Olen (entinen) syrjäytynyt.

Luettuani syrjäytymistä ja sen ehkäisyä koskevia lausuntojanne, ne ovat tuntuneet vierailta. Pahimmillaan ne ovat käsittämättömän naiiveja ylimalkaisuuksia ja itsestäänselvyyksiä. Niitä on kuultu ennenkin. Ikävää on, jos noiden lausuntojen aikaansaamiseksi on käytetty valtion varoja, sillä höynäytätte kansalaisia ja siinä ohessa hoette itsellenne tuttua mantraa, jolla maailma pysyy ennallaan. Noita samanlaisia hokemia voitaisiin esittää alkoholistille, kristitylle, kokoomuslaiselle tai absolutistille, jos heidän toivottaisiin pääsevän eroon toivottomasta elämäntilanteestaan ja rappeuttavasta ajattelutavastaan: ”Tee (arvosta, asennoidu, toimi ja usko) toisin” tai "älä tee (arvosta, asennoidu, toimi ja usko) niin kuin olet ollut tähän mennessä taipuvainen tekemään." Miten helppoa toisintekeminen ja -uskominen on? Voisitteko te luopua uskostanne ja kenties jo hivenen pinttyneistä käytöstavoistanne tai maailmankatsomuksestanne, jos joku kehottaisi tekemään ja uskomaan toisin? Mitä jos kuulennot eivät sittenkään onnistuisi, vaikka siihen kehotettaisiin?

Pyrin tekstissäni avaamaan hieman, mitä syrjäytyminen ja toisin tekeminen minun näkökulmastani ovat, ja mistä ne ovat johtuneet ja mihin ne ovat johtaneet. Käsittelen työryhmänne kannalta tärkeitä asioita, syrjäytymisen syitä, ja miten siitä päästään eroon.

Pyydän jo etukäteen anteeksi, että hoen tekstissäni (kursiivilla) lausunnoillenne tyypilliseen tapaan käyttökelpoisia ja vähemmän sellaisia ohjeita. Olen tarkoituksellisen naiivi. Lisäksi kärjistän ja shokeeraan, koska kääntelen lausuntoanne mielivaltaisesti tuodakseni esiin erilaisia näkökulmia ja kyseenalaistaa samaiset hokemat, joita esititte ja joita itse tulen esittämään.

*****************************************************************************************

Tulen avioeroperheestä. Alkoholista on turha tehdä suurempaa mainintaa tässä yhteydessä. Sitä on lähipiirissäni kulunut paljon. Ei vain perheessäni, mutta myös kaveripiirissäni. Näistä lähtökohdista olen kuin sodan keskellä kasvanut, läheisriippuvainen, joka on auttanut muita oman jaksamisensa ja mielenterveydensä kustannuksella.

Olen perheeni ainoa lapsi. Olen ollut niin hyvässä kuin pahassa erityisasemassa. Olen saanut nähdä asioita, joita yhdenkään lapsen - tai edes aikuisen - ei pitäisi nähdä, koskaan. Silti, en ole elänyt sotatantereella ja nähnyt ihmisten hajoavan kappaleiksi fyysisesti. Olen nähnyt tuon hajoamisen tapahtuvan vain henkisesti.
 
1a. Älä tule avioeroperheestä. Valitse vanhemmat, joilla on onnellinen ja tasapainoinen parisuhde. Hanki itsellesi sellainen perhe, jossa ei ole minkäänlaisia päihdeongelmia tai vastaavia.
 
1b. Älä myöskään tule lapsena vanhempiesi, muiden perheenjäseniesi, naapuriesi tai ventovieraiden seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi, väkivalloin kohdelluksi, syrjityksi tai vihaamaksi.

1c. Älä ylipäätään anna vanhempiesi (ongelmien) vaikuttaa millään tavalla omaan elämääsi. Älä samastu tai opi vanhemmiltasi. Älä matki heitä, vaan valitse oma tiesi. Siitäkin huolimatta, että 3-vuotiaana se voi olla varsin vaikeaa.

Olin leikkisä lapsi. Avioero ja erilaiset ongelmat johtivat siihen, että herkistyin jo varhaisella iällä. Totuin siihen, että ympärilläni oli krooninen kriisi päällä, jota ei yksinkertaisesti kyetty selvittämään. Syitä ja syyllisiä piisasi, mutta todellinen ymmärrys asioiden luonteesta puuttui, ja tilanteet ratkaistiin pakenemalla tai hajottamalla.

Etsin pitkään syyllisiä omalle huonovointisuudelleni. Vaikken edes lopulta tiedostanut sitä. Tänä päivänä tiedostan negatiivisetkin tunteeni, mutten etsi niille syyllisiä, enkä syytä yksilöitä. Olemme sosiaalisia olentoja. Lähipiirimme lisäksi meihin vaikuttaa ympärillämme vallitseva kulttuuri, jossa erilaisia käyttäytymismalleja suositaan. Jos yksilö tietämättään, reaktiivisesti tai sosiaalisesta painostuksesta valitsee kulttuurin ja sosiaalisen yhteisön suosiman käyttäytymismallin, miten häntä voidaan siitä syyttää? Miksi häntä rangaistaan? Onko hän syyllinen myös vaihtoehtojen olemassaoloon? Mikä tekee taloudellisesti menestyneistä parempia ihmisiä - ei-syrjäytyneitä tai mielenhäiriöisiä - jos he elävät pitkälti muiden ihmisten epäonnen kustannuksella?
 
2a. Valitse negatiivisten tunteidesi hallitsemiseksi useita erilaisia harrasteita. Puhu negatiivista tunteistasi läheisillesi ja kavereillesi. Älä anna vaitiolovelvollisuuksien tai –lupausten häiritä. Avaudu! Huuda!

2b. Suutele auktoriteettiasemassa olevien puhtaita takapuolia, älä likaisia.

Näin en lapsena ajatellut. Syytin ihmisiä, enkä niinkään olosuhteita. En ymmärtänyt syyttää niitä. Herkistyin. Tunsin niin voimakkaasti, että erotuin – ja vielä luokan ainoana silmälasipäisenä - kouluoloissa juuri sen verran, että päädyin koulukiusatuksi. Kiusaaminen ei ehkä ollut laadultaan pahinta. Saatoin saada maasta poimitun jäätelöpuikkotikun suuhuni. Sylkeä ja purukumeja lensi hiuksiini. Se tuntui pahalta silloin. Kaiken tuon keskellä perheeni hajosi, itselleni rakas läheiseni kuoli ja haudoin itsemurhaa. Kukaan ei kysynyt mitään. Ehkeivät he havainneet minussa mitään erilaisia. Tällaisiahan kaikki koululaiset ovat. Tätä se on, koululaisen elämä.

Sattuneesta syystä, kun ikätoverini alkoivat käydä diskoissa ja juhlimassa sekä harjoittelemassa sosiaalisen elämän lainalaisuuksia, minä vetäydyin omiin oloihini. Yläasteen ensimmäisellä luokalla koin, että paras kaverini on äitini äiti. Muita kavereita ei oikein ollutkaan. Päädyin kohtuullisen usein television tai radion ääreen. Sosiaaliset taitoni taas eivät päässeet kehittymääni.
 
3a. Erotu joukosta, mutta älä erotu liikaa. Ole sosiaalinen, mutta älä ole liian sosiaalinen. Tee läksysi hyvin, jotta pärjäät koulussa, mutta älä tee laista sen verran, ettet pärjää liian hyvin. Tämä vain siksi, ettei sinuun kiinnitettäisi liikaa huomiota, ja sinusta tulisi koulukiusattua. Samoin, kannattaa edustaa etnistä, uskonnollista, kulttuurista tai poliittista enemmistöä. Silloin kuulut aina voittajiin, niihin jotka määrittelevät millaisia muiden tulisi olla.

3b. Älä katso televisiota liikaa. Se yrittää aivopestä sinut. Katsele kuitenkin televisiosta uutiset, kuullaksesi mitä presidentti on tänään tehnyt ja sanonut. 

Alkoholi on ollut lähipiirissäni pyhä toteemi. Humalaiset ahdistivat minua, joten tunnepuolinen, tiedostamaton päätökseni oli, että kieltäytyisin kaikista minulle tyrkytetyistä alkoholijuomista ja muista päihteistä. Kieltäydyin järjestelmällisesti ja tuolla kieltäytymyksellä oli seurauksensa: jäin yksin, ulos sosiaalisista piireistä vuosikausiksi.

Ilman sosiaalista tukiverkostoa, epävarmana itsestäni, hyväksytyksi tulemisen tarpeeni kasvoi. Aloin urheilla ja valveutua ulkonäöstäni. Vaikka kuinka urheilin ja liikuin, kuinka paljon tahansa kulutin rahaa omaan kuntooni ja ulkonäkööni, minäkuvani ei muuttunut yhtään positiivisemmaksi. Olin lihava ja ruma ankanpoika, vaikka kuinka halusin olla jotakin muuta. Näistä lähtökohdista kehitin itselleni vielä lisää ongelmia, jotka vain odottivat puhkeamistaan.
 
4. Suomalaisessa yhteiskunnassa, kannattaa käyttää alkoholia. Se auttaa sosiaalisten suhteiden syntymisessä. Älä kuitenkaan käytä liikaa alkoholia, sillä se taas tuhoaa niitä. Tai vaikket joisi, hankkiudu edes johonkin muuhun seuraan. Muista kuitenkin kohta 3a.
 
Työurani alkoi jo teini-iässä, 14-vuotiaana. Vietin kaikki lomakaudet töissä. Rahanansaitsemista ja työntekoa painotettiin. Ne olivat kunnia-asia ja lisäksi koko ihmisyyden sekä hyvän kansalaisuuden mittari. Omaksuin tämän ajatuksen kohtuullisen hyvin ja jo 20-vuotiaaksi mennessä minussa oli oivia merkkejä työnarkomaniasta: vietin työpaikoilla vapaa-aikaani ja viikonloppuja, koska ei minulla ollut rehellisesti sanoen oikein muutakaan tekemistä.

Huono kansalainen on se, joka ei tee työtä ja elää muiden kustannuksella. Tällä hokemalla oli kristillinen painotus: ”Joka ei työtä tee, ei hänen pidä leipää syömän.” Kävi kuitenkin niin, etten kokenut tarpeelliseksi muuttaa kotipaikkakunnaltani ja väsyin töiden sekä lomattomuuden seurauksena. Kotipaikkakunnallani oli huonot koulutus- ja työmahdollisuudet. Halusin alalle, jonka näkymät tuolla paikkakunnalla olivat todella huonot. Siksi, kenties vain jotakin yrittääkseni päädyin opiskelemaan kaupallista alaa. Osa suvustani piti valinnastani ja toinen osa piti - minut paremmin tuntien - valintaani totaalisen vääränä.

Motivaationi katosi ajan kuluessa. Sain opintosuorituksia kolmessa vuodessa yhtä paljon kuin kenties oli suotavaa ja odotettavissa syyskauden koulussa opiskelevalta. Tunsin itseni tyhmäksi, kyvyttömäksi ja ulkopuoliseksi. Kenties jonkinlainen itsearvostuksen ääni kehoitti minua toimimaan vastoin kenenkään ulkopuolisen vastaväitteitä: lopetin koulutukseni kesken.
 
5a. Hanki töitä. Tee töitä, mutta älä tee niitä liikaa. Älä anna myöskään uskonnollisen, poliittisen tai taloudellisen moralismin masentaa sinua. Sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Jos sinulla on sosiaalisia ongelmia, koeta kerätä rohkeutta puhuaksesi tai kirjoittaaksesi niistä. Kun olet valmis, hanki apua.
 
5b. Tiedä jo lapsena, mille alalle haluat ja pyri kyseiselle alalle päämäärätietoisesti. Älä anna sen häiritä, että jokaisella alalla on omat kiintiöpaikkansa ja kaikilta aloilta ei pääse yhtä helposti työelämään. Mene haluamaasi kouluun vaikka väkisin. Yritä kuitenkin olla käyttämättä rynnäkkötulta ja joukkotuhoaseita.
 
5c. Jos omalla kotipaikkakunnallasi ei ole töitä tai haluamaasi koulutusta. Muuta. Älä anna sen taas olla ongelma, että ehkä omia toiveitasi vastaavaa koulutusta ei ole tarjolla missään, eikä tulevaisuus uudella paikkakunnalla ole paljoakaan ruusuisempi. Unohda vielä sekin, että työnäkymät koulutetulle tai kouluttamattomalle eivät ole aina sen paremmat Oulussa kuin Helsingissä.
 
5d. Lottoa. Älä kuitenkaan liikaa. Vain sen verran, että voitat. Elä taloudellisesti huoletonta elämää, vaikka ilman koulutusta.
 
Lopetettuani koulutuksen kesken elämässäni alkoivat muutkin tilanteet hiljalleen kärjistyä. Aloin hiljalleen romahtaa henkisesti. Ulospäin annoin vain pieniä viitteitä, mutta jokainen läheiseni varmasti havaitsi vetäytymiseni. Ongelma oli, että olin jo entuudestaan ujo, arka ja vetäytynyt. Niinpä harvalle tuli varmasti mieleen, että toimin jotenkin radikaalisti eri tavalla kuin normaalisti.

Yksinäisyydessä kehitin itselleni addiktioita, joita saatoin ylläpitää neljän seinän sisällä. Olisin halunnut tehdä töitä, koska se olisi rytmittänyt edes jollakin tavalla arkeani. Se olisi pitänyt minut touhussa, jonkinlaisessa rytmissä ja olisin ansainnut rahaa. Halusin olla normaali, kuulua joukkoon, mutta kaikki yhteiskunnalliset arvot ja asenteet tuntuivat sotivan omaa oikeudentajuani vastaan. En osannut myydä itseäni. En kokenut sitä millään tavalla miellyttäväksi tai tavoiteltavaksi asiaksi.
 
6a. Älä jätä kouluja kesken, vaan punnerra läpi "kiven" saadaksesi paperit ja valmistuaksesi. Älä anna sen häiritä, että ala saattaa olla sinulle stressaavaa ja ahdistavaa tervanjuontia, joka johtaa muidenkin myrkyllisten nesteiden juomiseen. Se saattaa aiheuttaa masennusta ja syrjäytymistä. Älä kuitenkaan masennu, vaan hanki itsellesi muita mielenterveydellisiä häiriöitä. Anteeksi. Tarkoitin, älä hanki.
 
6b. Jos koulutuksesi tai alasi vaikuttaa epätoivoisen nihkeältä ja epäkiinnostavalta, lopeta koulussa käynti välittömästi. Älä tuhlaa omaa ja opettajiesi aikaa tai yhteiskunnan varoja. Älä teeskentele, että ala kiinnostaa sinua, jos ainoa motiivisi koulussa käymiseen on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen paine sekä opinnoista saatava opintotuki ja -laina. Harjoita itseäsi asioissa, jotka sinua kiinnostavat. Kehitä itseäsi, vaikka olisit työttömänä.
 
Rahasta – tuosta elämän eliksiiristä ja kaikkien materiaalisen kulttuurin addiktioiden avaimesta tuli minulle kieroutuneella tavalla läheinen, vaikken ymmärtänyt kyseisen symbolistatuksen päälle yhtään mitään. Minun oli elettävä markkinataloudessa ja kulutuskulttuurissa niiden edellyttämien lainalaisuuksien mukaan. Niinpä kulutin. Kulutin rahaa, aikaani, terveyttäni, henkisiä voimavarojani romahdukseen asti. Kärsin burnoutin, vaikka olin työtön. Taloudellisen vararikon läheisyys ei suoranaisesti auttanut tuntemaan oloani merkitykselliseksi, hyväksi ja itseäni toivotuksi ihmiseksi. Masennuin ja lamaannuin hetkellisesti kolmen kuukauden unettomuuteen. Itsetuntoni oli nollassa, samoin koulutukseni.
 
7a. Jos markkinatalousjärjestelmä ei yksinkertaisesti sovi ymmärrykseesi ja olet siihen tyytymätön, muuta Pohjois-Koreaan, Kiinaan tai Turkmenistaniin. Maksa kuitenkin verot Suomeen.
 
7b. Koeta sopeutua markkinatalouteen ja sisäistää, miten se toimii. Opettele tunnistamaan mitä tunteita se sinussa herättää ja miten se saa sinut toimimaan. Suhtaudu järjestelmään kriittisesti, mutta älä taistele tuulimyllyä vastaan. Saatat olla ongelmissa ja syrjäytyä liiallisen kapinoinnin vuoksi.
 
7c. Älä ole liian kriittinen. Go with the flow. Se helpottaa elämää. Pidä kuitenkin mielesi avoinna ja opi ymmärtämään järjestelmää monesta eri näkökulmasta. Harjaantunut mieli näkee paremmin.
 
7d. Jos kaikki ei tapahdu kädenkäänteessä, koeta pitää itsesi aktiivisena. Jos et keksi muuta, käy vaikka päivittäin pitkillä kävelylenkeillä tai kirjastossa. Lue lehtiä ja kirjoja. Koeta säilyttää jonkinlainen päivärytmi, vaikka se voi työttömänä ja/tai kodittomana ja/tai masentuneena tuntua vaikealta ja turhalta. Säännöllisempi elämä helpottaa oloasi edes hieman.
 
7e. Opettele valehtelemaan ja olemaan joku muu kuin olet. Opettele myymään ammattitaitoasi ja kokemustasi, joita sinulla ei välttämättä ole. Kauppaa itseäsi kuin kauppaisit jääkaappia eskimoille. Vääristele, vähättele ja liioittele. Kirjoita hyvä CV ja työhakemus saadaksesi töitä. Kiitä työpaikasta ja menestyksestä vain itseäsi. Olet nero ja armoitettu työntekijä. Teet veroja maksamalla ja kuluttamalla yhteiskunnalle suuren palveluksen. Älä kuitenkaan kuluta laittomia asioita. Kuole siis mieluummin alkoholimyrkytykseen kuin heroiinin yliannostukseen.
 
7f. Ilmaiset työt ovat ihan hyvä juttu. Ne pitävät aktiivisena. Yhteiskunnassa jollakin tavalla pysyäksesi sinun kannattaa kuitenkin hankkia tavalla tai toisella rahaa, jotta voit kuluttaa normaalien kulutuskansalaisten tavoin tai maksaa edes pakolliset asumiskustannuksesi. Luonnollinen ja selkeä valinta voi osua johonkin seuraavista: hanki pimeitä töitä, varasta köyhiltä tai rikkaillta, nyysi luvatta arvoesineitä käydessäsi ystäviesi luona ja laita ne myyntiin ebayssä, ryhdy teollisuuspampuksi ja sanele itsellesi mahdollisimman hyvät palkkaehdot tai ole menestyvä pörssimeklari sekä talousrikollinen. Markkinataloudessa, jossa raha on elämisen ehto ja ihmisarvon mittari, kaikki rahanansaintakeinot johtavat toivottuun tulokseen. Yhteiskunnan kannalta huomioitavaa on, että rikollinen laittaa rahan hyvällä todennäköisyydellä kiertämään ja palauttaa suuren osan rahoistaan valtiolle tai ainakin jollekin taholle. Ongelma vain on, että järjestelmä kieltää sen, minkä se mahdollistaa. Älä siis ole tyhmä tai viisas vain sen vuoksi, että voit olla.
 
Tukitoimina minulle on ehdotettu kaikenlaista. Kukaan ei ole ymmärtänyt taustojani tai osoittanut minkäänlaista kiinnostusta niitä kohtaan. Kukaan ei tiennyt niistä mitään. Alkuun en ymmärtänyt itseäni itsekään, ja sydämelläni oli paljon lausumattomia sanoja. Miten puhua asioista ja tunteista, joille ei ole sanoja? Kärsin tunne-elämän häiriöitä ihan omissa oloissani ja läheisteni kanssa. Minä kärsin, he kärsivät. Kuka meistä oli kärsimyksestään ja sen syistä tietoinen? Kuka meistä puhui kärsimyksestään?

Syrjäytymistäni ei oltaisi millään kehotuksilla kyetty estämään. Ainoa tukitoimi, josta minulle oli selvästi hyötyä, oli Sossun ja Kelan minulle antama taloudellinen tuki. Sieltä sain rahaa, jotta saatoin maksaa laskuni, ja säilyttää katon pääni päällä. Rahaa jäi hieman myös ruokaan. Kaikki tuntuikin olevan mainiosti, kun olin työttömänä. Yritykseni tehdä pätkätöitä kostautuivat yleensä niin, että kuukausiansioni pienenivät ja olin entistä suuremmissa vaikeuksissa. Lopulta järjestelmäkin osittain kehotti minua olemaan yrittämättä.
 
8a. Muista mennä nukkumaan ja herätä ajoissa, jotta ehdit käydä Kelassa ja Sossussa. Niistä saat rahaa, jonka voit tänään sijoittaa alkoholin tai uhkapelaamisen sijasta esimerkiksi ruokaan.
 
8b. Rukoile: ”Vapauta maailma rahasta, silloin vapautan meidät taloudellisten olosuhteiden, mekanismien ja tarpeiden aiheuttamasta pahasta. Aamen.”
 
8c. Älä hanki itsellesi addiktiota. Älä anna sen häiritä, että me synnymme tähän maailmaan äidistämme ja huolenpidosta riippuvaisina. Aikuisiällä saatamme edelleen kaivata tuota hoivaa, mutta meillä saattaa olla vain rahamme, jolla voimme valita tapamme hoivata itse itseämme tai vetää puoleemme hoivaajia. Älä kuluta rahojasi sellaisiin asioihin, jotka kuluttavat ja tuhoavat. Käytä rahasi esimerkiksi ruokaan. Älä syö kuitenkaan liikaa. Muussa tapauksessa voit pistää rahat talteen ja käyttää ne esimerkiksi talosi kunnostukseen, velkojesi maksamiseen tai taloudellisessa hädässä olevien läheistesi tukemiseen.

8d. Älä kiitä ketään. Elämäsi täällä on vain oman menestyksesi ja työntekosi ansiota. Heitä vähäosaisia kivillä ja nimittele heitä nahjuksiksi, laiskoiksi sekä luusereiksi. He ovat itse oman kurjuutensa syy ja sen ansainneet omalla toimettomuudellaan.

Vuodesta 1996 lähtien kuukausittaiset keskiansioni ovat olleet 750 euron luokkaa. Olen ollut töissä ja pitkään työttömänä. Työttömänä (ja myöhemmin töissä ollessanikin) olen tehnyt vapaaehtoistöitä. Sen lisäksi olen kuluttanut itseäni epätoivoisissa ihmissuhteissa, avustaen ja tukien ihmisiä, joiden mielialat sekä elämän haasteet ovat vaikuttaneet omaan jaksamiseeni.

Ansaitsemillani tai järjestelmän minulle sallimilla kuukausituloilla vaihtoehtoni ovat olleet niukat. Olen pyrkinyt syömään mahdollisimman terveellisesti, mutta laistanut siinä - joskus puhtaasti taloudellisista syistä (miten syödä terveellisesti, jos ruokaan on joskus ollut 30 euroa kuussa?). Samoin olen laistanut liikunnassa, nukkumisessa ja säännöllisessä elämässä. Osittain syy on siinä, että ilman työtekoa, en ole kokenut, että minulla on ihmisarvoa, olen ollut yhteiskunnan näkökulmasta "hukkapala" ja "loinen". Niinpä on käytännössä ollut aivan sama, mitä olen syönyt tai tehnyt, olenko nukkunut vai jättänyt nukkumatta.
 
9a. Ole onnellinen siitä, mitä sinulla on. Älä tavoittele kuuta taivaalta.
 
9b. Kirjoita valitus valtion päättäjille ja tiedustele, minkä vuoksi peruselintarvikkeet ovat niin kalliita, että köyhimmät ja suurimmassa hädässä olevat joutuvat tekemään radikaaleja valintoja, esimerkiksi varastamaan tai käyttämällä ruokarahat päihteisiin tai tinkimällä muuten vähäisestä inhimillisestä elämänlaadusta. Tiedustele samalla syytä asumiskustannusten hintatasoon. Minullakaan ei periaatteessa olisi varaa elää niin kuin elän, onnekseni minulla on läheinen, joka pienistä tuloistaan auttaa minua taloudellisesti. Kukaan ei auta häntä.
 
9c. Luo itsellesi sosiaalinen tukiverkosto. Unohda se tosiasia, että saatat asua keskellä metsää, jossa elää kaksi ihmistä per neliökilometri. Voit aina kehittää itsellesi näkymättömän ystävän. Älä anna muiden kummastelevien katseiden tai ivan häiritä. Käske heitä painumaan jorpakkoon, kun sinulla on kahdenkeskistä asiaa ainoalle kaverillesi.
 
Lopulta vastuu siitä, että olen palannut edes jollakin tavalla toimivien kansalaisten joukkoon – sikäli kuin vapaaehtoistöitä ja järjestötoiminnassa kymmenen vuotta mukana olleita ei heihin lasketa, koska eivät ansaitse palkkaa – on ollut yksin minun. Kiitän siitä itseäni, että olen ollut henkisesti sen verran vahva, että olen kyennyt ajan kuluessa puhumaan ongelmistani ja jakamaan elämääni. Kiitän itseäni siitä valinnasta, että tietämättäni päädyin kymmeneksi vuodeksi eri järjestöihin, ja pidin itseni aktiivisena. Kukaan ei minua siihen kehottanut tai kannustanut.

Kiitoksen esitän myös tunteilleni, tunne-elämäni elpymiselle. Havaintoni ja henkisen kasvuni pohjalla ei ole mikään ulkoa tullut neuvo, vaan mielenterveydellinen häiriö, vakava ahdistus, joka johti maaniseen vaiheeseen. Minulle tarjottiin vaivaan lääkitystä, kuten kulutustaloudessa on ilmeisesti hyvä tarjota: jos et kuluta alkoholia, vedä edes pillereitä, tee edes jotakin. Millaisia ongelmia järjestelmä ja yhteiskunta itselleen kerjääkään vain siksi, että pitää kiinni pinttyneistä asenteistaan, tavoistaan ja peloistaan.

Jätin ottamatta lääkkeet, tutustuin tunne-elämääni ja sitä kautta mekanismeihin, jotka saavat minut toimimaan. Samat mekanismit saavat meidät toimimaan hyvällä todennäköisyydellä kansakuntana. Tutustuin pelkoihin, epävarmuuteen ja häpeään. Yksilö voi hävetä, mutta millä tavalla hävetä sitä, millaisen järjestelmän ja kulttuurin olemme kansakuntana omaksuneet? No, eihän se voi olla laisinkaan niin ongelmallinen kuin laitokseen toimitettu ongelmanuori. Vai voiko?

Tähän väliin W.S. Bionin mietelmä vuodelta 1961: "Yhteiskunnan ei ole toistaiseksi ollut pakko hakea psykologista hoitoa psyykkisiin häiriöihinsä, koska se ei ole vielä saavuttanut riittävän syvällistä näkemystä omien ahdistustensa luonteesta." (Bion 1979, 12)
 
10a. Ota elämä käsiisi. Älä anna valtion sinuun lietsoman pelkopropagandan häiritä. Tee yksilöllinen, oma valintasi ja seiso sen takana.
 
10b. Ahdistu. Älä käytä lääkkeitä. Ahdistus toimii sinussa kuin palovaroitin kotonasi. Jos se toimii oikein, tiedät milloin ylität rajasi ja teet jotakin, mitä sinun ei pitäisi tehdä. Jos ahdistuksesi ei toimi, juokset milloin pelosta, halusta tai puutteesta tuleen, palovaroittimen pysyessä vaiti.

10c. Koska hoitamalla itseäsi hoidat vain itseäsi, etkä kulttuurissa vallitsevia asenne- tai arvo-ongelmia, passita yhteiskunta terapiaan. Sen olisi korkea aika käydä käsiksi "minuutensa historiaan" ja "mörköihinsä".

 
Aloitin yliopisto-opintoni noin kaksi vuotta sen jälkeen, kun romahdin henkisesti viimeisen kerran ja vetäydyin lähes kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Minulle kehittyi hitaasti käsitys siitä, että elämässään voi valita toisin. Minun ei tarvitse olla yksin. Yksinäisyyteen kun sekään ei ole auttanut, että olen absolutistina kiertänyt kaikki baarit kaukaa. Baareissa on ihmisiä. Hyviä ja mukavia sellaisia. He vain juovat useammin kuin minä ja heidän käyttäytymisensä on humalassa erilaista kuin selvänä. Mutta se on tämän maailman tapa: yhdet sekoittavat päänsä rahalla, toiset uskonnolla, kolmannet politiikalla, neljännet päihteillä, viidennet seksillä ja kuudensille riittää elämä.
 
11a. Kehitä itseäsi ensisijaisesti itsesi vuoksi. Se on tietysti hieman vaikeaa silloin kun rahaa on vähän ja on päätynyt kodittomaksi lastauslaitureiden alle. Mutta kehitystä se on hidaskin kehitys, ja siihen kuuluu myös taka-askeleiden ottaminen.
 
11b. Tee jotakin, mitä et normaalioloissa tekisi. Vaikka olisit ateisti, käy kirkossa; absolutisti, mene baariin; kristitty, mene vapaa-ajattelijoiden kokoukseen ja pyri ymmärtämään, mitä he ajattelevat sekä tuntevat; baarikävijä, vietä selvä päivä tai vaihtoehtoisesti vuosi, ja käy tapaamassa esimerkiksi AA-kerholaisia tai tutustu elämäntaparaittiisiin ja heidän tapaansa suhtautua elämään sekä sen haasteisiin.
 
11c. Unohda kaikki neuvot. Ole kriittinen. Valveudu.
 
Olemme kaikki ihmisiä. Meillä on lapsuutemme ja kokemuksemme. Tulemme eri lähtökohdista. Juuri tämän vuoksi jokaista on kohdeltava yksilönä, eikä massana.

Syrjäytymiseni syyt ovat todennäköisesti erilaiset kuin niillä, jotka syrjäytyvät päihderiippuvuutensa vuoksi. Saati niillä, jotka rikastuessaan alkavat pelata rahojaan, kuluttaa naisiin/miehiin tai ylellisyystuotteisiin sillä seurauksella, että menettävät hallinnan elämästään ja kulutuksestaan sekä ajan kuluessa rahat, jotka kerran teki heistä niin menestyviä ja elämässä kiinni olevia. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, uskallan sanoa, etteivät he välttämättä ole paljoakaan elämästä ymmärtäneet, kuten addiktit eivät ymmärrä addiktionsa luonnetta, muuten heistä ainakin osa paranisi välittömästi.

Rikkaatkin ovat menettäneet omaisuuksia, heidän perhesuhteensa ovat katkenneet, he ovat menettäneet työnsä ja valta-asemansa. Syrjäytyneinä ja mahdollisesti kodittomina he tietävät varmasti, että tekemällä se kaikki helpottuu. Ongelma vain on, että he ovat jo kerran kulkeneet tuon tien ja noudattaneet ohjeita. Jos ohjeet ovat ohjanneet heidät lopulta asumaan roskiksiin, kuinka yksinkertainen pitää olla, että heille tarjoaa vastaukseksi: ”Hanki töitä”? Jos matka on käyty pohjaan asti, heitä ei välttämättä millään yksinkertaisella motivointiohjeella työelämään enää saateta. Vai palkkaisitko sinä ihmisen, joka kömpii roskiksesta pahanhajuisena, sönköttävänä ja täysin pihalla maailmasta? Olkoonkin, että kyseessä olisi koulutukseltaan ekonomi tai arkkitehti.
 
12a. Älä ole ihminen. Ole kova ja julkea, muista piittaamaton. Sillä tavalla todennäköisesti menestyt elämässä. Näin on oikeudenmukaisuutta toteutettu vuosituhansia.

12b. Sulje korvasi muiden huolilta ja elämältä. Sillä tavalla pidät itseni kyllin etäisenä elämästä, inhimillisestä todellisuudesta ja itseymmärryksestä. Inhimilliset heikkoutesi saattavat ajaa sinut sosiaalisiin ongelmiin ja ajan kuluessa syrjäytymiseen. Älä piittaa muiden ajatuksista ja mielipiteistä, runno läpi omiasi. Ole voittaja.

12c. Perusta kansalle "olohuoneita", kohtaamispaikkoja, joissa tarjotaan alkoholittomia juomia ja syötävää. Tarjoa ihmisille mahdollisuus pelata korttia, pelejä, bingistä ja biljardia. Paikalle kokoontuvat ihmiset saattavat kaivata sosiaalista tukea myös ymmärtääkseen ja käsitelläkseen ujouttaan tai muita ongelmia, joten palkkaa "olohuoneeseen" muutama ihminen, joiden kanssa voi käydä vapaasti keskustelemassa ja purkamassa tunteitaan.

12d. Älä kipua rikkaudella tai vallalla hankkimaasi torniin. Ajan kuluessa etäännyt tornin alla etäisyydessä elävistä ihmisistä, etkä voi päästä heidän tasolleen, vaikka tornistasi aika ajoin laskeutuisitkin. Pidä itsesi ihmisenä, herkkänä ja ainutlaatuisena. Meillä on kaikilla paikkamme maailmassa, vaikka olisimme työttömiä ja syrjäytyneitä. Jos jonakin päivänä käy niin, että elämä pettää, pudotus tornista on aina kovempi kuin pudotus maantasalta.

12e. Hanki erilaisia ystäviä. Älä valikoi heitä liikaa vain heidän ulkoisen olemuksesi tai poliittisen taustansa vuoksi. Syrjäytymisesi saattaa olla kiinni siitäkin, kenen seuraan sallit itsesi mennä, keitä seuraasi huolit. Saatat jäädä melko yksinäiseksi, jos hyväksyt seuraasi vain Savon shintolaisia tai republikaaneja.

 
Me emme ole tasa-arvoisessa asemassa. On turha edes kuvitella niin. Me kaikki emme sopeudu tähän yhteiskuntaan. Minä en ole siihen sopeutunut kunnolla vieläkään. Tuskin tulen koskaan sopeutumaan. Olen kuitenkin oppinut, ymmärtänyt ja sisäistänyt sen lainalaisuudet sekä kohtaan sen tietoisena ja kriittisenä. Jos edelleen kapinoisin, kuten nuorempana, olisin syvemmissä ongelmissa järjestelmän ja yhteiskunnan kanssa kuin nyt olen. Edelleen syrjäytynyt.

Raha, joka pitää yllä meidän valtiontalouttamme ja yhteiskuntaamme, on ongelman keskipisteessä. Se on yksi syrjäytymis-, tasa-arvo- ja päihdeongelmien tärkeimmistä tekijöistä.  Esimerkkinä kansantaloudelle hyvä ja paha alkoholiongelma. Alkoholia ei tuoteta alkoholistien ja syrjäytyneiden käytettäväksi, vaan niille, jotka käyttävät sitä ”oikein”.

Osa joukosta, tilastollisesti noin 10%, saattaa erinäisistä syistä ajautua tilanteeseen, että kulutuksenhallinta karkaa käsistä (huomatkaa, en käytä sanaa ”alkoholinkulutus”). Verotuloina virtaa rahaa valtion kassaan, josta sitä sitten ammennetaan päihdeongelmien ja niihin liittyvien haittojen hoitoon. Lopputulos on taloudellisesti negatiivinen. Kansantaloudellisesti pelottavin ratkaisu on ristiriitainen: valtion uskotaan vaipuvan lamaan ilman kulutusta, mutta ainoa ratkaisu kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti negatiiviseen saldoon on, että kulutusta tulisi vähentää. Syrjäytyneitä ja alkoholisteja hoitamalla tilanne ei muutu kuin nimellisesti.

Tällä hetkellä päihdeongelmien hoito keskittyy yksilöihin ja heidän läheisiinsä. Tällä järjestelmällä taataan se, että näitä yksilöitä tulee enemmän, koska ongelman juuri ei ole näissä yksilöissä, vaan sosiaalisessa ympäristössä, yhteiskunnassa ja kulttuurissa (asenneilmastossa, arvoissa, yleisissä uskomuksissa). Mitä tapahtuisi, jos kaikkien kieltojen ja hoitotoimenpiteiden sijasta kulutus vain jostakin merkillisestä syystä vähenisi ja romahtaisi? Mitä se tarkoittaisi kansantaloudellisesti, ja millä tavalla tuo muutos heijastuisi esimerkiksi työllisyystilanteeseen? Onko Suomen valtio ylipäätään valmis hoitamaan päiväjärjestyksestä päihde- ja syrjäytymisongelman, jos sen sivutuotteena koko järjestelmä saattaa luhistua?

Koko talousjärjestelmä lepää kulutuksen varassa. Se on riippuvainen (addikti) kuluttajista ja heidän järjestelmään sijoittamista rahoista. Tarjolle annetut vaihtoehdot puolestaan ovat usein sellaisia, joihin yksilöt saattavat jäädä (kulutus)koukkuun. Mihin kukin meistä on sitten valmis satsaamaan: laillisiin päihteisiin, kulkuneuvoihin, lomamatkoihin, heräteostoksiin, viihde-elektroniikkaan tai ulkonäköön. Järjestelmä lepää sen oletuksen ja toiveen varassa, että yksilöt kehittäisivät itselleen jonkin fiksaation, tekisivät jostakin asiasta itselleen kaikkea muuta merkityksellisemmän ja olisivat valmiita kuluttamaan rahaansa asioihin, joita he eivät välttämättä edes tarvitse - tai niiden puuttuessa ymmärtäisi kaipaavansa. Niinpä järjestelmä vetää perässään kaikkia sen alaisuudessa toimivia johtajia ja syrjäytyneitä kuin sokeaa pässiä narussa. Hyvin toimeentulevilla on taloudellisesti paremmat ja vakaammat oltavat, mutta addiktio paljastaa aina luonteensa siinä vaiheessa, kun mielihyvää tuottavaa "ainetta" ei ole saatavissa.

Järjestelmä jossa elämme, luo puitteet ongelmille, joita sitten pyritään yksilökohtaisesti korjaamaan. Syrjäytyneet ja alkoholistit eivät synny tyhjästä. Oma esimerkkini perhetaustasta, koulukiusaamisesta, yhteiskunnallisesti ajatellen negatiivisiksi kääntyneistä ajatuksista (anarkiasta) ja pahimmillaan sosiaaliseen elämään vaikuttaneista addiktioista, eivät ole yksin minun tuotoksiani.

Sosiaaliset ongelmat ja addiktiot eivät synny tynnyrissä. Se kenties onnistuisi, jos olisimme jumalia, jotka loisimme itsellemme addiktioidemme kohteet ja järjestelmän, joka mahdollistaa päihteidenkäytön, tietokonepelit, viihteen ja uhkapelien pelaamisen. Ihminen, joka kuvittelee addiktin näin tehneen ja olevan yksin vastuussa ongelmistaan, ei todennäköisesti tule tästä maailmasta tai hänellä on pahemmanlaatuinen mielenhäiriö.
 
Tässä tekstissä en ole pyrkinyt antamaan systemaattisesti mitään vakavasti otettavia neuvoja syrjäytyneisyyden ehkäisemiseksi. Olisin voinut listata ehdotuksia, mutta ilman ymmärrystä ja halua nähdä esimerkiksi tämän tekstin (sanojeni ja kokemusteni) taakse, inhimilliseen todellisuuteen, johon kuuluu myös yhteiskunta ja kulttuuri, noita ehdotuksia pidettäisiin tuulesta tempaistuina.

Kursiivilla kirjoittamani kommentit ovat esitystä siitä, miten monimutkaisesta asiasta on kyse, eikä yksinkertaisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi ole. Ensin on ymmärrettävä se, mistä tekijöistä syrjäytyminen johtuu, mitkä tekijät sen mahdollistavat. Tilannetta on lähestyttävä rohkeasti myös kulttuurista ja yhteiskunnasta käsin, pyrittävä ymmärtämään niiden vaikutusta sosiaaliseen ja sitä kautta yksilöön. Nykyisellään vastuu sälytetään yksilöille, jotka vastaavasti saattavat vaikuttaa lähipiiriinsä, ja hieman verkostostaan riippuen yhteiskuntaan ja lopulta kulttuuriin. Niinpä kulttuuri on riippuvainen yksilöistään, ja sanoihini sekä ehdotuksiini tulee suhtautua kriittisesti.

Alkoholismi ja syrjäytyminen ovat asioita, joista kärsivät yksilöt, ei yhteiskunta. Jos yhteiskunta kärsisi, minkä ihmeen vuoksi kärsimystä aiheuttavaa järjestelmää ylläpidettäisiin tai pyrittäisiin pitämään se muuttumattomana? Jos yhteiskunta kärsii, miksi vastuu muutoksesta on yksilöllä? Minkä vuoksi alkoholisteja ja syrjäytyneitä pyritään muuttamaan, mutta yhteiskuntaa ja kulttuuria ei? Yksilöitä muuttamalla ja kehottamalla toimimaan tietyllä tavalla, sijoitetut rahat menevät väärälle hevoselle. Yksilöt saattavat ajan kuluessa parantua, mutta jonossa odottaa pian lisää uusia hoidettavia. Muutos ei ala muista ihmisistä, vaan meistä itsestämme, ja tämä tarkoittaa myös yhteiskuntaa sekä kulttuuria. Miten saada aikaan muutos kulttuurissa, muuttamalla yksittäistä ihmistä, joka on vain yksi pieni, tarvittaessa vaiennettava osatekijä yhteisössä?

Niin kauan kuin asenne on talouseliittipainotteinen, kaikesta maallisuudestaan huolimatta suomalaisessa yhteiskunnassa Raamatusta virtensä ammentava ja kulutukseen kannustava, sanoillani on ikävä kaiku. Oma vaatimukseni ja neuvoni päättäjätaholle syrjäytymiseen liittyen on: perustakaa syrjäytymistä ehkäisevä työryhmä syrjäytyneistä, joiden joukossa saattaa olla työttömiä akateemikkoja. Valitkaa työryhmä sellaisista, joilla on kokemusta eri aloilta ja erilaisista elämäntilanteista. Äänen on oltava lähes kakofoninen, monialainen ja -puolinen, kirjava. Nyt se on monotoninen, ideologisesti värittynyt ja mustavalkoinen.

Kiitos kiinnostuksestanne.
 
Kunnioittavasti, mutta pilke silmäkulmassa,
Kansalainen T

P.S. Närkästys työryhmän lausuntoja kohtaan kannattaa ottaa vakavasti. Tutkimuksen tarkoitus on ollut varmasti hyvä, mutta se kääntyy huonoksi vitsiksi, joka on alkanut elää omaa elämäänsä. Itse lukuisia virheitä tehneenä, ymmärrän sen, että niitä sattuu. Se, että kykenee myöntämään iskeneensä ehkä väärään suoneen, on vahvuutta. Suonenvedotkin kuuluvat elämään.