudekseen matkustella halvalla, mahdollisimman usein ja eri puolille maailmaa. Tietysti kaikkein paras vihreä valinta olisi matkata vanhaan tapaan soudettavilla veneillä, kävelemällä tai polkupyörillä, minne ikinä matkaisivatkin. Se osoittaisi periaatteen lujuuden ja sen, miten tosissaan vihreä liike on.

Tämän kaiken perusteella olen ajatellut ja tullut vain vakuuttuneemmaksi siitä, että ihminen lienee muiden lemmikkieläinten tapaan laji, jolla ei ole enää itsesuojeluvaistoa. Ihmisen joutuessa luontoon ja luonnon armoille, joutuessaan kohtaamaan jonkin muun kuin itse luomansa kulttuurisen maailman, ihminen on oman onnensa nojassa täysin avuton olento. Vaikka asennetta tuntuu olevan niillä, jotka käyvät erilaisia itseselviytymiskursseja ja patikoimassa hornankuusessa, he eivät välttämättä muuten edusta selviytyvää elämänasennetta. Siten nämäkin ihmiset itse ovat hyvää vauhtia luomassa pohjaa sille, että ihmiskunta ei juuri muuta osaakaan kuin vaihtaa kovaleyvn tietokoneesta tai hakata jääkaapin tai television kylkeen, kun niissä on jokin ongelma. Luontoon joutuessaan, he ovat edelleen ihmeissään, mutta kokevat jonkinlaista valtaa ja kykyä selviytyä, kun ovat luonnonhelmassa vartin ajan.

Vaikka saatan kuulostaa pessimistiseltä, luotan ihmiseen, koska olemme edelleen sama sitkeä laji. Näyttää kuitenkin siltä, että ihmiset ovat onnistuneet historian kuluessa jotenkin kouluttamaan itsensä avuttomiksi ja itsetuhoisiksi. Tästä vanhasta mallista voidaan oppia pois, mutta se vaatii melkoisia ponnistuksia, eikä asiaa edesauta yhtään se, että ihmiset ovat loppuen lopuksi eri mieltä siitä oliko jumala härkäpäinen, partasuinen vai isorintainen, tai onko ihmiskunnalle haitallista käyttää oravannahkoja, metallisia nappeja vai pelkästään tutunkauppoja. Turhanpäiväiset selkkaukset (globaalitkin) eivät edesauta yhtään kenenkään hyvinvointia eikä varsinkaan ihmiskunnan selviytymistä tulevaisuudessa. Me ihmiset tarvitsemme toisiamme, olemme me sitten mustia, punaisia, vihreitä, päärynän- tai banaaninmallisia, oikeassa tai väärässä jumaliemme suhteen. Niin kauan kuin sodimme ajatustemme ja omien pinttyneiden asenteidemme puolesta, ylläpidämme itsesuojeluvaistottomuuttamme ja avuttomuuttamme, jolloin me haluamme luottaa omiin tuotoksiimme, kuten alkoholiin, jumaliin tai henkivakuutuksiin. Kenties se, että on jotakin, johon voi luottaa, tuntuu hyvältä, mutta todellisuus ei kysy meiltä meidän mielipidettämme. Todellisuus on sellainen kuin se on, meidän kanssamme tai meistä riippumatta, ja se voi joskus tuoda meistä julki ilkeitä asioita, jos tohdimme silloin katsoa peiliin, emmekä pakene samojen vanhojen tapojemme mukaisesti ideologiamme tai jumalamme taakse, humalatilaan tai kaukaisimpaan lentokohteeseen täältä.