Masennusta pidetään yleisesti jonkinlaisena tarkoituksen, elinvoiman, virkeyden ja iloisuuden katoamisena. Masennus on kuitenkin paljon hämärämpi ja toisaalta äkkiarvaamattomampi kuin itsekään osasin ajatella. Kun ihminen on oppinut ajattelemaan ja kokemaan tietyllä tavalla, hän on täysin jäävi puhumaan omasta voinnistaan. Tästä syystä en enää yksinkertaisesti osaa vastata kysymyksiin voinnistani. Lopulta vain voin, milloin mitenkin.

Masennusta voidaan toisaalta koettaa kartoittaa myös sen seurauksilla. "Masennus on elinikää lyhentävä sairaus. Siihen liittyy korkea itsemurhakuolleisuus ja lisääntynyt sydän-verisuonitaudeista johtuva kuolleisuus. Onkin arvioitu, että pelkästään masennuksesta kärsivien elinikä on noin 5 % lyhyempi kuin väestöllä yleensä." (Salokangas: Kliininen depressio, s. 17) Itsemurhakuolleisuus ja itsetuhoisuus ovat kaksi eri asiaa. Itsemurha lyhentää elinikää välittömästi kun itsetuhoisuus lyhentää sitä pitkällä aikavälillä. Jos ja kun masennus lyhentää ihmisen elinikää, voidaan kysyä millainen käytös lopulta niin tekee.

Erilaisilla riippuvuuksilla on välitön yhteys ihmisen elinvoimaisuuteen. Aineet, jotka piristävät ihmisen mieltä ja saavat heidät hetkeksi 'lentoon', ovat lopulta myös syy nopeaan ja rajuun alastuloon. Ihmiset voivat jäädä koukkuun kaikkeen, joka tuottaa ihmiselle hyvää mieltä ja nopeat kiksit. Se on äärimmäisen helppoa ja ihmisen voi olla todella vaikea asennoitua elämän toiseen, vakavampaan puoleen. Tasapaino on selvästi tekijä, joka saa ihmisen mielialan ailahtelut kuriin ja ihminen ei kenties ole jatkuvasti naureskeleva, muttei myöskään itkeskele, kieri tuskastuneena tekemisenpuutteessa. Riippuvaisella ei tällaista tasapainoa välttämättä ole, hänen on välttämättä koetettava löytää jokin asia, joka saisi hänen mielensä kohenemaan ja ahdistuksen vähenemään.

Lopulta näistä mielialankohotuksista saattaa tulla kierre, joka johtaa vääjäämättä riippuvuuteen ja eliniän lyhenemiseen. Hän ei ole niin elivoimainen ja iloinen/onnellinen kuin hän ehkä antaa muiden ymmärtää. Mikä taas saattaa lisätä riskiä, että muut ihailevat ihmisen tapaa asennoitua (väärin) elämään. Riippuvainen on niin syvällä masennuksessa, että läheisetkin huomaavat vain hänen riippuvuutensa. "Juot liikaa, mene hoitoon!" on ikäänkuin esimerkki siitä, että ihmiset eivät ymmärrä riippuvuuden ja toisaalta masennuksen toimintamekanismeja. Ihminen ei päädy riippuvuuteen sattumalta. Riippuvainen ihminen on lopulta aivan yhtä ulalla maailmasta kuin masentunut. Hänen voi olla vaikea nähdä minkäänlaista muuta elämää kuin sen, jota hän elää; hän pelkää muutosta; hän on jämähtänyt vanhoihin toimintamalleihin ja aika usein vaiteliaana omiin oloihinsa; hän on toivoton, alakuloinen, synkkämielinen ja hänen voi olla vaikea kuvailla elämäntarkoitusta ainakaan erityisen positiivisella tavalla.

Kaikki riippuvuudet eivät toki ole elämää lyhentäviä, eikä niillä ole välttämättä taipumusta ikäänkuin iskeä takaisin. Mikä ikinä on teidän mielitiettyni seuraavista, kuvitelkaa elämänne ilman sitä ja millaisen mielialan sen poistuminen elämästä saisi aikaan teissä: alkoholi, tupakka, kahvi, internet, muut päihteet (kannabis, kovemmat huumeet). Tiedän ainakin, mikä muuttaisi minun elämääni kohtuullisen radikaalisti. Osaan kuvitella elämän ilman internetiä, mutta alkuun se vaikuttaisi pirun paljon tyhjemmältä. Se on ollut yksinäisten iltojen huvi ja piristysruiske. Mutta yhtä hyvin olisin saanut piristää iltaani istumalla iltaa tuttujen kanssa musiikkia kuunnellen tai kävelemällä pitkiä lenkkejä kaatosateessa. Eihän elämä siihen lopu, vaikka joskus tekisi toisin.