Minun on vaikea puhua avoimesti seksuaalisuudesta. Mitä ilmeisimmin olen omaksunut äitini vaitonaisuuden asiasta, mutta toisaalta tiedän hänellä olevan syynsä vaitonaisuuteen. Isäni puolestaan oli avoin, jopa kerskaileva. Erityisesti humalassa ollessaan hänen juttunsa saattoivat käydä jopa melkolailla huonoiksi ja loukkaaviksi. Naiset olivat objekteja hänen sanavarastossaan, eivät muuta kuin (hänen kaltaistensa) miesten leikkikaluja.

Selvinpäin isäni oli huomattavasti ujompi, eikä niin karski kielenkäytöltään. Hänen selväpäiset juttunsa eivät kuitenkaan anna anteeksi hänen humalatekemisiään tai -sanomisiaan. Eikä tuo kaksinapainen asenteiden vuorottelu taas tehnyt helpoksi kasvaa hänen lapsenaan. Kun päälle lisätään äitini vaikutus, seksuaalisuudesta saattoi tulla minulle jopa jossakin määrin ongelmallista. Miten siitä puhua, kenen kanssa, mitä on olla hyvä mies, mitä nainen odottaa jne. Arvoituksia oli lukuisia, eivätkä ne ole ottaneet vieläkään kaikki auetakseen.

Isäni suhtautui miehiin hyvin eri tavalla kuin naisiin. Miehet olivat hänen kavereitaan. Heidän seurassaan hän saattoi kertoa niitä tarinoita, jotka loukkasivat naisia. Naisten seurassa hän ei puhunut samalla tavalla, joten voisi kuvitella, että hän halusi pitää jonkinlaista roolia naistenmiehenä. Lopulta hän oli se samainen, hieman vetäytyvä, kenties jopa ujo mies, joka hän oli selvinpäin. Toki hän saattoi jutella vieraiden naisten kanssa selvinpäinkin, mutta silloin hänen lähestymis- ja puhetapansa olivat aika erilaisia kuin humalassa. Minua puolestaan valmennettiin kaiken aikaa jonkinlaiseksi observoijaksi. En voinut kuin ihmetellä, miten naiset saattoivat pitää isänikaltaisesta miehestä.

Syitä toki oli monia, mutta minä en nuoruudessani osannut niitä löytää. Ehkä halusin ymmärtää tai sitten vain jäin ihmettelemään, mitä tapahtuu. Eihän minulla ollut paljoakaan tietoa siitä, miten minun miehenä pitäisi toimia, miten miehet ylipäätään toimivat ja lähestyvät naisia selvinpäin. Toisaalta taas minun käsitykseni oli, että lähes järjestään naiset vihaavat miehiä tai haukkuvat heitä heidän selkänsä takana. Olin kuitenkin mies. Naisten viha miehiä kohtaan tarttui minuun. En kuitenkaan muista vihanneeni varsinaisesti itseäni, mutta ymmärsin naisten vihan ja minun oli kenties siksi entistä vaikeampi lähestyä naisia.

Seksuaalisuudesta on tullut minulle mysteeri. Samoin siitä, miten ihmeessä miehet ja naiset löytävät kuitenkin toisiaan sekä saattavat viettää vuosikausia toistensa kanssa. Olen toki itsekin ollut pitkissä suhteissa, mutta kaikki alkoi jo hyvin varhaisessa vaiheessa vaikuttaa jotakuinkin summittaiselta. Voisivatko pystymetsästä napattu mies ja nainen rakastua toisiinsa? Saattaisivatko he tuntea seksuaalista vetovoimaan toisiaan kohtaan? Mikä merkillisintä, puhtaasti erilaiset häätraditiot osoittavat, että näin voi käydä. Hyvin erilaiset ihmiset voivat rakastua ja saada keskenään lapsia, vaikka se onkin hyvin harvinaista. Jos isälläni oli vaimo ja omien puheidensa mukaan naisia jokaiselle liikavarpaalleen, -sormelleen ja rintakarvalleen, ehkä minullakin on toivoa.

Elämä onkin opettanut kenties enemmän kuin mikään oppikirja tai vanhempieni sanat. Äitini saattoi valistaa minua naisten herkkyydestä, ehkäisyvälineistä ja muista välttämättömyyksistä. Isäni sen sijaan ei tainnut antaa ohjeen ohjetta. Ainoa kerta, jolloin hän sanoi minulle edes jotakin, josta jälkikäteen on saattanut olla etäisesti apua, sattui kun olimme venematkalla Rauman saaristossa.

Lähdimme isäni kanssa veneellä Reksaareen, jossa oli paljon ihmisiä kesäisin. Siellä heitettiin tikkaa, käytiin uimassa, pelattiin pihapelejä, grillattiin makkaraa, juotiin olutta ja paistateltiin auringossa. Vaikea sanoa, minkä ikäinen tarkalleen olin, mutta luultavasti olen ollut varhaisteini-iässä eli 10-12 -vuotias. Siinä vaiheessa pojat saattavat vielä käydä alasti uimassa ilman, että tädit säikkyvät. Noustuani vilpoisesta vedestä, pippelini oli reagoinut kylmyyteen vetäytymällä taakse, pieneksi rusinaksi. Muistan jonkun kommentoineen jotakin ja isäni oli käynyt puolustamaan minua. Hän sanoi: "pienessä on aina enemmän kasvuvaraa." Olin hämilläni, mutta tuo lausahdus on jäänyt elävästi mieleeni. Siinä lienee kokolailla koko isäni minulle antama anti seksuaalisuutta koskevissa asioissa.