maanantai, 10. tammikuu 2005
Runoja 10/01/2005
Auringonpimennys
historia paistaa kasvoistasi
kaadut kerta toisensa jälkeen
vessan kylmälle
kaakelilattialle
ja koetat nousta
vaikka kannat raskasta taakkaa
alastomana
edessäni
peilistä näet
meikkien tahrimat kasvot
jalkasi pettävät alta
tunnistat itsesi ensimmäistä kertaa
Isäpuoli
käsi heilahtaa
"ja tästä ei sitten puhuta!"
nahkavyön solki puree kylkeen
haavat
joita ei näy enää ensi viikolla
jolloin olet toinen ihminen
Jumalan morsian
yllään valkeat vaatteet
puhtaat kuin ensilumi
hän on ristinsä kantanut
syntinsä maksanut
heidän puheensa eivät enää loukkaa
terävät kielensä
vapaa noidutuista lauseista
ei enää myrkyn niellyt
Kommentit