Viimeisen vuoden aikana olen keskittynyt lähinnä käynnissä olevaan tutkimukseeni alkoholismin syntymekanismeista. Käsittelen alkoholismia yhtenä addiktion muotona ja pohdin onko kyseessä yksilön vai yhteisön sairaus, onko kyseessä valinta vai opitaanko alkoholistiksi, millä tavalla tunteet (ahdistus ja mielihyvä) vaikuttavat sen syntyyn, millä tavalla kulttuuri ja vallalla olevat asenteet, arvot sekä uskomukset liittyvät alkoholismiin. Sain tehtyä kymmenen haastattelua kahdeksan kuukauden aikana, joka on vähän. Mutta erilaiset lupaselvitykset ja eri tahoilta tulleet vaatimukset kysymysten muuttamisesta ovat hidastuttaneet haastatteluiden tekoa.

Saatuani luvat kuntoon, olen hitaasti ja varmasti saanut haalittua haastateltavia. Naiset olivat alkuun hyvin aktiivisia ja haastatteluiden suhteen säntillisiä. He tulivat aina pyydettäessä paikalle. Miesten saaminen oli huomattavasti verkkaisempaa, ja jos haastattelun sainkin sovittua, haastateltava ei välttämättä paikalle saapunutkaan. Niinpä on ollut odotettava ja oltava kärsivällinen. Kymmenen vastausta riittää tarkoituksiini ja ne ovat alusta lähtien kyseenalaistaneet omia ennakko-odotuksiani ja siirtäneet katsettani pois tunteista, joista aivan alkutekijöissään lähdin liikkeelle.

Kaikilla tekijöillä, joita olen pyrkinyt kartoittamaan on tekemistä alkoholismi-addiktion kanssa. Mitään niistä ei tule väheksyä, mutta jos ja kun alkoholismi koetaan sosiaaliseksi ongelmaksi, sen hoidossa keskitytään aivan liikaa yksilöön tai yksilöihin. Todellinen halu ongelman ratkaisemiseksi puuttuu ja kyseessä lienee puhtaasti taloudeliset intressit. Addiktioita laajemmin ajatellen voi vain kuvitella, mitä tapahtuisi elinkeinoelämässä ja teollisuudessa, valtioissa ylipäätään, jos ihmiset eivät jonakin päivänä haluaisi/tarvitsisi televisiota, päihteitä, ulkomaanmatkoja, maksullisia seksipalveluita tai tietokoneita. Lyhyt vastaus kuvitelmaan on, että modernit valtiot ajautuisivat konkurssiin ja Suomessakin työttömien määrä kasvaisi jo pelkästään alkoholiteollisuuden ja siihen liittyvien alojen kuihtumisen myötä räjähtäisi käsiin. Hotellit, baarit, laivavarustamot, urheiluseurat ja Alko sulkisivat ovensa sekä niiden henkilökunta siirtyisi asiantuntemuksestaan ja ammattitaidostaan riippumatta työttömyyskortistoon.

Parhaillaan murehditaan vielä sitä, mitä Nokian lähtö Suomesta merkitsee. Tuhansia ihmisiä on jäänyt työttömiksi ja Salon seudun A-klinikoilla varaudutaan päihdeongelmien sekä asiakasmäärien kasvuun. Nokia ei kuitenkaan ole Suomea taloudellisesti pyörittänyt, vaikka sillä yhteen aikaan meni erittäinkin hyvin. Kyllä Suomea pyörittää aivan toisenlainen teollisuudenala, jonka tuhoja samanaikaisesti pyritään paikkailemaan leimaamalla yksilöitä a-ongelmaisiksi.

Toivoakseni aika koittaa, kun valtionjohto ja Alko tekevät yhteisestä päätöksestä ilmoituksen, että teitä on vedätetty kaiken aikaa. Kiitos alkoholinkulutuksesta ja budjettivajeiden aiheuttamisesta, mutta nyt olisi aika kokeilla jotakin uutta. Käyttäkää viinaa ja juokaa itsenne hengiltä, jos niin hyväksi koette. Tästä eteenpäin tarjoamme ja suosimme hidasta tai nopeaa itsetuhoa varten muitakin vaihtoehtoja. *

* Olen toki tietoinen, etteivät kaikki käytä alkoholia ongelmaksi asti. Mutta alkoholinkäyttöön liittyy hyvin paljon mystiikkaa, jota jopa Alko on vuosien varrella pyrkinyt hälventää. Ongelma vain on, että Alkon tiedotus, kuten kaikki muutkin valistuusohjelmat ovat toistaiseksi olleet melko tehottomia. Mannerheimin Lastensuojeluliittto tekee ennaltaehkäisevää päihdetyötä, ja siitä minulla on positiivinen mielikuva. Ainakin vaikutetaan siihen ikäryhmään, josta muutos voidaan aloittaa.