Olen jälleen kerran elämässäni tilanteessa, jossa joudun vapaaehtoistöideni vuoksi laiminlyömään mahdollisia ansaintamahdollisuuksia ja opiskelujani. Vaatimus tähän tulee käytännössä järjestöstä, jossa toimin. Yksinkertaisuudessaan syy on se, ettei järjestöllä ole tarpeeksi palkattua ja osaavaa työvoimaa. Kun edessä on työrupeama, jossa olen nyt mukana kymmenettä kertaa, ei liene ihme, että puoleeni käännytään.

Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään järkeä. Minulle saattaa tulla tämän vuoksi tulonmenetyksiä ja opiskeluni viivästyvät. Samoin tehdessäni työtä ilmaiseksi, se ei kartuta tilisaldoani, joka tulee olemaan työrupeaman jälkeen huono. Siten teen ilmaista työtä vielä silläkin uhalla, ettei minulla ole varaa maksaa seuraavan kuun vuokraa.

Miten tällaiseen tilanteeseen päädytään? Kuka saa tällaisessa tilanteessa kiitokset ja haukut. Mikä huvittavinta, minua pidetään juuri palkattomuuteni vuoksi yhteiskunnan kannalta viallisena. Tuotan, mutten kuluta (koska ei ole varaa). Tuottamisnäkökulmasta yhteiskunnan tulisi jollakin tavalla ymmärtää, että vapaaehtoistyö on työtä, ja se on sellaista työtä, mitä kaupallinen sektori ei yksinkertaisesti kykene tekemään. Jos työ jätettäisiin tekemättä, lasku ropsahtaisi yhteiskunnalle ja jouduttaisiin jälleen leikkaamaan varoja. Keneltä tällä kertaa?

Kun on tiedossa, että ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä ja ovat järjestöissä johtavissa asemissa, miksei heidän työtään tueta? Miksi tilanteen esimerkiksi omalla kohdallani annetaan mennä tähän? Toki, itse tuon työn teen ja ihan vapaaehtoisesti, sehän vapaaehtoistyön idea on, mutta kuka tarkalleen hyötyy siitä, että jätän laskujani maksamatta rahattomuuteni vuoksi?

Tulen olemaan se, joka saa jälleen muutaman kiitoksen. Järjestön puolesta työtäni on osattu joskus arvostaa, joskus ei. Yhteiskunnan kannalta kiitosta ei ole kuulunut koskaan. Kysymys herää väistämättä, että mikä järki tällaisen työn tekemisessä sitten on? Näkökulmastani ei mitään. Yhteiskunnan näkökulmasta paljonkin, ja ei mitään. Sen sijaan tavallisten kaduntallaajien näkökulmasta, jotka nauttivat tuottamastani palvelusta erittäin paljon.

Nähdäkseni vapaaehtoistyö tulisi myös yhteiskunnallisesti arvostaa työksi. Se ei toimi vain sillä, että vapaaehtoistyöstä voisi saada työtodistuksen, sellaista en koskaan ole vapaaehtoistyöstäni saanut, ainoastaan palkkatyöstä. Nähdäkseni vapaaehtoistyöntekijöiden tietyistä taloudellisista menoista tulisi huolehtia, jotta ylipäätään työnteko sujuisi ilman ylimääräistä stressiä. Vapaaehtoistyöntekijöille, jos kenelle kuuluisi kansalaispalkka. Kansalaisia vartenhan tätä työtä tehdään.