Olen teipannut oveeni tarran, jossa lukee: "ei mainoksia". Siitä huolimatta kotiini tippuu säännöllisesti seurakunnan lehti, sen lisäksi mainokset ja vielä kaupan päälle Pirkka, Yhteishyvä ja muita lehtiä, joita en koskaan lue. Olin jättänyt pinon vanhoja lehtiä eteisessä pahvilaatikon päälle. Lopulta (mainos)lehtipinossa oli sen verran painoa, että laatikko antoi periksi ja lehdet levisivät pitkin lattiaa. Tämä siis aikakaudella, jota itse voisin kutsua "ei mainoksia"-aikakaudeksi. Tuo tarra kun on ollut ovessani vasta vajaa kaksi vuotta.

Tänä päivänä ihmisille koetetaan opettaa kierrätyksen saloja. Niin minäkin olen kasannut kierrätykseen meneväksi kaikki metalliset ja lasiset purkit sekä luonnollisesti paperin. Paperin kohdalla kuitenkin voisi opettaa vähän muutakin nimittäin sitä, ettei ole tarpeellista aina odottaa paperia kotiinkuljetettuna vain kierrätykseen vietäväksi. Pyrin vastedes solmimaan eri yritysten kanssa niin, että laskut tulevat sähköisessä muodossa nettipankkiini. Lisäksi otan yhteyttä seurakuntaan, K-kauppaketjuun ja muihin yrityksiin, jotka syytävät lehtiä luettavakseni, vaikken niitä koskaan lue.

Jos lehdet lakkaavat tippumasta kotiini ja ehkä muihinkin koteihin, paperintarve alkaa vähentyä. Tulee vähemmän kierrätettävää ja siivottavaa. Voi olla niin, että jonain kauniina päivänä yritykset keksivät netin tulevan lopulta huomattavasti halvemmaksi viestintävälineeksi. Lehdenpainatus ja -toimitus nimittäin maksaa huomattavasti enemmän kuin webbisivujen päivitys.