Tunteet ja naisiin tutustuminen oli joskus helppoa. Tutustuminen tapahtui ikään kuin pakon sanelemana juttuna, jossa koko mielenkiinto kiinnittyi naiseen tietyistä välineellisistä syistä: nainen toimi eräänlainen seksuaalinen objekti, jossa tarjoutui mahdollisuus tutustumisen kautta sukupuoliseen kanssakäymiseen. Vaikka yhdessä vaiheessa suurin osa kavereistani oli naisia ja pidin naisten puolta (mielsin olevani feministi), sukupuolisesti olin pillunjahtaaja, jossa naista ei aina ole tullut kunnioitettua.
Haluaisin sanoa muuttuneeni. En tiedä onko se koko totuus. Joka tapauksessa huomaan, että menneisyys ja menneisyydestä kumpuavat tunteet tulevat halujeni, toiveideni ja realiteettien väliin. Havaitsen, että joitakin naisia olisi helppo käyttää hyväksi, ja osa heistä itseasiassa tuntuu toivovan, että näin kävisi. He toivovat, kenties itsensä naisiksi ja haluttaviksi kokeakseen, että miehet pitävät ja kiihottuvat heistä, käyttävät heitä hyväkseen eivätkä jälkikäteen soittele. He toivovat miesten kohtelevan heitä kuin seksinälkäistä eläintä.
Tunnepuolisesti lienen jollakin tavalla vaurioitunut. Saatan hetkellisesti tuntea itseni eläimeksi ja ymmärrän sukupuolisen eläimellisyyden. Se tunne ei ole minulle vieras. Mutta nykyään, ennen kuin tuo eläimellisyys pääsee täysin valloilleen, jokin tulee tunnepuolisesti väliin. Jos en heti ymmärrä itseltäni kysyä, niin kysyn kenties vuorokauden sisällä itseltäni: "Mitä olet tekemässä? Mihin olet menossa?" ja minun on osattava vastata. Jos ja kun en tiedä, koen hetkellisesti menettäneeni itsearvostukseni ja -kunnioitukseni. Siinä samalla havaitsen kohdelleeni toista ihmistä puhtaasti objektina, sukupuolisten halujeni kohteena, välittämättä kuka tuo ihminen pohjimmiltaan on. Olen luonut mielikuvan, fantasian toisesta ihmisestä, joka ei välttämättä ylipäätään ole todellinen. Olen saattanut uskoa fantasioihini, mutten usko enää. Enää en kykene eläimellisyyteen. En hajoamatta henkisesti.
Naiset, jotka ovat joutuneet halujeni kohteeksi, ja kenties pitäneet kaikkea hyvin yksinkertaisena, kunnes on alkanut ilmetä ongelmia, ovat kerta toisensa jälkeen alkaneet tuntea minut vieraaksi. Toimin vieraalla tavalla ja muutun jollakin tavalla uhkaavaksi. En toimi kuin "normaali" mies (saati ihminen). Olisi normaalia vetää rooli loppuun, käyttää toista hyväksi ja antaa impulssien viedä. Yhtäkkinen harkinta, vetäytyminen ja tietoisuus etäännyttävät sekä pelottavat. Kenties en olekaan sellainen kuin olen heidän mielikuvissaan siihen asti ollut. Vetäytymiseni johdosta he saavat elää haluamallaan tavalla. Mikään ei heitä estä valitsemasta riskikäyttäytymistä ja eläimellisyyttä. Itse kuitenkin toivon salaa, että he kiinnostuisivat minusta ihmisenä eikä tuona eläimellisenä miehenä, yhtenä monista sukupuolisesista objekteista, joka kiinnostuisi heistä seksuaalisesti.
Jos elämää elettäisiin seksille, parittelulle ja sen kautta perheelle, kaikki olisi mukavan yksinkertaista. Nykymaailmassa seksi on kuitenkin ajanut ohi monista arvoista ja menettänyt merkityksensä pakollisena yhteisön eloonjäämisen (lisääntymisen) vuoksi. Se on menettänyt sosiaalisen, yhteisöllisen merkityksensä ja siitä on tullut yksilölle tärkeä tapa nauttia hetki. Se on ikään kuin konjakkilasillinen, suoneen isketty heroiinipiikki tai rentouttava saunakokemus, joka voidaan toistaa aina sopivan tilanteen tullen. Sillä ei ole mitään suurempaa merkitystä ja helposti koetaan, ettei sillä tarvitsekaan olla. Tunteet voivat pahimmillaan olla vain esteenä haluille ja niiden tyydyttämiselle. Mutta me saatamme kehittää itsellemme ongelman konjakista, heroiinista, jatkuvasta saunomisen tarpeesta ja seksistä. Kulutusyhteiskunnassa elämän voi uhrata näille nautinnoille, mutta tuo uhraus on merkityksetön. Yhdellä kerralla saattaa olla huikea merkitys, mutta mitä useammin nautintoon johtava toimenpide toteutetaan, sitä pienempi sen merkitys tulee tulevaisuudessa olemaan.
Vaikuttaa siltä, että voimme suhtautua eri sukupuolia edustaviin yksilöihin outona, mystisenä eläinlajina, miehiin miehinä ja naisiin naisina. Tämä on kuitenkin puhtaasti biologinen jako, jossa ainoa mysteeri voi kohdistua toisen osapuolen kehoon. Unohdamme kuitenkin silloin mielen. Ihmisen ajattelevana ja tuntevana olentona. Sillä hetkellä kun suhtaudumme toisimme enemmän tai vähemmän biologisten sukupuolten edustajina, kadotamme samalla jotakin itseymmärryksestämme. Lopulta nimittäin miehet ja naiset eivät ajattele tai tunne niin eri tavalla. Kyse on pikemmin kulttuurisista, sosiaalisista ja yksilöllisistä eroista.
Tunnen, että eläin minussa on tehnyt pitkään kuolemaa. En ole enää mies, mutten toisaalta ole nainen. Alan olla aina enemmän ihminen. Tunteeni estävät minua kohtelemasta muita ihmisiä eläiminä tai objekteina. Haluan tuntea ihmiset ja se tekee usein mahdottomaksi minkäänlaisen seksuaalisen kanssakäymisen toivomisen, ainakaan ilman syvempää tunnepuolista yhteyttä. Ja sinne asti pääseminen vaatisi pitkällistä tutustumista, joka ei kaikkien kanssa yksinkertaisesti koskaan tule toteutumaan. Monilla ihmisillä ei ole aikaa tai halua tutustua paremmin. He etsivät toista ihmistä kuin pakkomielteen vallassa oleva lottoaja. He uskovat siihen, että vain "lottoamalla voi voittaa", ja kun vihdoin tuntuu oikealta, he uskovat saaneensa voittorivin aina tarkastukseen asti. Ja juoksu voi jälleen alkaa. Näin lottosin ja juoksin itsekin aikanaan.
Poukkoilemalla tilanteesta tai ihmisestä toiseen, me saatamme ajan kanssa saada jonkinlaisen paremman kokonaiskäsityksen ihmisistä joillakin yhdellä osa-alueella. Mutta koska emme ehdi tutustua kehenkään kunnolla, emme ehdi tutustua itseemmekään. Siksi olisi tärkeää, että ihmisillä olisi aikaa tai he ymmärtyisivät pysähtyä. Siitä huolimatta, että kohdalle ei osu sitä ihmistä, joka osoittautuisi välittömäksi lottovoitoksi, häneen voi tutustua ajan kanssa. Kaikkien tunteiden keskellä, tunteiden viidakossa me kuitenkin odotamme tunteidenkin puskevan välittömästi päälle. Meille on tultava ihmisistä "oikea tunne", jotta voimme kuvitella hänen olevan haluttava. Entä, jos tunteet ja haluttavuus kasvavat ajan kanssa, kuten me ihmiset kasvamme? Mitä, jos halusta tulee todellisempaa ja merkityksellisempää silloin, kun se menettää merkityksen ja toisesta ihmisestä tulee meille läheinen sekä merkittävä? Kun ihmisestä ei tule helppo "fiksi" elämän epävarmuuksiin ja ahdistuksiin, vaan vakaa pohja omalle henkiselle kasvulle ja tasapainoiselle tulevaisuudelle. Ihmisenä.
Haluaisin sanoa muuttuneeni. En tiedä onko se koko totuus. Joka tapauksessa huomaan, että menneisyys ja menneisyydestä kumpuavat tunteet tulevat halujeni, toiveideni ja realiteettien väliin. Havaitsen, että joitakin naisia olisi helppo käyttää hyväksi, ja osa heistä itseasiassa tuntuu toivovan, että näin kävisi. He toivovat, kenties itsensä naisiksi ja haluttaviksi kokeakseen, että miehet pitävät ja kiihottuvat heistä, käyttävät heitä hyväkseen eivätkä jälkikäteen soittele. He toivovat miesten kohtelevan heitä kuin seksinälkäistä eläintä.
Tunnepuolisesti lienen jollakin tavalla vaurioitunut. Saatan hetkellisesti tuntea itseni eläimeksi ja ymmärrän sukupuolisen eläimellisyyden. Se tunne ei ole minulle vieras. Mutta nykyään, ennen kuin tuo eläimellisyys pääsee täysin valloilleen, jokin tulee tunnepuolisesti väliin. Jos en heti ymmärrä itseltäni kysyä, niin kysyn kenties vuorokauden sisällä itseltäni: "Mitä olet tekemässä? Mihin olet menossa?" ja minun on osattava vastata. Jos ja kun en tiedä, koen hetkellisesti menettäneeni itsearvostukseni ja -kunnioitukseni. Siinä samalla havaitsen kohdelleeni toista ihmistä puhtaasti objektina, sukupuolisten halujeni kohteena, välittämättä kuka tuo ihminen pohjimmiltaan on. Olen luonut mielikuvan, fantasian toisesta ihmisestä, joka ei välttämättä ylipäätään ole todellinen. Olen saattanut uskoa fantasioihini, mutten usko enää. Enää en kykene eläimellisyyteen. En hajoamatta henkisesti.
Naiset, jotka ovat joutuneet halujeni kohteeksi, ja kenties pitäneet kaikkea hyvin yksinkertaisena, kunnes on alkanut ilmetä ongelmia, ovat kerta toisensa jälkeen alkaneet tuntea minut vieraaksi. Toimin vieraalla tavalla ja muutun jollakin tavalla uhkaavaksi. En toimi kuin "normaali" mies (saati ihminen). Olisi normaalia vetää rooli loppuun, käyttää toista hyväksi ja antaa impulssien viedä. Yhtäkkinen harkinta, vetäytyminen ja tietoisuus etäännyttävät sekä pelottavat. Kenties en olekaan sellainen kuin olen heidän mielikuvissaan siihen asti ollut. Vetäytymiseni johdosta he saavat elää haluamallaan tavalla. Mikään ei heitä estä valitsemasta riskikäyttäytymistä ja eläimellisyyttä. Itse kuitenkin toivon salaa, että he kiinnostuisivat minusta ihmisenä eikä tuona eläimellisenä miehenä, yhtenä monista sukupuolisesista objekteista, joka kiinnostuisi heistä seksuaalisesti.
Jos elämää elettäisiin seksille, parittelulle ja sen kautta perheelle, kaikki olisi mukavan yksinkertaista. Nykymaailmassa seksi on kuitenkin ajanut ohi monista arvoista ja menettänyt merkityksensä pakollisena yhteisön eloonjäämisen (lisääntymisen) vuoksi. Se on menettänyt sosiaalisen, yhteisöllisen merkityksensä ja siitä on tullut yksilölle tärkeä tapa nauttia hetki. Se on ikään kuin konjakkilasillinen, suoneen isketty heroiinipiikki tai rentouttava saunakokemus, joka voidaan toistaa aina sopivan tilanteen tullen. Sillä ei ole mitään suurempaa merkitystä ja helposti koetaan, ettei sillä tarvitsekaan olla. Tunteet voivat pahimmillaan olla vain esteenä haluille ja niiden tyydyttämiselle. Mutta me saatamme kehittää itsellemme ongelman konjakista, heroiinista, jatkuvasta saunomisen tarpeesta ja seksistä. Kulutusyhteiskunnassa elämän voi uhrata näille nautinnoille, mutta tuo uhraus on merkityksetön. Yhdellä kerralla saattaa olla huikea merkitys, mutta mitä useammin nautintoon johtava toimenpide toteutetaan, sitä pienempi sen merkitys tulee tulevaisuudessa olemaan.
Vaikuttaa siltä, että voimme suhtautua eri sukupuolia edustaviin yksilöihin outona, mystisenä eläinlajina, miehiin miehinä ja naisiin naisina. Tämä on kuitenkin puhtaasti biologinen jako, jossa ainoa mysteeri voi kohdistua toisen osapuolen kehoon. Unohdamme kuitenkin silloin mielen. Ihmisen ajattelevana ja tuntevana olentona. Sillä hetkellä kun suhtaudumme toisimme enemmän tai vähemmän biologisten sukupuolten edustajina, kadotamme samalla jotakin itseymmärryksestämme. Lopulta nimittäin miehet ja naiset eivät ajattele tai tunne niin eri tavalla. Kyse on pikemmin kulttuurisista, sosiaalisista ja yksilöllisistä eroista.
Tunnen, että eläin minussa on tehnyt pitkään kuolemaa. En ole enää mies, mutten toisaalta ole nainen. Alan olla aina enemmän ihminen. Tunteeni estävät minua kohtelemasta muita ihmisiä eläiminä tai objekteina. Haluan tuntea ihmiset ja se tekee usein mahdottomaksi minkäänlaisen seksuaalisen kanssakäymisen toivomisen, ainakaan ilman syvempää tunnepuolista yhteyttä. Ja sinne asti pääseminen vaatisi pitkällistä tutustumista, joka ei kaikkien kanssa yksinkertaisesti koskaan tule toteutumaan. Monilla ihmisillä ei ole aikaa tai halua tutustua paremmin. He etsivät toista ihmistä kuin pakkomielteen vallassa oleva lottoaja. He uskovat siihen, että vain "lottoamalla voi voittaa", ja kun vihdoin tuntuu oikealta, he uskovat saaneensa voittorivin aina tarkastukseen asti. Ja juoksu voi jälleen alkaa. Näin lottosin ja juoksin itsekin aikanaan.
Poukkoilemalla tilanteesta tai ihmisestä toiseen, me saatamme ajan kanssa saada jonkinlaisen paremman kokonaiskäsityksen ihmisistä joillakin yhdellä osa-alueella. Mutta koska emme ehdi tutustua kehenkään kunnolla, emme ehdi tutustua itseemmekään. Siksi olisi tärkeää, että ihmisillä olisi aikaa tai he ymmärtyisivät pysähtyä. Siitä huolimatta, että kohdalle ei osu sitä ihmistä, joka osoittautuisi välittömäksi lottovoitoksi, häneen voi tutustua ajan kanssa. Kaikkien tunteiden keskellä, tunteiden viidakossa me kuitenkin odotamme tunteidenkin puskevan välittömästi päälle. Meille on tultava ihmisistä "oikea tunne", jotta voimme kuvitella hänen olevan haluttava. Entä, jos tunteet ja haluttavuus kasvavat ajan kanssa, kuten me ihmiset kasvamme? Mitä, jos halusta tulee todellisempaa ja merkityksellisempää silloin, kun se menettää merkityksen ja toisesta ihmisestä tulee meille läheinen sekä merkittävä? Kun ihmisestä ei tule helppo "fiksi" elämän epävarmuuksiin ja ahdistuksiin, vaan vakaa pohja omalle henkiselle kasvulle ja tasapainoiselle tulevaisuudelle. Ihmisenä.
Kommentit