Tunteiden käsittely on todella kuluttavaa. Olen pyrkinyt vähentämään tuota kuluttavuutta liikkumalla, tekemällä asioita ja olemassa ihmisten seurassa. Nämäkään eivät ole tuntuneet juuri auttavan, sillä lopulta tunteeni ovat olleet pinnalla kaikissa aktiviteetteissani. Asiaa saattaisi auttaa se, jos pystyisin jollakin tavalla sulkemaan tietoisuuteni.

Elämä on lopulta hyvin yksinkertaista. Se on sitä myös tunteiden osalta. Ihminen on toimiva olento, joka toimii oman sisäisen logiikkansa mukaisesti. Tästä syystä esimerkiksi psykologiassa ja filosofiassa ovat aikanaan olleet hyvin mekanistiset ihmiskäsitykset. Yleisimmin tällainen tunnettu psykologian alalla on behaviorismi, johon liittyy (itsensä) palkitsemisen ja (itsensä) rankaisemisen logiikka. Tämä samainen mekaniikka on edelleen nähtävissä esimerkiksi länsimaalaisessa lääketieteessä.

Olen kiinnostunut ihmisyksilöiden ja -ryhmien käyttäytymisestä. Tiedän, että ihmiset kokevat maailman yksilöllisesti, mutta silti heissä vaikuttaa kulttuuri ja tietyt inhimilliset lainalaisuudet (järjestelmät). Ihminen on laumaeläin, joka ammentaa käytännössä huomattavan määrän erilaisia kulttuurisia ja yksilöllisiä työkaluja muista ihmisistä. Siinä missä kuitenkin ihminen saattaisi tulla toimeen erakkona luonnossa, ilman kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, hän saattaa toisessa kulttuurissa olla täysin riippuvainen muista ihmisistä. On täysin näkökulmasta riippuvaista, kumpi näistä on ihmiselle hyväksi tai pahaksi, tai onko niistä kumpikaan erityisen hyvästä tai pahasta. Mekanistisesti ajateltuna, ihmisten käyttäytymiseen kuitenkin vaikuttavat hyvin erilaiset lainalaisuudet silloin, kun he ovat tottuneet toimimaan yksin, kuin jos heidän koko toimintansa perusteet ovat sosiaalisessa toiminnassa.

Yksilöllinen kyky olla maailmassa vaihtelee myös ajallisesti. Monet ihmiset eivät tiedosta inhimillisten kykyjen rajoja. Olen itse elänyt elämässäni vaiheen, jossa en pystynyt nukkumaan kuin hajanaisia tunteja yössä tai päivässä, kolmen kuukauden ajan. Olen unohtanut ruokailut. Olen unohtanut hygienian. Olen unohtanut sosiaalisen kanssakäymisen ja liikunnan. Kaikilla näillä on ollut vaikutusta, ei vain sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta myös siinä, millaisena olen kokenut itseni. Oman kehoni ja psyykeni rajoja on ollut vaikea hahmottaa, tunnistaa ja pysyä aina ikään kuin linjan sisäpuolella. Tästä seuraa edelleen se, että vaikka tiedän unen, ruoan, hygienian, sosiaalisen kanssakäymisen ja liikunnan olevan minulle tärkeitä, en aina pysty ennalta tai edes kyseisenä hetkenä lyömään itselleni rajoja niiden suhteen.

Tästä on seurannut viime aikoina muutama rajanylitys. Olen muistanut ruoan, hygienian ja liikunnan. Sen sijaan lepoa ja aiempaa, normaalia sosiaalista kanssakäymistäni olen laiminlyönyt. Tästä on seurannut kolme asiaa, joihin pureudun jälleen mekanistisella varmuudella:

1) Levonpuute vaikuttaa ajatteluuni. Väsymys vaikeuttaa keskittymistäni tiettyyn asiaan, jonka seurauksena ajatukseni harhailevat. Saatan vaikuttaa kullakin hetkellä läsnäolevalta, energiseltä, sosiaaliselta, aivan sellaiselta kuin normaalistikin olen, mutta tosiasiassa se kaikki johtuu vain sisäisestä väsymyksestä.

Tunteeni ovat sidoksissa ajatteluuni. Tästä seuraa, että kun ajatukseni harhailevat, myös tunteeni käyvät piirileikkiä. Tietoisuuteni ollessa kaiken aikaa päällä, minun on todella vaikea löytää eri tilanteissa tunteilleni tasapainoista tilaa. Jos olisin tiedostamatta tunteitani, en todennäköisesti havaitsisi sitä, miten yhtenä hetkenä olen selvästi kevyemmällä mielellä, toisena hetkenä raskaammalla mielellä, kolmantena hetkenä jossakin välimaastossa.

Omaa kieltään puhuu se, että viimeaikaisen tunteideni ja menneisyyteni hektinen läpikäynti aiheuttavat nyt joka hetki eräänlaisen aktivoitumisen tilan. Tuossa tilassa minun on vaikea levätä. Mieleni käy aktiivisena ja jopa lepoasennossa ajatukseni hyrräävät jatkuvaa syöttöä. Vaikkei fyysistä rasitusta ole juurikaan ollut, enkä ole kokenut erityistä väsymystä, vaan pikemmin tarvetta liikkua, nukuin vaivatta 12 tunnin yöunet (joka omassa mittakaavassani on äärimmäisen harvinaista).

2) Sosiaalista kanssakäymistä en ole raa'asti laiminlyönyt, mutta sen verran kuitenkin, että olen siitä tietoinen. Kuin aikanaan unohdin ruokailut, olen unohtanut muutamia tuttaviani, joiden kanssa minulla on ollut tapana tavata ainakin kerran viikossa. Toisaalta huomaan olleeni huomattavasti ärtyneempi. Keskittymiskykyni ollessa huono, en ole jaksanut kovinkaan tarkkaan keskittyä siihen, mitä ihmiset minulle sanovat. Toistaiseksi tämä on kuitenkin ollut siedettävää molemmin puolin eli mitään suurempia väärinkäsityksiä tai riitaisuutta ei ole syntynyt.

Kolmanneksi asiaksi voisin ottaa aikani lisääntymisen. Ollessani kiinni töissä ja keskittyessäni työasioihin, minulla oli huomattavasti vähemmän aikaa pohtia tunteitani. Kun sitten työ oli tehty, aikaa tuli yhtäkkiä lisää. Ajatusten pitäminen varattuna vaikutti myös siihen, millaisia asioita lopulta halusinkaan ajatella. Kun varaus loppui, päällä olleet ajatukset jäivät leijumaan ja keikkumaan. Eivätkä ne ole ilmeisesti vieläkään aivan suostuneet poistumaan. Tämä muutos on nähtävissä itseasiassa sikäli ihan konkreettisesti, että aloitin merkintöjeni kirjoittamisen 16. lokakuuta, kun työni päättyi 10. päivä.

Oma hyvinvointini on minulle tärkeää, ja tietyt elämän perusasiat - niin mekanistisesti kuin niihin suhtaudun - ovat sen peruspilareita. Minusta on havaittavissa, tai ainakin itse havaitsen, esimerkiksi muutoksia mielialoissani ja käyttäytymisessäni, jos alan laiminlyödä itseäni. Jatkuva tietoisuus on kuitenkin siinä määrin kuluttavaa, että valveutuneisuus kärsii pienistäkin muutoksista. Tämän hetkisen muutoksen ovat aiheuttaneet luultavimmin se, että tulin tietoiseksi sellaisista tunteista ja toiveista, jotka ovat olleet vaiti noin nelisen vuotta. Toiseksi se, että samaan aikaan päälle iski työnanto, jossa minun on ollut tarkoitus käsitellä tunteitani ja menneisyyttäni.

Tulos näistä on se, että olen muutaman päivän kuluessa kerännyt ja koostanut noin 60 sivua tekstimateriaalia. Vanhojen tekstien läpikäynti tässä tunnetilassa ei ole kovin helppoa, mutta pelihuumorini on tallella. Kasaan materiaalin sellaiseen uskoon, kuin sen parhaaksi näen. Sen jälkeen annan materiaalin ihmisten luettavaksi ja kommentoitavaksi. Vapaaehtoiset oiko- ja testilukijat voivat ilmoittautua.