Huumeiden määritelmä jää usein erilaisissa yhteyksissään täysin avoimeksi. Kun puhutaan huumeista, yleensä viitataan ns. koviin aineisiin. Miedommat aineet, kuten kannabis ja alkoholi yleensä taas riisutaan kokonaisuudessaan huume-käsitteen alta. Mutta "huumeita" meillä ihmisillä on kuitenkin vaikka muille jakaa. Sillä puhuttaessa huumeista tietoisuutta ja kokemusta muuttavana asiana, niitä löytyy jos jonkinlaisia, joihin ihminen voi myös kehittää riippuvuuden.

Tästä syystä riippuvuudet erotellaan kahteen: substanssi- eli aineriippuvuuksiin (narkomania, alkoholismi) ja systeemi- eli toiminnallisiin riippuvuuksiin (peli-, netti-, seksi-, työriippuvuus). Kaikilla näillä on lukuisia yhteisiä tekijöitä, joista yksi selkein on se, miten ne suhtautuvat aikaan. Ihmiset uhraavat huomattavan paljon vähästä elinajastaan ja mahdollisesti rahoistaan näiden riippuvuuksien ylläpitoon. Koska riippuvuus on pakottava, se saattaa ajaa ihmisen sellaisille elämänteille, joissa läheisten hyvinvointi ja elämä jäävät selkeälle kakkossijalle. Varkaudet, uhkailu, jopa tappaminen riippuvuuden kohteen saavuttamiseksi alkavat vaikuttaa loogisilta, ainoilta vaihtoehdoilta.

Pysytään kuitenkin aineriippuvuuksissa, koska ne nojaavat biokemiallisiin reaktioihin ihmisen elimistössä. Niiden tarkoitus on jollakin tavalla muuttaa ihmisen kokemusta maailmasta. Ne voivat sumentaa koko kokemuksen tai hidastaa sitä, tai toisaalta ikään kuin tuoda siihen kokemukseen jotakin uutta, voimakkaampaa, elämyksellisempää. Tätä elämyksellistä ja "voimakkaampaa" elämää tunnutaan suosivan moderneissä läntisissä yhteiskunnissa. Siksi asenteet erilaisia aineita kohtaan voivat vaihdella jyrkästikin riippuen siitä, miten nopea kuolema niiden käytöstä yleensä seuraa.

Jos esimerkiksi heroiini olisi psyykkisiltä vaikutuksiltaan niin voimakas kuin on, mutta elimistölle huomattavasti heikompaa, sitä käytettäisiin luultavasti enemmän. Tämä sen logiikan pohjalta, että ihmisen on sekoitettava päänsä, mutta mielellään tavalla, josta ei ole välitöntä hengenvaaraa ihmiselle. Näin kannabista - joka on muutenkin laimeampaa - ja alkoholia - jota ei ylipäätään minään "aineena" pidetä - suositaan sekä niihin suhtaudutaan pääsääntöisesti melko positiivisesti.

Jos tällä huumelinjalla koviksi aineiksi mielletään kovemmat kemialliset aineet, kuten heroiini, amfetamiini ja kokaiini, jätetään huomioitta ihmisen tarpeet, ihmispsyyke. Nämä aineet ovat vain voimakkaampia kuin esimerkiksi kannabis. Koska "huume" on yleensä käsitteenä negatiivinen, kannabis on pitkälti haluttu riisua koko käsitteen alta. Sama kohtelu on alusta pitäen tehty alkoholille.

Alkoholi on kemiallinen substanssi, jolla on voimakas vaikutus ihmisen aivoihin ja keskushermostoon (eli suunnilleen samoihin elimistön osiin kuin huumeilla). Lisäksi alkoholia ei varsinaisesti ole. Sana juontuu arabian kielestä, jota käytettiin siellä kehitetystä eliksiiristä, jota ei koskaan oltu tarkoitettu ihmisten nautittavaksi. Alkoholi on oikealta nimeltään "etanoli". Sillä ei pitäisi olla merkitystä, puhutaanko alkoholista alkoholina vai etanolina, mutta tässä tapauksessa sillä itseasiassa on. Käsitekikkailulla hämärrytetään hieman sitä, mistä tosiasiassa puhutaan. Eikä vain puhuttaessa alkoholista, mutta käytettäessä sitten erilaisia muita yleisnimityksiä, kuten viina tai iloliemi.

Alkoholi on yleisnimitys joukolle erilaisia yhdisteitä. Alkoholia voidaan ajatella olevan kahta erilaista: sitä, jota tavallinen ihminen voi käyttää ilman välittömiä myrkytysoireita ja sitä, jonka käytöstä seuraa ne välittömästi seuraavat. Ensimmäisen voi ajatella olevan esimerkiksi etanolia ja jälkimmäisen metanolia. Tästä syystä, jos ja kun puhutaan esimerkiksi siitä, että mennään ottamaan viinaa tai jos saisi vähän alkoholia, niin itseasiassa puhutaan etanolin ottamisesta.

Etanoli puolestaan on hermostomyrkky, jota käytetään niin lääkinnällisesti kuin teollisuudessa. Mikä erottaa sen sitten kovista huumeista? Kaikki nämä puheenaolevat aineet ovat myrkyllisiä ja jokaisen yksilön elimistö (mieltä myöten) reagoi niihin yksilöllisellä tavalla. Tärkeintä olisi ymmärtää, mikä saa ihmisen käyttämään millaisia tahansa aineita (tai toimintaa) muuttaakseen kokemusta maailmasta. Siihen asti on oikeastaan melko samantekevää, mitä mieltä huumeista on tai minkä ylipäätään edes laskee huumeeksi.

Viimeaikaisten tutkimusten valossa myös (hyvällä) musiikilla voi olla ihmiseen vastaavanlaisia vaikutuksia kuin huumeilla. Ihminen voi siis humaltua musiikista. Uskonnollisuudessa, erityisesti karismaattisessa, puhutaan "hengestä humaltuneista". Kun seuraa karismaattisten liikkeiden kokouksia tai jumalanpalveluksia, tuntuu välillä siltä kuin olisivat nauttineet ehkä lasin tai kaksi liikaa. Mikä tahansa, joka saa ihmisen kokemaan mielihyvää mielipahan sijasta, näyttää olevan jotakin sellaista, johon ihminen voi jäädä koukkuun. Mielihyvän kokemukseen liittyy myös aina jollakin tavalla muuttunut tietoisuudentaso. Se on täysin luonnollista ja se näyttää olevan inhimillinen tarve. Mutta eri asia on, millä tavalla tuota muuttunutta tietoisuuden tasoa itselleen tavoittelee.