Elämä kulkee kuin traktorin kyydissä. Teknologiset kehitysaskeleet ovat tehneet ihmisen elämän helpommaksi. Viimeisimpänä innovaationa aloin omaksua luottokortin käytön, joka on johtanut siihen, ettei taskussani ole kuin joitakin satunnaisia kolikkoja - harvemmin seteleitä. Koska teknologinen kehitys alkaa lähinnä sieltä, missä ihmisiä on valtavasti, vain harvoja ihmisiä hyödyttävät innovaatiot jäävät täysin huomiotta ja kehityksen rattaiden ulkopuolelle. Yksi tällainen paikka on pyykkitupa.

Olen käynyt pyykkituvalla pitkästä aikaa. Viimeksi pyykkituparuljansseja harrastin 1990-luvun puolivälissä ja muistelen sitä aikaa lopulta melko vaivattomana. Kävin kotosalla omissa askareissani, hain pyykit, pistin kuivumaan ja kaikki muistaakseni viidellä markalla. Tuohon aikaan kolikoita oli aina taskussa, mutta viiden markan kolikot eivät tuohon härveliin kelvanneet. Kolikkoruljanssiin ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, koska markat olivat ehkä pienempien kolikkojen ohella niitä yleisimpiä. Jos rahaa ylipäätään oli, niin lähdettiin markoista liikkeelle.

Tänä päivänä tilanne on hieman eril. Vanhaa markkaa pyrkii oivallisesti esittämään kahdenkymmenen sentin kolikko (n. 1,18 markkaa). Pyykkituvan koneessa on hienosti, kuten ennenkin ollut, kaksi kolikkoreikää, joista toinen luonnollisesti on kahdenkymmenen kolikkoja varten ja toinen euroja. Yhden käyttämäni ohjelman hinta on 1,80 euroa eli taskussa pitäisi olla yksi euro (n. 6 markkaa) ja neljä kahdenkymmenen sentin kolikkoa. Kolikkomäärä on sama, mutta koska ostokset on tänä päivänä helppo hoitaa kortilla, kolikkojen lukumäärä on laskussa.

Tänään on kolmas pyykkitupapäivänä uudessa asunnossani. Ensimmäisellä kerralla kävin R-kioskilla lähes kalsareissani vaihtamassa rahaa, seuraavalla kerralla lähikaupassa pilkkomassa kolikoita ja tänään samaisessa lähikaupassa. Jos ennen kolikkoja piisasi lähtöön kuin lähtöön, tänään valtaosa kolikoistani on kymmensenttisiä, joilla ei tee käytännössä yhtään mitään ja lähes yhtä suosittuja niiden kanssa ovat viisisenttiset, joilla tekee vielä vähemmän. Näiden ohella taskussani oli toki kahden euron kolikko, jolla ei tee pyykkituvassa mitään, siitäkään huolimatta, että ohjelma on hyvin lähellä kahden euron ohjelmaa.

Teknologia on toki helpottanut meidän arkiaskareitamme, mutta toisaalta olemme tainneet hieman sokeutua kaikille hienoille edistysaskeleille ja jättäneet osan maailmasta kehityksellisesti ajatellen takapajulaan. Siitäkin huolimatta, että kehityksen kärki on kodistani maksimissaan noin viidensadan metrin päässä. Olen itse takapajulassa. Eikä tästä näkövinkkelistä katsellen ole mahdollista todella ymmärtää sitä harppausta, joka otettaisiin kun siirryttäisiin sademetsiin tai alueille, joissa ei ole sähköä. Jos hygieniaa pidetään kehityksen aivan ensimmäisenä askeleena, lieneekö teknologinen kehitys sitten kovinkaan paljoa helpottanut elämäämme. Kumpi onkaan yksinkertaisempaa ja helpompaa: hamstrata ja vaihtaa kolikkoja seuraavaa pyykkikertaa varten vai siirtyä lähimpään vesilammikkoon pesemään vaatteita ilman kolikkoruljanssia?