Odotan edelleen vastausta yhdestä työpaikasta. Sain jo tapahtumajärjestäjän paikasta "kiitos hyvästä hakemuksesta, mutta..."-vastauksen, johon minulla luultavasti oli paremmat mahdollisuudet päästä. Kirjoitin paikkaa varten työhakemuksen ja kaverini soitti minulle pyytääkseen minulta suositteluja, hän haki samaan paikkaan. Taustat meillä on opiskeluiden ja töiden osalta melko erilaiset, mutta tapahtumajärjestämisestä minulla on enemmän kokemusta. Kaverini sai kuitenkin paikan ja olen iloinen hänen puolestaan.

Mikä itseäni hieman alkoi ihmetyttää oli sävy, jolla minulle ilmoitettiin paikan menneen kaverilleni. Lukee selitystä, miten haluaa niin ensimmäisenä selityksenä on kaverini huikea kokemus tapahtumajärjestämisestä mm. tapahtumasta, jossa olen ollut päävastuullisena järjestäjänä jo useamman vuoden ajan. Kun perusteluissa on päästy ohi tästä itse asiasta esitetään toinen perustelu akateemisella kielellä. Tuon kohdan ymmärsin jo paremmin. Kävin keskusteluja seuraavina päivinä vielä kaverinikin kanssa ja hän antoi minulle muutamia neuvoja koskien mm. CV:n laadintaa. Toinen tuttuni taas sanoi, että kun valitsijat ovat akateemisia he valitsivat paikkaan akateemisen henkilön. Olkoonkin kyse kolmen kuukauden puolipäiväisestä pestistä tapahtumajärjestäjänä, minulla olisi pitänyt olla mikä tahansa yliopistotutkinto taskussa.

Kuulostaa melkolailla oudolta, mutta tätä se taitaa olla. Tuo työpaikka on palkkansa ja vaatimustensa osalta sellainen, ettei siihen luultavasti kovin moni hakenut. Siitä huolimatta sen saaminen on monesta tekijästä kiinni ja joku jää väistämättä rannalle. On vaikea pitää positiivista asennetta työpaikkoja hakiessa kun saa torjunnan torjunnan perään. Lähtökohtaisesti näyttää siltä, että minun on jatkokoulutettava itseäni, vaikka  lopulta joissain työpaikoissa työkokemuksella ja persoonalla on enemmän merkitystä. Toinen ongelma onkin yleisesti työkokemuksen saaminen nykypäivänä. Joihinkin töihin kun pääsee vain henkilö, jolla on aikaisempaa työkokemusta ja sitä taas ei välttämättä saa kuin omaamalla  aiempaa työkokemusta alalta/työstä. Eli lopulta työpaikat arvotaan suhteilla. Siinä pelissä olen aika pieni tekijä, jos minulla ei noita suhteita ole.

Työttömän elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Luultavasti aika moni työtön haluaa todella tehdä töitä, mutta he ovat samassa pisteessä kuin minä. Työpaikan saamiseksi pelkkien työhakemusten kirjoittaminen on hyödytöntä. Lopulta työttömänä olo vain passivoittaa ja vetää alakuloiseksi. Jos joku kaltaiseni rehellisesti työttömänä/toimettamana olosta nauttii on luultavasti vasta päässyt toimettomuuden makuun. Pidemmän päälle se alkaa kuitenkin nakertaa ja motivaatio, joka pitää ihmisen liikkeessä katoaa. Vaikka olisi paljon sellaista, mitä haluaisi harrastaa, sekin jää harrastamatta, koska työttömällä on hyvin vähän varaa harrastella ihan kaikkea. Toisaalta passivoituminen johtaa siihen, että vaikka johonkin olisi polttava palo, niin sen aiemman kerran viikossa sijasta alkaa löytää itsensä harrastuksensa parista milloin sattuu. Pari kuukautta menee hujauksessa.

Toivon saavani työpaikan, en vain taloudellista tilannettani kohentaakseni, vaan motivoituakseni ja aktivoituakseni. Harrastan enemmän kaikkea omasta mielestäni kivaa kun minulla on säännöllinen päivärytmi. Ja vielä senkin jälkeen ehtii harrastaa ne harrastukset, joita harrastaa työttömänä.