Totutut ja luovat toimintatavat sekä inhimillisen kehityksen tuotteet, kuten kieli, pelit, lait ja maalaustaide ovat kulttuuria. Missä ihmisen vaikutus ja "kädenjälki" ovat nähtävissä, voimme puhua kulttuurista.

Siellä missä ihmisen kädenjälki on vaikeammin nähtävissä on luontoa. Puut, kalliot, valtameret, linnut ja ihmiset itse, fyysisinä olentoina, ovat osa luontoa.

Ihminen erottuu muusta luonnosta siinä, että ihminen on alkanut hallita toisiaan ja osittain myös luontoa kulttuurinsa avulla. Me ihmiset koemme olevamme jollakin tavalla erityislaatuisia, koska meillä on kieli, meillä on tietoisuus ja voimme esittää erilaisia kysymyksiä, joihin odotamme löytyvän vastauksia. Mistä luonto ja ihminen tulevat? Mitä on ajattelu? Kun koen elämyksiä, mitä tarkalleen koen?

Nämä kysymykset ovat kulttuurisia ja ne ovat kulttuuriset määrittyneitä. Luonto ei kysele. Luonto on.

Ihmisen erityislaatuisuus johtaakin inhimillisiin ongelmiin. Monet ihmisten kysymyksistä ovat turhia. Merkityksellisiä ovat ne, jotka kyseenalaistavat ihmisen roolin kaiken muun elollisen yläpuolella. Tajuntamme, tietoisuutemme, kykymme kommunikoida ja moralisoida, eivät tee meistä millään tavalla muuta luontoa parempia. Itseasiassa luonto tulisi hyvin toimeen ilman kultturelleja ihmisiä. Suurimman ongelman ihmiset luovat tavallaan kohdella luontoa, johon heidän läheisensä ja vihollisensa osana kuuluvat.

Luonnossa eläimet tappavat toisiaan, koska ne tarvitsevat ravintoa. Joidenkin lajien kesken tappamisessa on myös kyse valtataistelusta. Ne kuuluvat selvästi myös ihmisluontoon: meille on luontaista saalistaminen, ruoanhankinta ja valtataistelu. Tiedostava ja ajatteleva ihminen on kehittänyt kuitenkin niin ruoanhankinnasta kuin valtapelistä organisoidumpia muotoja: jättimäinen ruokateollisuus ja aina valtioiden päättäviin elimiin asti yltävä poliittinen koneisto. Ihmiset ovat siis etääntyneet niin ruoanhankinnassa kuin valtataistelussa alkuperäisestä, luonnosta.

Kulttuuri koetaan jollakin tavalla paremmaksi tavaksi hoitaa asioita. Ihmisiä voidaan luokitella sivistyneisiin ja barbaareihin sen mukaan, miten pitkälle kehittyneitä heidän ruoanhankinta- ja valtapelikoneistonsa ovat. On barbaarista tappaa eläin ruokaksi keihäällä tai käydä valtataistelu pienessä porukassa, ja syödä rituaalisesti vihollisen ruumis. Sen sijaan on sivistyneempää iskeä satapäin eläimiä liian ahtaisiin oloihin syömään ruokaa, jotta eläimet voidaan myöhemmin teurastaa osaksi kulutusketjua. Samoin on sivistyneempää rakentaa ydinpommeja, massatuhoaseita, joiden jäljiltä ruokaa jää vain rotille.

Luonto ei katsele ihmisten toimintaa. Se ei koe tai arvota. Se ei myöskään voi pahoin. Se toimii omien lainalaisuuksiensa mukaan ja ihmisten mennessä liian pitkälle, luonto saattaa toimia odottamattomasti. Ilmastonmuutokset eivät ole luonnon "tietoisia" valintoja, vaan luonnollinen vastareaktio muuttuneisiin olosuhteisiin. Luonto ei kysy, mistä se on tullut ja mikä sen tehtävä on. Luonnostaan etääntynyt ihminen sen sijaan kysyy ja tekee vastausten perusteella erotteluja. Luonto ei tee eroa, mutta ihminen erotellessaan toisiaan turvautuu kulttuuriinsa: ihminen saattaa tuhota luontoa, vihollisiaan ja viattomia massatuhoaseillaan.

Luonto ei tiedä mikä on tärkeää tai miten tulisi toimia. Ihminen sen sijaan kokee asioiden olevan tärkeitä ja rakentaa toimintamalleja sen mukaan. Ihmisen oikeat toimintamallit eivät kuitenkaan ole lainkaan välttämättä luonnollisia tai missään mielessä oikeita.

Luonto ei tunne rajojaan, sen sijaan ihminen kuvittelee tuntevansa. Ihminen saattaa myös kokea positiiviseksi rikkoa omia rajojaan, ylittää tai testata niitä. Luonto sen sijaan lyö rajoituksia, jotka ovat inhimillisen päätännän ja kulttuurin yläpuolella. Ihminen on etääntynyt rajoistaan ja rajoituksistaan, uskomaan siihen, että ihmisen luoma - kulttuuri - on hyvää. Sen sijaan, että ihmiset enää kysyisivät sen enempää luonnolta tai jumaliltaan, mikä on oikein tai väärin, ihminen luottaa kulttuuriinsa. Näin on tehty ennenkin ja näin on tehtävä nytkin. Välittämättä siitä, onko se oikein tai väärin, onko se omaksi tai läheisten parhaaksi, onko se luonnonmukaista vai ei.