Edessä jälleen kerran yhdet festivaalit. Muutama vuosi sitten halusin eroon liiasta vastuusta ja kieltäydyin koordinointitöistä. Käytännössä kuitenkin olen tehnyt sitä sen jälkeenkin, nyt kolmatta vuotta palkatta.

Opiskelen samaan aikaan ja teen kahta eri osa-aikatyötä. Opiskeluni rahoitan valtion opiskelijatuilla, jotka riippuvat siitä, miten opiskeluissa etenen. Osa-aikatöistä saan palkkaa ja ensimmäisen niistä kykenen hoitamaan nykyisellään kohtuullisen ongelmitta kaiken muun sijasssa. Toinen sen sijaan on suoraa satsausta tulevaisuuteeni, mutten ehdi tehdä sitä esimerkiksi tällä hetkellä sen vuoksi, että tapahtumajärjestäminen vie käytännössä suuren osan ajastani ja lähes kaikki ajatukseni.

Tapahtumajärjestämisen "iloinen" puoli on se, että tapahtuma-aika menee aina hyvin nopeasti ja palaute on ollut käytännössä aina positiivista. Pelkällä positiivisella palautteella ei kuitenkaan vuokria makseta tai edes tehdä koulutöitä valmiiksi. Tapahtuman jälkeen en myöskään ole koskaan välittömästi valmis keskittymään johonkin toiseen asiaan. Viikon henkinen palautuminen on väistämätön, ja koska teen kaiken aikaa jotakin, en välttämättä pysty missään välissä palautumaan. Festivaalin jälkeen minua ei odota loma, ei edes koulutyöt tai työt tehtyäni. Olen jatkuvassa liikkeessä, vaikka olisin paikoillani.

Lopputulos on se, että terveys heikkenee. Elän jatkuvassa stressitilassa ja verenpaineeni on korkealla. Tämä on kiitos pitkälti siitä, että olen niin monta vuotta elänyt veronmaksajien kustannuksella, ja maksanut sitä ilmaisella työllä takaisin. Lopputulos vain saattaa olla se, että maksan tästä työstä juurkin terveydelläni, joka kuitenkin on se suurin pääoma, mitä ihmisellä on, ja jatkamalla sairastelujeni kanssa köyhyysrajojen alapuolella.