Ihminen on olento, jonka erottaa muista eläimistä hänen tapansa käyttää aivojaan. Hän on olento, jonka äly heijastuu hänen tapaansa suhtautua maailmaan ja maailmassa oleviin asioihin. Ensimmäisiä viitteitä ihmisen poikkeuksellisesta älystä antoivat kaksi asiaa: ihmisen kyky käyttää työkaluja ja kommunikoida yksinkertaisen kielen avulla. 

Älyllään ja näillä avuilla ihminen otti suuria harppauksia pois muusta eläinkunnasta. Hän saattoi ajan mittaan haastaa itsensä, vaatia, etsiä ja löytää vastauksia moninaisille kysymyksilleen. Kun vastaukset olivat löytyneet, alkoivat kehittyä yhä monimutkaisemmat asiat, kokonaiset järjestelmät. Näistä järjestelmistä tuli siinä määrin arkipäiväisiä, osa inhimillistä todellisuutta, että ihminen uskoi niiden olevan ikuisia ja todellisia. 

Ongelmanratkaisutaitonsa yhä kehittyessä, ihminen päätyi ajattelemaan olevansa rationaalinen, älyllinen olento. Rationaalisuudesta tuli yksi modernin yhteiskunnan mittapuu. Usko tieteeseen ja loogiseen päättelykykyyn ovat muovanneet maailmaa nykyiselleen. Se, missä ihmiskunta uskoo seisovansa tämän kaiken kehityksen jälkeen, on sitten riippuvainen siitä, miten rationaalisena kukin ihminen lopulta ihmistä pitää. 

Uskontoja voidaan pitää rationalismin vastakohtana. Uskoa olentoon, jota ei millään loogisella perusteella voida aukottomasti perustella, kuulostaa lähinnä absurdilta. Rationaalisen ihmisen mieli ei välttämättä taivu ymmärtämään uskon lainalaisuuksia, jotka ovat lopulta hyvin yksinkertaista logiikkaa. Tiedeyhteisössä tätä kutsuttiin jo 1800-luvun lopulla taikauskoisuudeksi tai magiaksi, mutta ne eivät koskaan olisi kehittyneet ilman ihmisten halua löytää vastauksia – ilman ihmisen rationaalisuutta. 

Kun rationaalinen ja hyväksyttävä vastaus oli löytynyt mm. siihen, mitä me ihmiset olemme, mistä olemme tulleet, missä me olemme, mikä on aurinko, miksi sataa ja miksi näännymme kuivana kautena nälkään, olimme kehittäneet yksinkertaisia selityksiä itsellemme. Nuo yksinkertaiset selitykset kehittyivät uskonnoiksi, joissa on oma sisäinen logiikkansa, jota voi olla vaikea ymmärtää kunkin uskonnon ulkopuolelta. Uskontoja paheksuva rationaalisuus vaatii vastauksia, mutta samaan aikaan se lankeaa omaan sudenkuoppaansa. Miksi ylipäätään rationaalisuus olisi jollakin tavalla ihmisen vapauttava asia? Vapauttivatko sellaiset keksinnöt kuin ydinpommi, raha ja heroiini ihmisen uskon ikeestä? 

Uskonnot ovat luku sinänsä, mutta rationaalisella ihmisellä on oma uskomusjärjestelmänsä, joka kenties juuri ihmisen kehittämänä sokeuttavat ihmiset tunnepuolella tekemistään valinnoista. Pidetään itsestään selvänä, että kilpavarustelu on rationaalista, koska muutoin vastustaja saattaa tulla aseissa ja sotavoimissa mitattuna ylivoimaiseksi. Toisen osapuolen ylivoimaisuus toki saattaa olla loogisesti perusteltua, mutta toisen osapuolen ylivoiman pelko on tunne, joka rationaalisenkin ihmiskunnan tulisi hallita. Me emme ole vain työkaluja käyttäviä ja kehittäviä olentoja, vaan myös kommunikoivia: meidän tulisi osata neuvotella ilman aseita. 

Markkinatalousjärjestelmä, kapitalismi ja siihen sidottuna raha vaikuttavat hyvinkin loogisesti perustellulta. Silti maailmassa on edelleen kulttuureja, jotka nojaavat perinteiseen, rahattomaan vaihdantaan. Rahasta on tullut siinä määrin itsestäänselvyys länsimaiselle ihmiselle, ettei vaihtoehtoista järjestelmää osata kuvitella, eikä sille haluta nähdä juurikaan edes vaihtoehtoja. Mutta mietitään lyhyesti rationaalisia perusteita kapitalismin olemassaololle: mitä tapahtuisi, jos raha menettäisi arvonsa ja ihmiset menettäisivät siihen sidotun omaisuutensa? Millä tavalla rationaalinen ihminen perustelisi tunteensa, jotka tästä menetyksestä seuraisivat? Mitä tapahtuisi maailmalle ja sen rationaalisille ihmisille? 

Heroiini, kuten muutkin päihdyttävät aineet ovat kemiallisesti valmistettuja ja vaativat ihmisiltä sellaista taitoa, jota eläinkunnalla ei ole. Ihmiset saattavat tietää hyvinkin tarkasti eri aineiden kemiallisen koostumuksen ja perustella tarpeensa haluamallaan tavalla. Kenties yksi oleellisimmista liittyy sekin rahaan, sen käyttöön ja ansaitsemiseen. Päihdekaupassa liikkuu valtava määrä laillista ja laitonta rahaa. Kuten kapitalismin ja sodan kohdalla, me koemme päihteet tärkeiksi omaa kulttuuriamme. Ilman kilpavarustelua, markkinataloutta ja päihteitä elämämme ei olisi mielekästä. Mutta onko elämän mielekkyys rationaalisesti perusteltavissa, vai onko se pikemmin tunnepohjaisesti koettua? Toimiiko rationaalinen ihminen itseään vastaan, itsetuhoisesti, tietoisena eri asioiden vaikutuksista heihin? Rationaalisina ja pitkään eläneenä lajina meidän tulisi myös ymmärtää, että me pystymme kyllä sekoittamaan tajuntamme ja mielemme ilman päihteitäkin.

Järkeä ei ole ilman tunnetta, kuten tunnetta ei ole ilman järkeä. Perusteluja ja järkeä vaativa ihminen kompastuu kerta toisensa jälkeen tunnepuolen asioissa, ja perustelee omia valintojaan rationaalisesti silloinkin, kun heidän kaikki valintansa pohjautuisivat heidän tunteisiinsa. Meistä yksinkertaisesti tuntuu paremmalta yksi järjestelmä suhteessa toiseen. Tätä voisi verrata vaikka musiikin kuunteluun: millä tavalla voimme rationaalisesti perustella klassisen musiikin olevan parempaa kuin hillbilly-musiikin? Me saatamme pitää toisesta enemmän, koska se kuulostaa paremmalta tai toinen niistä on meille tutumpaa. Saatamme kokea jommankumman hauskemman kuuloiseksi, mutta yhtä kaikki, me perustelemme makuamme aiempien kokemustemme pohjalta, tunteella. 

Ihminen on rationaalinen olento. Samoin ihminen on sosiaalinen, tunteva ja psykofyysinen olento. Ihminen on koko muusta eläinkunnasta poikkeava, karvaton apina. Me olemme kuitenkin ainoa olentolaji maailmassa, joka tuhoaa omaa elintilaansa, jättää tietoisesti toisiinsa henkisiä ja fyysisiä arpia, me olemme ainoa laji, joka tekee itsemurhia ja toimii itsetuhoisesti. Jos pysymme uskollisina ajatuksille, että ihminen on järkiolento, me emme pysty perustelemaan tätä kaikkea käyttäytymistämme kuin yhdellä tavalla: meillä on pieni ongelma tunteidemme kanssa, järkemme ja tunteemme eivät ole tasapainossa tai kenties toisin ilmaisten, me emme ole täysjärkisiä.