Uskontotieteen ja kulttuurintutkimuksen viimeaikaisten tutkimusten nojalla uskonnolliset ihmiset, alkoholistit ja anorektikot voidaan liittää rituaalitutkimuksen kannalta yhteen. Heitä yhdistää rituaalinen toiminta, tietyt kaavamaiset toiminnot, jotka pitävät yllä heidän arkirutiinejaan. Kaavoista poikkeaminen aiheuttaa yleensä voimakkaita tunteita, joihin yksilöt voivat reagoida hyvinkin voimakkaasti - riippuen siitä, miten hallitsevassa roolissa heidän "palvontansa" kohde on heidän elämässään. Rituaalit on suoritettava oikein, jotta rituaalikeskeinen elämä, johon liittyy kova itsekuri ja kontrolli, olisi edes jollakin tasolla mielekästä.

Rituaaliset toimet ovat kunkin kolmen ihmisjoukon kohdalla hieman erilaisia. Uskonnollisilla ihmisillä yleensä rituaalit ovat helpoiten tunnistettavissa, koska heidän toistuvia käyttäytymistapojaan kutsutaan rituaaleiksi tai riiteiksi. Ovathan ”rituaali” ja ”riitti” sinälläänkin uskontoihin liittyviä käsitteitä. Uskontojen harjoittajilla on rukouksensa, tietyt uskonnolliset pyhänsä, tapansa pukeutua, käydä kirkossa ja tervehtiä toisia uskovia tovereitaan tietyillä tavoilla. Rituaalien tarkoitus heidän kohdallaan on ylläpitää uskonnollista todellisuutta ja yhteisöllisyyttä. Jos joku päättäisi pukeutua koodeista poiketen, jättää sunnuntaikirkon väliin ja niin edelleen, saatettaisiin toisin toimivan yksilön toiminta kokea koko uskonnollisen yhteisöllisyyden kyseenalaistamiseksi.

Alkoholistit ja anorektikot ovat harvemmin päätyneet käsiteltäväksi nimenomaan rituaalisuuden kautta. Silti niin alkoholisti kuin anorektikko tarvitsee ”annoksensa”. Saadakseen sen, minkä hän kokee tarvitsevansa, hän toimii tietyillä tavoilla. Alkoholisti menee kauppaan tai baariin, toistuvasti samannäköisiä pulloja, jotka kannetaan tuopissa pöytään tai esimerkiksi muovikassissa kotiin. Anorektikon päiväohjelma voi olla vielä kaavamaisempi, mutta myös yksilöllinen. Siihen saattavat kuulua aamuinen entistä kevyempi versio kauravellistä, pitkät juoksulenkit, poseeraaminen peilin edessä ja lukuisat muut tavat. Näiden tarkoitus ei ole sinällään yhteisöllisyyden ylläpito, vaan ne voivat olla merkkejä myös yksilöllisyydestä, individualismista.

Siitä huolimatta niin alkoholisti kuin anorektikko kumartaa eräänlaisille ”jumalille”. Anne Puuronen kysyy omassa väitöskirjassaan Rasvan tyttäret: ”Mikä on se jumala, jolle anorektikko itsensä uhraa?” Vastaus on anorektikoissa itsessään. He ovat tehneet omasta kehostaan palvonnan kohteen. Heidän kuvansa omasta kehostaan saattaa kuitenkin olla yhtä vääristynyt kuin alkoholistin tai uskovan ihmisen käsitys maailmasta. Samoin ruoka alkaa näytellä anorektikon elämässä sellaista roolia, jota ei voida pitää tavanomaisena. Ruoassa alkaa näytellä omaa osaansa kaikki kaloritaulukot ja ruokien valmistusaineet, joiden mukaan anorektikko voi laskea (tarvittaessa) tarvitsemansa ruoka-annoksen ja sitä vastaavan liikuntamäärän.

Alkoholistin jumala on huomattavasti selvempi. Se löytyy kauppojen ja baarien hyllyiltä. Olkoon etanoliliuos nimeltään ja lopulliselta koostumukseltaan mitä tahansa, se ei lopulta etanoliliuoksesta muuksi muutu. Tuon liuoksen koostumuksellakaan ei ole lopulta väliä. Pääasia on se, millaisen tunteen se saa aikaan. Jumalaan rakastuneista puhutaan ”hengestä humaltuneiksi” ja alkoholistien kohdalla humaltumisen syy on selkeämmin biokemiallinen. Alkoholi on alkoholistin jumala, mutta isän poika alkoholistille on humala. Se on itse messias.

Anoreksia ja alkoholismi eivät ole yhtään sen enempää tai vähempää kulttuurin tuotetta kuin uskonnollisuus. Anoreksiaa ei pidetä yleisestä median aiheuttamaksi, mutta median roolia taudin puhkeamiseen tuskin voidaan väheksyä. Syyt ovat vain huomattavasti monimutkaisempia. Yksi selitys on se, että anorektikko ei ole saanut vanhemmiltaan tarvittavaa rakkautta ja hyväksyntää, hänen perhe-elämänsä on ollut yhtä kaaosta, jossa hän ei ole kyennyt saamaan minkäänlaista järjestystä elämäänsä. Anoreksia on tällöin anorektikon tapa ottaa ohjat omasta elämästään.

Alkoholisti puolestaan syntyy kokonaisen kulttuurillisen teollisuuden tuotteena. Alkoholi on eri kulttuureissa eri tavalla hyväksyttyä tai kiellettyä. Joissakin maissa alkoholisteja on selvästi enemmän kuin toisissa, ja yleensä hyvin myönteisesti alkoholiin suhtautuvissa maissa, heitä on enemmän. Lisäksi maissa, joissa alkoholinkäyttöön suhtaudutaan nihkeästi, alkoholia ei ole tarjolla aivan jokaisessa pikkukaupassa ja ravintolassa. Sen sijaan esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa etanoliliuoksia on saatavissa kioskeilla, kaupoissa, erilaisissa tapahtumissa, työpaikoilla ja kouluissa. Alkoholi on suuri yhteiskunnallinen tekijä, jonka käyttöä pikemmin suositaan kuin kyseenalaistetaan.

Jotta uskova ihminen, alkoholisti tai anorektikko palvoisi jumalaansa oikein, heidän on suoritettava tietyt rituaalit. Ne on suoritettava oikein, kaavamaisella tarkkuudella, vaikka toki niissä saatetaan sallia – hieman yksilöstä tai ryhmästä riippuen – pieniä poikkeuksia. Kaikkien rituaalien suorittaminen oikein vaatii tiukkaa kuria ja kontrollia. Tätä kontrollia uskonnollisessa ympäristössä valvovat uskovien ryhmä ja uskova itse. Alkoholisti löytää ryhmänsä baarista, mutta saattaa olla myös sulkeutunut kotioloihinsa. Hänen kontrollistaan vastaa lähinnä hän itse, mutta myös hänen kanssaan samalla tavalla alkoholiin asennoituivat ihmiset baareissa yms. Lisäksi heihin voivat vaikuttaa ne harvat ihmiset, jotka uskaltavat avata suunsa alkoholistin käyttäytymistä vastaan. Anorektikko puolestaan on ottanut lujan otteen itsestään. Hän on tehnyt elämästään rituaalisen kehän, jota hän harvemmin jakaa samanhenkisten kanssa (vaikka toki tällaisiakin ”seurakuntia” on). Lopulta hänenkin käytöstäänkin voidaan ihmetellä ja kritisoida, mutta kuten uskovilla ja alkoholisteilla, yleensä ulkopuolisten sanoilla on hyvin vähän merkitystä.

Uskova, alkoholisti ja anorektikko voivat ”parantua” rituaalisista käyttäytymismalleistaan ja tiukasta kontrollista vain muuttamalla omia asenteitaan. Hiljattainen muutos voi ajan kuluessa kypsyä tervehtymiseksi tai luopumiseksi. Usein kuitenkin asenteiden muutoksen estää se, että yksilö torjuu muutoksen mahdollisuuden lukuisilla erilaisilla mekanismeilla. Toisaalta sen voi estää pelko siitä, mitä elämä on ilman jumalia, alkoholia tai omaan kehoon kohdistuvaa kriittisyyttä ja kontrollia.

Uskovan kontrolli on rakentunut rituaalien varaan. Puhuttaessa itsekurista tai kontrollista, on kuitenkin syytä kyseenalaistaa tuon kontrollin laatu. Kieltämällä kaikki muut vaihtoehtoiset käyttäytymismuodot, ajatus- tai toimintatavat, itse asiassa uskova henkilö päätyy hyvin kapeakatseiseen näkemykseen, jossa kontrollia on vain nimeksi. Uskova kuin ei tällaisessa tapauksessa ymmärrä muita vaihtoehtoja, eikä sitä kautta hänen kontrollinsa pyrkimyksiä, suuntaa ja vaikutuksia.

Alkoholisti kontrolloi usein perhe-elämässä hyvinkin voimakkaalla kädellä. Hänen kohdallaan tärkeintä on se, että jumala ja isän poika ovat tavattavissa silloin, kun hän heitä tarvitsee. Tuo pyrkimys saattaa sairastuttaa läheiset uskomaan tuollaisen kontrollin tarpeeseen, mutta itse asiassa jälleen kontrolli on hyvin näennäistä. Se tulee konkreettisesti ilmi kehon- ja puheenkontrollin kautta oksenteluna, aggressiivisena käyttäytymisenä, loukkaavina sanoina ja himokkaana juomisena. Kontrolli on, mutta jälleen alkoholistin kontrollin pyrkimykset, suunta ja vaikutukset ovat kenties täysin alkoholin tietämättömissä.

Anorektikon pyrkimys kontrolloida itseään hajautuu sekin moneen suuntaan. Siinä missä ihminen keskittyy elämässään tiukasti yhteen asiaan, lopulta hän saattaa jättää huomaamatta lukuisat muut itsensä kannalta paremmat vaihtoehdot. Kontrolli on suuntautunut kehoon ja syömiseen, mutta käytännössä niin tunne-elämä kuin koko muu elämä saattaa etsiä suuntaansa. Näennäinen elämänhallinta voi tehdä ihmisen elämästä kaavamaista, koska juuri tuo kaavamaisuus saattaa antaa yksilölle kokemuksen kontrollista.

Tämän ei ole tarkoitus olla millään muotoa yleispätevä esitys kontrollista erilaisissa rituaalisia käytäntöjä sisältävissä maailmaan orientoitumisen tavoissa (maailmankatsomuksissa, vrt. A. Puuronen). Yhtäläisyydet ovat pikemmin suuntaviivoja ja karkeita yleistyksiä. Uskontojen uskontotieteelliset tutkimukset, alkoholismista ja anoreksiasta tehdyt kulttuurintutkimukselliset tekstit tukevat kuitenkin käsitystä rituaalisista käyttäytymistavoista ja erilaisista kontrollin tai kurin muodoista. Jokaisessa niistä kontrolli muodostuu ongelmalliseksi, sillä se keskittyy niin tiukasti yhteen asiaan, ettei vaihtoehtoja juuri kyetä näkemään tai niitä ei koeta mielekkäinä.