Seksin voidaan sanoa olevan kenties koko inhimillistä elämää ylläpitävä asia. Vaikka kyse on niinkin tärkeästä asiasta, aiheesta on todella vaikea puhua avoimesti. Puheessa on havaittavissa nopeasti kaksi ääripäätä, joista toinen on paheksuva ja toinen avoimen positiivinen. Ensimmäistä leimaa äkkikatsomalta moraalis-eettiset  teemat, jotka ammentavat yleensä jonkinlaisesta uskonnollisesta vakaumuksesta. Jälkimmäinen puolestaan on eräänlainen vastareaktio ensimmäiseen. Vastareaktiot ovat inhimillisiä ja luonnollisia, mutta joissakin tapauksissa koko keskustelu seksistä ja seksuaalisuudesta polarisoituu eli päätyy pyörimään oman napansa ympärillä.

Television keskusteluohjelmassa käsitellään homoseksuaalisuutta ja paikalle kutsutaan homoseksuaaleja ja kirkon edustajia. Vastakkainasettelu on olemassa jo ennen keskustelun aloittamista. Kun homoseksuaalit puolustelevat oikeuttaan rakastaa sillä, että he ovat tuntevia ihmisiä ja heillä on samat halut kuin heteroseksuaaleilla, kristillinen leiri valmistautuu puolustuskannalle. Kristillisen kannan puolustuspuhe ei ole enää niin kielteinen kuin se oli vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, mutta peruste otetaan edelleen vanhasta lähteestä: Raamatusta. Aika on muuttunut, ja sen sijaan, että kirkon mielipiteitä enää otettaisiin absoluuttisena totuutena, monet heteroseksuaalitkin päätyvät homoseksuaalien kannalle: ihmisillä on oikeus rakastaa uskonnollisesta vakaumuksestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, ihonväristään jne. huolimatta.

Kun naiskansanedustaja vielä pukee modernin kristillisen näkemykseen muotoon: "Homoseksuaaleilla on lupa rakastaa, mutta ei harjoittaa homoseksuaalisuuttaan", kupla on valmis puhkeamaan. Seuraavien päivien aikana tuhannet ihmiset eroavat valtionkirkosta, vaikka hän ei ottanut kantaa kirkon edustajana. Keskustelussa ollut naispappi puhui huomattavasti ymmärtäväisemmin homoseksuaalisuudesta. Naispapin kanta oli varmasti lähempänä kirkon kantaa kuin kansanedustajan.

Mitä tämä kertoo edelleen ihmisten yleisestä kyvystä käsitellä seksuaalisuutta? Ihmiset tasapainottelevat seksuaalisuutensa kanssa, mutta kukaan ei voi päättää muiden puolesta, mikä on normaalia tai epänormaalia. Voidaan vain tietää se, millainen seksuaalisuus satuttaa muita tai ihmistä itseään, mutta niin kauan kuin se ei kumpaakaan osapuolta tai mitään osapuolta häiritse, asian pitäisi olla kunnossa. Vaan jossakin kohtaa kuitenkin klikkaa. Jos seksuaalisuudessa ei mennä yli, sitten mennään ali. Kohtuullinen on yhtä häilyvä ja epämääräinen sana kuin "normaali", joten asioista voidaan kiistellä, vaikka näkemysero olisi hiuskarvan ohut.

Uskonnollisen kannan omaavien puolelta voin ymmärtää sen, miten vanhoihin normeihin ja kehoituksiin on suhtauduttava. Vanhat lakitekstit todellakin sanovat selvästi, että homoseksuaalisuus, jopa masturbaatio on pahasta. Mutta niihin aikoihin kuin näin sanottiin tyttölapset makasivat isänsä kanssa, ihmiset saattoivat omistaa toisiaan (orjia) ja käydä sotaa vääräuskoisten kanssa. Maailma on muuttunut, ajat ovat toiset, ihmisten perustarpeet ovat jokseenkin samat, mutta arvot, uskomukset ja käsitys maailmasta on muuttunut hiljalleen. Nopea tiedonvälitys viimeistään on rikkonut raja-aidat, eikä enää voida kovinkaan perustellusti väittää esimerkiksi maapallon olevan maalätty. Samaa voidaan sanoa kaikista niistä väitteistä, joita esitetään tuhansia vuosia vanhoihin teoksiin nojaten seksuaalisuudesta. Ihminen on muuttunut, ja ihmiset tietävät huomattavasti enemmän kuin 2000 vuotta sitten. Samoin ihmisten ymmärrys on kasvanut, niin luonnosta ja luonnonilmiöistä kuin myös ihmisten psyykestä. Niin kuin maapalloa voidaan tarkastella tänä päivänä melko konkreettisesti, pitäisi myös seksuaalisuuden olla vastaavalla tavalla avoimesti tarkasteltava asia. Eikä siinä ole lopulta yhtään sen kummallisempaa kuin maapallon pyöreässä muodossa - toki vaikeaa se on, jos edelleen uskoo pallon olevan lätty.