Iltapäivälehdet tuntuvat suorastaan rakastavan humalaisia ja varsinkin juovuksissa autoilevia julkisuuden henkilöitä. Jos humalaiset julkkikset eivät ole aivan etusivun juttuja, niin aika lähellä kuitenkin. Tämä on sikäli mielenkiintoinen ilmiö, että näitä juttuja kirjoitetaan "suuren yleisön" tarpeisiin ja niitä kirjoittavat ihmiset ovat, jos eivät yhtä sekavia niin sekavampia kuin kirjoitustensa kohteet. Näillä jutuilla kuitenkin toimittajat tienaavat elantonsa ja toisaalta julkkikset pysyvät julkisuudessa.

Kenestä lopulta kirjoitetaan kun kirjoitetaan julkisuuden henkilöstä. Tavalliselle pulliaiselle kyse on jostain mystisestä henkilöstä, jonka saattaa joskus vilahdeukselta nähdä katukuvassa. Sormi nousee ja julkkiksesta puhutaan vielä ruokapöydässä, kenties parin vuoden kuluttua. Silti kyse on lopulta vain ihmisestä, joka on kenties tehnyt joistain unelmistaan totta ja sen vuoksi päätynyt (ei päässyt) julkisuuteen. Tietysti julkisuuden henkilöiksi päätyy, jos jonkinlaisia ihmisiä, mutta jotkut ovat tehneet paljon työtä päätyäkseen tiettyyn asemaan. Ihminen, joka päätyy julkisuuteen silikonirinnoillaan, tekemillään oluenjuontiennätyksillään tai vastaavilla on usein unohdettu yhtä nopeasti kuin on noussut ihmisten tietoisuuteen, jos on koskaan niin tehnytkään. Toiset tuntuvat nauttivan julkisuudesta ja toisille se on vain ikävä lisä työnkuvaan.

Vastaavasti toimittajat ovat usein tehneet paljon töitä saavuttaakseen tietyn aseman. He ovat kirjoittaneet ja ehkä toivoneet tulevansa joskus jollain tavalla merkittäviksi kirjoittajiksi. Kilpailun ollessa kovaa jotkut tarttuvat täkyyn ja kirjoittavat rahasta melkein mitä vain. Uutislehdet, jotka ovat lopulta sisällöltään enemmän huuhaa-tiedettä ja fiktiivisiä kertomuksia todellisista ihmisistä tuntuvat viehättävän ihmisiä, joten mitä pahaa siinä on, jos palkan maksaa Sun-, 7 Päivää- tai Hymy-lehti? Nykymaailmassa sillä on hyvin vähän merkitystä ihmiselle, joka arvostaa työntekoa ja palkansaantia enemmän kuin muita ihmisiä ja oman työnsä eettisyyttä. Sama ongelma on monilla muillakin aloilla.

Kuitenkin kilpailun ollessa kovaa juorulehtien toimittajiksi saattavat elannon vuoksi päätyä ihmisiä, jotka haluaisivat olla vakavasti otettuja ja tehdä kunnon uutisjuttuja. Toimittajakunnasta sanotaan, että siinä on kirjailijoiden ja insinöörien lisäksi kolmas ammattikunta, jolle viina maistuu. Tunnen kyllä raittiita toimittajia, mutta aika harvassa he ovat. Toisaalta vastenmielinen työ on omiaan lisäämään halua heittää aivot narikkaan ja unohtaa tekosensa. Mikä siihen on parempi tapa kuin osallistua seurapiirikekkereihin tai painua omaan pirttiin, lukittujen ovien taakse ja vetää pää täyteen. Nämä ihmiset ovat lopulta julkisuuden kääntöpuolella. He ovat tekemisissä julkisuuden kanssa, mutteivät itse ole osallisina siitä.

Onko lopulta niin tärkeä tietää, kuka on ajanut humalassa ja saanut tuomion? Kuka on huutanut humalassa ja mitä, saanut sanomisistaan vielä kunnianloukkaussyytteen? Toimittajakunnasta löytyy valtava määrä ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet perättömiä ja saaneet syytteitä sekä tuomioita, mutta tieto heidän kohtalostaan löytyy jostain muualta kuin juorulehtien sivuilta. Sen sijaan julkisuuden henkilöt toimivat aina lukijoille ikäänkuin esimerkkinä siitä, miten voi käydä. Vaikka he eivät välttämättä ole aina kovin hyviä esimerkkejä omalla alallaan. Ainoat nopeasti mieleen tulevat julkisuuden henkilöt, joiden kohtalo on edes jossain määrin puhuttanut (suhteessa julkisuuteen) ovat suomalaisittain Matti Nykänen ja ulkomaisista Kurt Cobain. Ensimmäinen on surullinen esimerkki siksi, että kouluttamaton mies päätyi suuren kansan suosioon, ja vaikka toki on saanut hyötyä niin yleisöstä kuin toimittajista, on lopulta ollut aikalailla kaikkien vietävissä. Julkisuus on tehnyt surullisesta esimerkistä naurun aiheen. Cobain puolestaan kärsi julkisuudesta eikä se ollut aivan, mitä toivoi tai halusi. Lyhyeksi jäänyt ura päättyi itsemurhaan, jonka motiiveja ja syitä on pyöritelty vielä vuosia kuoleman jälkeen.

Moniko toimittaja on sitten elänyt jotakuinkin vastaavanlaisen elämän kuin herrat Nykänen ja Cobain? Liekö sillä lopulta lehtien lukijoiden ja uutisten katsojien mielestä mitään merkitystä. Media ja me itse annamme tietyn arvon niille ihmisille, jotka julkisuuteen ponnahtavat. Toisista voi tulla naurunkohteita, surullisia esimerkkejä ja jokaisella meillä voi olla tuossa joukossa idolimme.