Stressi on vaikeasti määriteltävissä. Yleisesti kun stressistä puhutaan sillä viitataan jonkinlaiseen paineeseen, jota ihminen voi tuntea työssään ja opiskeluissaan. Sillä harvemmin viitataan esimerkiksi perheen sisällä oleviin ongelmiin ja niiden käsittelyyn tai torjuntaan. Stressin voidaan kuitenkin ajatella vaikuttavan huomattavasti laajemmin ihmiselämässä.

Voin sanoa olleeni työssä. Ajan myötä tuota stressiä on osannut oppia säätelemään, eikä stressi sinänsä enää ole juurikaan vaikuttanut esimerkiksi työn edistymiseen. Alkuun oli selvää, että stressitila johtui tietynlaisesta epävarmuudesta: osaanko tehdä asian kunnolla, ajoissa, suututtamatta ketään? Kun ihminen toimii vastuullisessa tehtävässä, hänen ei pitäisi pahemmin enää edes miettiä tällaisia asioita, vaan luottaa siihen, että jos hän ei osaa tehdä töitään kunnolla, ajoissa jne. niin ainakin hän pystyy siirtämään tehtävänsä jonkin toisen suoritettavaksi. Lopulta työssä stressi muodostuu vastuullisuudesta, lopputuloksen onnistumisesta tai epäonnistumisesta, taloudellisesta voitosta tai tappiosta, oman maineen paranemisesta tai heikentymisestä. Tästä on myös omalla kohdallani pitkälti ollut, kun kyse on ollut työstä.

Opinnoissa stressaaminen on luonteeltaan hieman samanlaista. Asiat on opittava tekemään kunnolla ja ajoissa. Epäonnistumiset näkyvät huonoina arvosanoina ja aikataulu voi pettää sen vuoksi, ettei kokeet tule ajoissa suoritetuksi ja sitä myötä valmistuminen viivästyy. Tänä päivänä opiskelijoihin ladataan nimenomaan valmistumispaineita. Koulumenestys kulkee käsi kädessä taloudellisen avun kanssa: jos et suoriudu kunnolla, opintolaina ja -tuki saattavat päättyä ja joudut käytännössä jättämään opinnot tehdäksesi töitä. Töitä saadaksesi sinulla taas pitäisi olla suoritettu tutkinto. Stressi aiheutuu ristiriitatilanteesta, mutta sitäkin voimakkaammin ihmisen tunteista ja ajatuksista.

Työhön ja opiskeluun on ladattu tiettyjä odotuksia, aikatauluja, rajoituksia. Kun ihminen on varma osaavansa tai ainakin asennoitunut menemään eteenpäin, hän on peloton. Peloton ihminen selviää vähemmällä stressillä, kun taas ihminen, joka pelkää epäonnistumista stressaa. Stressin voidaan ajatella olevan jonkinlainen kattokäsite. Se pitää sisällään mm. pelot. Ihminen pelkää muutakin kuin menettävänsä työpaikkansa tai epäonnistuvansa opinnoissaan. Hän voi pelätä menettävänsä rakkaan läheisensä, satuttavansa tahtomattaan ihmisiä tai jäävänsä jonakin päivänä auton alle. Pelkojen vallassa ihminen kuormittaa psyykettään, stressaa.

Stressi liittyy olennaisesti myös muunlaiseen epävarmuuteen, eräänlaiseen jatkuvaan tilanteen käymistilaan. Omalla kohdallani tällaisista tilanteista selkein on ollut lapsuuden kotini, jossa isäni humala saattoi hetkessä muuttaa tilanteen hilpeästä itkuisaksi ja pelokkaaksi. Toisaalta stressi liittyy muutostilanteisiin. Elämä saattaa yhtäkkisesti tehdä odottamattoman kurvin, pelot eivät välttämättä muutu todeksi, vaan jotakin yllättävää tapahtuu. Sen sijaan, että ihminen pelkäisi lähimmäisen kuolemaa, läheinen saattaa yhtäkkiä kuolla. Olemassaolo saattaa muuttua kyseenalaiseksi, kuolema on kohdattava ja käsiteltävä.

Erilaisia stressin muotoja on listattu, stressiä varten on tehty kyselylomake, josta kukin voi mitata vuoden mittaan kertynyttä stressiä. Näihin listoihin kuuluu esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema, muutto, koulun alkaminen tai päättyminen ja avo- tai avioero, rahahuolet, lottovoitto. Jokainen ihminen reagoi stressiin eri tavoin. Jokaisella on omat tapansa tai tavattomuutensa stressin lieventämisessä. Jotkut, kuten itse taas saattaa lopettaa stressiin reagoimisen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö stressaaminen olisi mahdotonta. Siitä vain on voinut tulla tiedostamatonta. Siinä missä ihminen ehkä lievästi pelkää sitä, että elämässä tapahtuisi jotakin, mikä pysäyttäisi ajattelemaan ja arvioimaan omaa elämäänsä, juuri ne pysähdyttävät hetket saa ihmisen näkemään itsensä uudesta näkökulmasta. Samalla hän saattaa tulla tietoiseksi asioista, joilta oli aiemmin sulkenut silmänsä.