Elämä on kausiluontoista. Yhtenä hetkenä kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta toisena hetkenä saattaa pieni, alkava kriisinpoikanen nostaa päätään. Ihmisen tunteet kulkevat näiden olojen välillä, pyrkien mieluummin ensimmäiseen kuin jälkimmäiseen.

Oma tunne-elämäni on ollut vuosikausia suhteellisen tasapaksua. Siinä ei ole ollut sen enempää sävyjä kuin vivahteita - mitä ikinä eroa niissä sitten onkin. Olen ollut tasainen suorittaja, jonka päämäärät ovat olleet kohtuullisen käytännönläheisiä, omaan tulevaisuuteeni liittyviä. Olen pitänyt itseäni tasapainoisena, halunnut olla tasapainossa, mutta ihminen elää aallokossa. Tasaisessakin elämässä joskus aalto vie ylös, ja tuo myöhemmin alas. Nyt olen yhdessä sellaisessa lakipisteessä, jossa kohtaan itseni uudelleen, mutta tällä kertaa uudesta näkökulmasta.

Olen iloinen tunteistani. Ovat ne negatiivisia tai positiivisia, molemmat niistä saavat aikaan jonkinlaisia reaktioita, joita olen tottunut tarkastelemaan. Nyt havaitsen aivan uusia asioita tunteista, jotka liittyvät kenties negatiivisena pidettyihin tunteisiin. Ne ovat kuitenkin oivallisia työvälineitä ihmiselle, joka tunnistaa tunteensa ja osaa käsitellä niitä. Tällä hetkellä muistan edelleen rauhoittua, tarkastella ja tunnustella, mutta painan samanaikaisesti eteenpäin hyvällä sykkeellä.

Tämän seurauksena koulutöideni, vapaaehtoistyöni ja osa-aikatyöni ohessa olen alkanut kirjoittaa kenties aktiivisemmin kuin vuosiin. Tiedän tahdin jossakin välissä jälleen laskevan ja tasoittuvan, mutta tällä hetkellä hyödynnän polttoainetta, jota tunne-elämästäni saan. Millainen lopulta on hedelmä, joka tästä kaikesta seuraa on asia erikseen. Joka tapauksessa mielialani on synkimmilläänkin positiivinen ja olen valmiina oivalluksiin. Nyt on niiden aika.