Ihmisiä kiinnostavat usein hymyilevät kasvot ja hauskat ihmiset. Meillä on ikäänkuin sisäänkoodattuna tarve olla jollain tavalla oman yhteisömme rakastettu ja hyväksytty jäsen. Tietysti jokaiselle tulee omia kapinavaiheitaan, jolloin ei välttämättä olisi niin väliksikään, vaikkei oma yhteisö hyväksyisi. Sillekin käytökselle on varmasti selityksensä, mutta niin kauan kuin ihminen haluaa jollain tavalla olla jonkin ihmisjoukon keskipisteessä, niin toisaalta hymyily ja hauskuus auttavat, toisinaan taas ihmsiet kaipaavat ihmisistä jotain muuta kuin pelkkää huvia.

Positiivinen elämänasenne on mielenkiintoinen tutkimuskohde. Onko se jollain tavalla sisäänkoodattu vai onko kyse vain ihmisen muistin toimintatavasta. Ihmisellä on taipumus torjua tietoisuudestaan ja muististaan ikäviä asioita, joka johtaa siihen, ettei ihminen ole välttämättä ihan niin maassa kuin elämänkokemukset antaisivat ymmärtää. Se, mitä me esitämme ulospäin onkin melko usein jotain ihan muuta kuin, mitä tunnemme sisällä. Näkyykö siis positiivinen elämänasenne millään tavalla päälle tai pystyvätkö ihmiset havainnoimaan sitä toisen sanoissa, teoissa, valinnoissa vai missä?

Käytännössä kuitenkin saatamme tulkita välinpitämättömyyden positiivisuudeksi. Onhan se toisaalta niin, että ihmiset rasittavat mieltään aika monella käytännössä turhalla asialla. Toki moni yhteiskunnallinen velvollisuus painostaa ihmisiä tekemään tiettyjä asioita ja ajattelemaan tietyllä tavalla. Silloin taas erilaisuus ja jollain tavalla kaavasta poikkeavuus voidaan tulkita vähän tilanteesta riippuen positiivisena tai negatiivisena. Sitten vielä meidän yksilölliset eromme arvoissa ja kokemuksissa johtavat siihen, että siinä missä sinä tulkitsisit jonkin asian positiivisuudeksi, minä tulkitsen sen pessimismiksi. Kuka meistä on sanomaan, mitä mikäkin sitten loppupeleissä on?

Omalta kohdaltani voin sanoa, että tärkeintä on varmasti sisäinen tunne ja se, että olen tietoinen siitä. Tietoisuuteen liittyy myös se, että minua ei hyödytä yhtään tunteideni tunnistaminen, jos en ymmärrä, mistä ja miksi tunnen, mitä tunnen. Oma historiani on sittenkin itseymmärrykseni ja tietoisuuteni kannalta arvokasta, olkoon se miten kivulias, vaikea tai hempeä historia tahansa. Monet ottavat asenteet, että miksi tuollaista paskaa jauhaa ja ajatella, mutta oikeastaan ne asiat on jo jauhettu. Se mitä teksteissäni teen on tehdä se kokemus ja oivallukseni näkyviksi, muiden pohdittaviksi ja kenties oivallettavaksi itselleen. Niin kauan kuin ihmisen mieli, muisti ja tietoisuus torjuu (oletetut) hyökkäykset itseään vastaan - sillä enhän minä kirjoita kenestäkään suoraan - ihminen torjuu historiansa ja sitä kautta itsensä ymmärtämisen. Tässä on tietysti se ero, että on monia ihmisiä, joiden perhetausta ja tunne-elämä on ollut kohtuullisen tasapainoista aina. Heillä tuskin on silloin mitään ongelmaa historiansa kanssa. Silloin heillä ei ole "paskaa" jauhettavanaan, mutta jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa elämässään kriisejä ja vaikeuksia, jos ei muuten niin läheisten menetys voi olla monelle mullistava ja vaikeasti ymmärrettävä kokemus.

Positiivinen elämänasenne tuskin kumpuaa alkuunkaan hymyistä tai huumorista. Se on osa meidän jokapäiväistä elämäämme ja se voi yhtä hyvin olla tapa torjua pahaa oloa, työntää paha olo syvemmälle. Silti hymyt ja huumori ovat osa positiivista elämänasennetta, muttei se suinkaan kiellä ihmistä itkemästä. Kaikki riippuu täysin siitä tunteeko ihminen, mitä tuntee, miten reagoi tunteisiinsa jne. Minulle esimerkiksi se ei tarkoita automaattisesti positiivisuutta, että elämässä menee lujaa, on toteuttanut haaveensa ja on päässyt huomion keskipisteeksi, ja kun sinne asti on päästy on mentävä baariin juhlimaan. Kiinalaisen viisauden mukaan voiton taistelun hetkellä pitäisi valmistautua surujuhlaan. Mitä korkeammalla me tunteinemme olen, sitä pidempi pudotus on alas. Menestyksen hetkellä me emme ole saavuttaneet sittenkään vielä yhtään mitään, sen sijaan taistelussa toinen on hävinnyt. Iloa ja menestystä voi jakaa ympärilleen, jos sen taidon osaa, muttei se välttämättä käy aivan niin yksinkertaisesti kuin me asian ajattelemme. Minuun on esimerkiksi positiivisesti vaikuttanut, miten lapsuuden ja teini-iän idolini George Michael oli ryhtyä seksileikkeihin miespoliisin kanssa ja jäi kiinni. Minun täytyi tarkastaa omia asenteitani homoseksuaaleja kohtaan ja toisaalta jouduin miettimään hieman, mitä se oikeasti minulle merkitsee. Uuden oppiminen, henkinen kasvu ovat positiivisia asioita, joita kaikki menestyksentavoittelu ja juhliminen lähinnä jarruttaa. Niin ei tarvitsisi olla, mutta niin valitettavan usein on.

Äitini huomautti minulle, että toivottavasti en enää vatvo menneitä, vaan menen elämässäni eteenpäin. Samaan aikaan hän itse toistelee samoja asioita minulle, peittelee kenties itseltäänkin joitain itselleen kipeitä asioita ja ajatuksia. Paljonko auttaa odottaa toiselta positiivisuutta ja eteenpäinpyrkimistä, jos itse toistelee samaa vanhaa? Eikä äitini ole varmasti yhtään sen enempää poikkeus kuin minä olen. Meistä jokainen omalla tahollaan jää helposti toistelemaan samaa, koska se on tuttua ja turvallista. Emme pysty yhtäkkiä heittäytymään ihan toisenlaiseen elämään ja samaan aikaan olla vielä tietoisia siitä, mistä tulemme, mitä tunnemme ja miksi tunnemme niin. Auttaisiko teitä paljonkin, jos pyytäisin teitä tällä hetkellä hyväksymään historianne osana itseänne? Auttaisiko teitä, jos sanoisin, että älkää enää vatvoko vanhoja ja ottakaa askel eteenpäin uudessa elämässänne sillä olette nyt muuttuneet uusiksi ihmisiksi?

Kaikkea on helppo sanoa, melkein yhtä helppo tehdä, mutta pääsääntöisesti meidän tietoisuutemme ja tottumuksemme seisovat meidän toimintamme tiellä. Niin se seisoo minunkin toimintani tiellä. Opin mielelläni hiljalleen ulos siitä, pois vanhoista kaavoista ja oppia elämään toisella tavalla. Avoimuus ja tiedostaminen ovat vain etappeja sillä matkalla. Se on positiivisuutta minun näkökulmastani, olkoonkin avoimuuteni, tekstini tai asiani muiden ihmisten mielestä kaikkea muuta. Vaikkei se teksteissäni ja jutuissani aina näy, en minä itkua nyherrä kuin katsoessani surullisia elokuvia ja ollessani muuten surullinen. Hymy löytyy kasvoilta, kuten hauskat jutut komerosta, mutten koe tarpeelliseksi flirttailla kanssaihmisteni kanssa voittaakseni heidät puolelleni "positiivisuudellani".