Joulu on takana ja taas taisi tulla ihan hyvä annos joulumieltä. Täytyy sanoa, että kun on ollut vuosia pois Raumalta niin pientä kaupunkia on alkanut arvostaa enemmän kuin asuessa siellä. Kuitenkin tämä harmaa ja pimeä aika antaa kaupungista todella kolkon kuvan. Sitä voisi kuvailla kukkulaksi, jolla kasvaa pystyynkuolleita puita ja, jota tuuli halkoo. Ehkä sillä kukkulalla jaksaisi jonkin aikaa olla, mutta jossain vaiheessa tekisi mieli palata sisätiloihin. Onni on tietysti, ettei Raumallakaan tarvitse viettää 24 tuntia vuorokaudessa ulkona. Kesällä kaupunki onkin ihan erilainen tunnelmaltaan.

Tarkoitukseni oli Rauman vierailuni aikana asentaa äitini tietokoneelle kiinteä internet-liittymä. Kun pääsin ensimmäisen kerran koneeseen kiinni ja asentelin ajureita CD-asema alkoi naksuttaa ja rätistä. Uutta asemaa pitikin sitten odottaa aina 27. päivään asti ja kun sen olin asentanut, alkoi uudelleen taistelu, joka ei päättynyt edes vielä lähtiessäni kaupungista. Saavutus kuitenkin oli sinällään, että kaikista kadonneista tiedoista ja ajureista huolimatta internet-liittymä alkoi toimia kymmenen aikaan eilisiltana. Sitä ennen ehdin tyhjentää kovalevyn ja asentaa siihen Windowsin uudelleen. Kiintoisaksi koko homman teki sen, ettei äitini käytössä olevalle käyttöjärjestelmälle löydy enää päivityksiä ja monitorin ajuriakaan ei löytynyt mistään.

Kotona taas. Raumalla ollessani lueskelin paria kirjaa ja kirjoitin käsin ylös muistiinpanoja sekä muutamia aiheita, jotka odottavat puhtaaksikirjoitusta. Sormia syyhyttää, mutta mieli ei ole ehkä vielä ihan niin virkeä, että saisin kirjoitettua sanottavani selkokielisesti - jos muutenkaan kovin selkokielistä kirjoitan. Siispä seuraan nyt ainakin illan jääkiekkokierroksen loppuun ja katsotaan sitten.