tiistai, 11. tammikuu 2005
Joko kohta...
Tunnen ihmisiä, jotka ovat menettäneet uskonsa. Heillä ei kai vain henkilökohtaisesti ole ollut muita vaihtoehtoja, olisivat kenties alkaneet voida aina vain pahemmin. Mutta ei uskonmenetys ole sekään niin helppo juttu, jos mietti, että se on voinut ollut kuin lattia tai tukipilari heille ja yht'äkkiä heidän 'talostaan' on lattia pois. Se saattaa vaikuttaa tukiseiniin ja kaikkeen muuhun, koko talo voi romahtaa. Nykyään nämä ihmiset ovat joko ateisteja tai löytäneet merkityksen elämälleen jostain muualta, mutta se ei ole ollut täysin kivutonta em. syystä. He voivat olla psyykenlääkityksellä, jotta pystyvät käsittelemään ongelmiaan ja siirtymään elämässään eteenpäin. Mutta ei se ole mahdotonta, etteikö ihminen voisi elää tasapainoisena ja onnellisena täysin ilman jumalia.
Mitä tulee muihin uskontoihin, on aika vaikea sanoa, mikä niistä on elävämpää kuin toinen. Itse en pysty sitä vertailua tekemään, koska en ole ollut niin monessa uskossa. Ehkä lienee kuitenkin syytä luottaa siihen, että jos NN on onnellinen Kristuksessa, joku muu niin sanoessaan on onnellinen vaikka Buddhassa (tosin buddhalainen usko taitaa lähinnä pyrkiä tasapainoon, ei ikuisen onnen tai onnettomuuden tilaan).
Ja sitten vastaus suoraan SJY:n keskustelupalstan ylläpitäjälle:
Onpas täällä kiivasta. Miten niin paljon Vihaa voi syntyä Rakkaudesta. Jos Rakkaus vaikuttaa SS:ssä, hän on kyllä siihen nähden perin Vihainen mies. Taistelu jatkukoon, vaikka se taistelu ei ole SS:n, vaan Jumalan ja Saatanan, jotka toki vaikuttavat ihmisessä, mutta samalla se on meistä jokaisen henkilökohtainen taistelu. Mitä SS aikoo tehdä kaikkien jumalattomien eteen, että saa heidät Kristuksen yhteyteen?
Itseäni häiritsee myös syvästi se, että mistä meistä kukaan suoraan pystyy sanomaan, kumpi voima/voimattomuus meissä nyt sitten vaikuttaa. Itse en pysty sitä eroa näkemään kuin ymmärtämällä Jumalan olevan Rakkaus, Ikuinen ja Hyvä. Hänen hedelmänsä eivät siksi viljele Vihaa ja Eripuraa. Kun kristittyjen joukossa mielipiteet tuntuvat vaihtelevan aika laidasta laitaan ja jokainen tuntuu lainaavan Raamatusta niitä kohtia, joilla saavat tukea omaan Rauhan tai Vihan evankeliumiinsa, en itse halua lähteä Vihan tielle. Eikö juuri se tie ole se, jolle SS:n mukaan Perkele meidät haluaa? Silti hän itse Vihaa erilaisuutta, sairauksia, toisinajattelevia kristittyjä, kaikkea joka kulkee keskitiellä... Miten se voi olla Jumalasta? Miten se voi olla lähimmäisenRakkautta?
Odotamme...
Kommentit