Olen ollut aina tietynlaisessa etuasemassa miesten ja naisten suhteen. Äitini ja hänen naisystävänsä käytännössä kasvattivat minua varhaisteini-iästä eteenpäin. Sen jälkeen minut kikkutettiin aina miesseuraan, joten sukupuolisesti seurani jakautui aina kahtia ja ajan kuluessa molemmat puolet ovat avautuneet.

Läheisemmäksi sukupuoleksi on kuitenkin tullut aina naiset. Molemmat sukupuolet tuntuvat pitävän toisiaan mysteerinä, mutta olen vuosien kuluessa joutunut toteamaan, että ainoa mysteeri on ihminen itse. Sukupuolina meidät erottaa vain tietyt fysiologiset eroavaisuudet, sen sijaan se, mikä erottaa meidät psyykkisellä tasolla on kulttuurista, sosiaalista ja sanansa mukaisesti psyykkistä (mm. yksilölliset kokemukset).

Viimeiseen ryhmään kuuluu taas sukupuolten erilaisista suhteista ja kulttuurisista asemista johtuen erilaisia kokemuksia. Miehen voi ajatella helpommin käyttävän fyysistä voimaansa naiseen tai naisen ase juuri fyysisen voiman vuoksi on sanansäilä. Juuri näistä erilaisista valtasuhteista johtuen, mistä ikinä ne johtuvat, naiset voivat pitää miehiä yksinkertaisina. Miesten mielessä on vain seksi, kun taas naiset keskittyvät kaikenlaiseen muuhun järkevämpään. Jos nyt aivan rehellisiä ollaan...

Tuossa keskustelussa miehet ovat helppo syntipukki. Sen lisäksi miehistä tulee naisten silmissä muutenkin helppoja. Koska meidän ajatusmaailmaamme ei mahdu muuta kuin seksi, me olemme jokaisessa tilanteessa sen perässä. Ja mistä tämä ajatusmalli tulee? Eikö tällaisia naisia muka ole olemassa, jotka etsivät uusia kokemuksia ja seksikumppaneita? Vai onko vain niin, ettei niistä mielellään puhuta, koska sosiaalinen leima, "huoruus" pelottaa? Oman kokemukseni mukaan on naisia, joita tuollainen leima ei paljoa kiinnosta, vaan hakeutuvat sukupuoliyhteyeen halujensa ja himojensa mukaan tai joskus ihan huvin vuoksi ja ajan kuluksi.

Palataan etuoikeuteeni nähdä miesten ja naisten toimintaa. Tarkkailupaikkani on ollut jo useampia vuosia baari, jossa olen absolutistina aina selvinpäin. Baarissakaan ihmisten ei tarvitse olla humalassa, kun heistä aistii, että he ovat jonkin asian vallassa. Jos se on hyvä musiikki, ihmiset saattavat tanssia, jos se taas on toinen ihminen, he keskittyvät tuohon ihmiseen täysillä. Jos se on seksi, ihmisten silmät vaeltavat. He ovat kuin seuraavaa uhria etsiviä hyeenoita tai pöllöjä.

Olen vuosien mittaan seurannut erään miehen toimintaa. Hän on kanta-asiakas, siististi pukeutuva ehkä 35-45 -vuotias mies. Hän käyttäytyy hyvin asiallisesti ja puhuu korrektisti. Hän on ikään kuin "kaikkien kaveri", mutta saa hyvin harvoin itselleen miesseuraa. Tai kenties hän ei erityisesti sitä edes halua. Hän ei kuitenkaan useimmiten tule paikalle yksin, vaan hänellä on naisseuraa. Jonkin aikaa hänen seurassaan oli sama nainen, mutta yleisesti ottaen nainen on aina eri, ikähaarukalla 20-50.

Asetelma herättää monia kysymyksiä, joista baarioloissa on parempi olla hiljaa. Jokaisellahan miehellä ja naisella on oikeus valita seuralaisensa sekä tulla heidän kanssa mihin haluaa. Ylikorostuneen asiallinen tapa esiintyä ja huoliteltu ulkonäkö kuitenkin kertovat hyvin nopeasti jotakin. Naisille hänenlaisensa miehet ovat varmasti juuri sellaisia, joita he etsivät. Naisen vaihtuessa kerta toisensa jälkeen voisi kuvitella, että hänen on pakko olla jokin haastattelija, joka haastattelee naisia massana jotakin tarkoitusta varten. Epäilen kuitenkin, että kyse on "helppoudesta".

Hänen tapauksessaan "helppo" ei ole kuitenkaan mies, joka saalistajan tavoin etsii uusia uhreja. Vaan naiset, jotka lankeavat ansaan. Jos ja kun puhe kääntyy siihen, että miehillä on vain yksi asia mielessä, minkä vuoksi naiset eivät näe tällaisten miesten läpi, jos miehet näkevät? Jos miehiin isketään tällä perusteella leimoja, pahoittelen naiset, olette itse osittain siitä leimasta vastuussa. Älkää antako miesten käyttää itseänne hyväksi, jos ette siitä pidä.

Molemmin puolin sukupuolemme voisivat alkaa tutustua toisiinsa ihmisinä. Niin kauan kuin me katselemme toisiamme ensisijaisina partnereina, me emme näistä stereotypioista ja vääristä luuloista pääse eroon. Sen jälkeen voimme kenties hieman kriittisemmin tarkastella, mikä osa kuvitelmistamme on totta ja mikä ei. On nimittäin lopulta aina niin, että stereotypioille on olemassa syy. Se vain, että syy ei siltikään lankea kaikille ihmisille, vaan meitä tulisi osata kohdata ja kohdella yksilöinä. Näin varmasti tämä tarkkailemani mies osaa, mutta hän tuskin pääsee kovin hyvin perille yhdestäkään naisesta, jonka kanssa hän on tekemisissä, jos he ovat kierrossa keskimäärin neljästä tunnista muutamaan viikkoon.