Kulttuurimme on muuttunut paljon siitä kun ruotsalaiset rantautuivat ja venäläiset tunkivat maahamme. Jos olisimme onnistuneet elämään omissa oloissamme, ajattelisimme monista asioista tänä päivänä hyvin eri tavalla. Todennäköisesti me ajattelisimme kuin toistaiseksi vielä jollain tavalla perinteensä säilyttäneet sukukansamme Siperiassa. Heidän käsityksensä puolestaan ovat jossain määrin samanlaisia kuin lukuisten alkuperäiskansojen mm. Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Olisi selvää, että uskoisimme aivan eri tavalla, mutta meidän suhteemme maahan ja omistukseen olisivat yhtälailla nykyisestä näkökulmasta ajateltuna päälaellaan.

Maailma on ollut kauan sitten maaton maailma. Ihmiset ovat olleet vapaita kulkemaan, mutta he ovat tehneet matkaansa moottorittomilla veneillä, hevosilla ja jalkapatikassa, joten matkanteko on ollut työlästä ja toisaalta heillä ei ole aina ollut tarvetta tehdä pidempiä matkoja. Nomadit ovat oma lukunsa, Mongoliassa he vaihtavat leirinpaikkaa vähän sen mukaan, miten heidän kameleilleen löytyy maasta ruokaa. Koko liikkuva kulttuuri on perustunut ravinnonsaantiin eikä niinkään huvimatkailuun. Kielirajat ovat olleet väistämättömiä, mutta ihmiset ovat olleet vähemmän tekemisissä keskenään. Maan rajoja on piirretty karttoihin jo jonkin aikaa ja maailma on kokenut melkoisen asenteellisen muutoksen siitä ajasta kun maita ei vielä ollut.

Maasta on tullut maiden kiistankohde. Kun espanjalaiset ja portugalilaiset lähtivät Etelä-Amerikkaan sekä saksalaiset, ranskalaiset, belgialaiset, hollantilaiset ja britit lähtivät Afrikkaan he löysivät "koskematonta" maata. Toki näillä mantereilla asui ihmisiä, mutta heidän näkökulmastaan nämä olivat kehittymättömiä ja maa oli Jumalan heille antamaa. Ainoa tapa selvittää Jumalan lahjan mittavuutta oli tietysti alkaa kartoittaa ja jakaa maata. Tämä jakaminen luonnollisesti näkyi viivoina papereilla. Lisäksi esimerkiksi Brasilian rikkaat luontovarat alkoivat kummasti kiinnostaa uusia maanomistajia. Portugalilaiset kaivoivat maaperästä kultaa ja muita kalliita mineraaleja, jotka he kiikuttivat laivoilla kotimaahansa. Kulta oli tätä ennen täysin merkityksetön ja arvoton metalli sikäläisille asukkaille, eivätkä he saattaneet ymmärtää, mistä on kyse kun sitä täytyy maasta laivalasteittain kaivaa. Tämä osoittaa kulttuurieron ja asenteen suhteessa maahan. Ennen maa oli kotimaata, se oli paikka, josta saatiin ruokaa. Suhde muuttui siihen suuntaan, että siitä tuli paikka, jonka luonnonvaroja ja rikkauksia voidaan käyttää ja myydä eteenpäin.

Kun paperiin on alettu vetää viivoja ja mailla olla hallitsijoita, luonnollisesti heitä hallitsemansa maa on ollut se viivalla eristetty alue. Mitä enemmän maata ja rikkauksia, sitä enemmän valtaa maapallolla. Tämä pätee edelleen myös maiden sisäpuolelle. Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa tilanne on se, että maiden hallitukset päästävät ulkomaisia yhtiöitä maahan rahaa vastaan. Jos ulkomaisilla on tarpeeksi rahaa ja välineet, heidän annetaan kaivaa timantteja ja öljyä sekä kaataa metsää. Harvemmin alueella asuvilta alkuperäiskansoilta kysytään lupaa, vaikka he olisivat maita asuttaneet 10.000 vuotta - ajalta, jolloin noita paperiin vedettyjä viivoja ei vielä ollut. Kaupan päälle maiden hallitukset vähät välittävät, mihin tyyliin esimerkiksi öljyä ja uraania heidän maastaan louhitaan. Eiväthän he siellä metsissä asukaan, joten miksi pitäisi välittää, ja ovathan he jo palkkansa saaneet.

Rahan ja rikkauksien houkutus on tehnyt osan ihmisistä tyhjäpäisiksi. Vallanhimossa näitä tyhjäpäitä sitten päätyy vielä köyhempien (ja vähän rikkaampienkin) maiden johtoon. Vaikka edes nimellisesti maassa olisi demokratia ja kansa valitsisi hallituksen, ongelma on siinä, että puolueilla on erilaisia summia käytettävissään mainontaan. Näin edelleen raha määrittelee sen, mitkä puolueet ja mikä sanoma pääsee tiedotusvälineisiin. Suomessakin muutamat puolueet kärsivät siitä, että suuremmat puolueet ovat tunnetumpia, niissä on luonnollisesti enemmän kansan tuntemia poliitikkoja ja niillä on enemmän rahaa vaalimainontaan. Köyhissä maissa tilanne on vielä kärjistetympi. Botswanassa on turha kuvitellakaan, että joku san-kansalainen pääsisi hallitukseen ilmaisemaan mielipiteensä, ja vaikka pääsisi, muu hallitus vaientaisi hänet. Miten tällaisessa maassa demokratia voi missään olosuhteissa toimia, jos se ei toimi edes Suomessa täydellisesti?

Suomella on valtiona oma, vastaava kompastuskivensä kuin mm. Intialla adivasien, Botswanalla sanien ja Kongolla pygmien kanssa. Saamelaiset ovat tulleet maahan ennenkuin Suomen maan rajat oli paperiin piirretty. Heitä voidaan pitää alkuperäisempinä asukkaina tässä maassa. Heidän asemansa on parempi kuin monien muiden alkuperäiskansojen, mutta suomalaiset päättäjät ja maanomistajat ovat tehneet puolestaan päätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet heidän kulttuuriinsa ja elämänmuotoonsa. Rahan ja omistuksen toivossa osa saamelaisista on luopunut maastaan ja poroistaan huomatakseen, ettei raha tuokaan autuutta. Hallituksen kytkökset saamelaisalueen metsien kaatoon on yhtälailla julmaa vallankäyttöä, jossa ns. alempaa kansaa (sanin kaltainen kansa, jolla ei ole virallista omistusoikeutta maahansa, puhuvat hallitsijoiden kannalta väärää kieltä jne.) otetaan huonosti huomioon. Mitä Suomi käytännössä siinä häviäisi, vaikka saamelaisten metsät jätettäisiin kaatamatta ja heille taattaisiin autonomia Lappiin? Me suomalaiset olemme vieraita heidän maillaan eikä suinkaan päinvastoin.

Tämä asetelma koskee alkuperäiskansoja ympäri maailman. Osa heistä on menettänyt oman identiteettinsä ja ovat käytännössä jo sulautuneet eli tuhoutuneet osaksi valtaväestöä. On kuitenkin päivänselvää, että vaikka ihminen tai maa olisi kuinka rikas, olisi niillä kuinka paljon maata tahansa, se ei tee heistä henkisesti ja älyllisesti rikkaita. Rahan ja vallan sokaisema ihminen saattaa olla mukana tekemässä täysin päättömiä päätöksiä. Häntä kiinnostaa kenties ajatus omasta päätösvallasta, tulevasta palkasta ja välillisesti jotenkin itseensä liittyvistä päätöksistä, mutta jos kyse on lopulta kansalaisten parhaasta, asia saattaa olla hänen mielestään merkityksetön. Jokainen "jaa" tai "ei" kyseiseltä ihmiseltä on silloin demokratian itsemurha. Kun vielä nuo "jaat" ja "eit" saattavat olla nekin ostettavissa olevia, niin tässäpä sitä ollaan.