Tämä vastaukseni meni SJY:n keskustelupalstalla olleeseen Homot ja runkkarit -aiheeseen. Jostain ihmeen syystä kiihkouskovaiset nostavat suurimman äläkän sellaisista asioista, joita eivät ymmärrä ja joille löytää helposti Raamatusta tuomion. Siten ihminen saa vahvistettua ja yllytettyä itseään vihaamaan ja tuomitsemaan ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla poikkeavia. Omituista kuitenkin on, että homoseksuaalisuus ja avoliitot ovat aiheuttaneet kovemman metelin kuin esimerkiksi pedofilia. Mistähän johtuu?

Tuntuu siltä, että jokainen lukee Raamattuaan kuin piru ja lopulta unohtavat sen punaisen langan, joka jollain tavalla pitää jutun koossa. Meitä rakastava Taivaallinen Isä on antanut meille ainokaisen poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Mistä syystä tällainen möykkä homoseksuaalisuudesta?

Onko meidän vallassamme päättää, kuka uskoo Jeesukseen vapahtajanaan ja kuka ei? Voiko joku homoseksuaalisuudelleen, koska se ei ole sairaus. Se on poistettu virallisesti sairauksien listalta joitain kymmeniä vuosia sitten, mutta Raamatun aikana ei ilmeisestikään asia nähty samalla tavalla. Jos vähänkään ketään kiinnostaa, miksi homoseksuaalisuus on tautiluokittelujen ulkopuolella, kannattanee ottaa selvää jostain muusta opuksesta kuin Raamatusta. Tunnen useita homoseksuaaleja ja osa heistä on uskossa. Ja millainen helvetin kiirastuli heidänkin elämänsä on jo nyt. Miten pitää uskonsa, kun muut uskonmiehet ovat huutamassa heidät jo valmiiksi helvettiin. Onneksi tuomio on muiden käsissä kuin meidän ihmisten.

Toiseksi homoseksuaali elää muutoin tavallisessa parisuhteessa, mutta molemmat osapuolet ovat aikuisia, samaa sukupuolta olevia. Toisin on pedofiilien laita, jotka eivät paljoa lasten mielipiteitä ja tunteita kysele, vaan hajottaa heidät ja vaikeuttaa suuresti heidän elämäänsä. Tunsin pedofilian uhrin, joka teki itsemurhan. Kumpi tältä pohjalta olisi viisaampaa lähettää helvettiin kiihkouskovainen pedofiili vai pedofilian uhri, joka kokemustensa vuoksi ei kyennyt uskomaan Jumalaan?

Sanoisin myös, että jos Jumala ja Jeesus vihaavat jotain asioita, meidän ihmisten asia ei ole leikkiä olevamme Jumalia tai Jeesuksia. Meidän ei tarvitse pelotella niitä ihmisiä, joita koetamme käännyttää. Eikä meidän tarvitse ahtaa heidät täyteen ahdistusta, koska ahdistuneina heidän uskonsa on heikompi. Eikä meidän myöskään tarvitse huutaa tai täyttää maailmaa meidän vihallamme, koska eikö Jumala katso kuitenkin meissä vain meidän sydäntämme. Jos se on vihantäyteinen, onko se Jumalasta? Tuolla viittaan edelleen siihen, että hedelmästään henki tunnetaan...

Room. 2:10-13
Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen,
sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla.
Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.



Kirjoitukseni aiheutti vihanpurkauksen eräässä uskovassa, joka näkee minussa suvaitsevaisuuden siemenen, joka voi olla petollinen. Kenties palvelen epäjumalaa, hän huomasi ajatella. En ole laisinkaan yllättynyt, mutta näyttää siltä, että 'seurakunta' jakautuu kahtia. Toiset pitävät kirjoituksestani, toiset saavat siitä lisää verta pönttöön ja alkavat laukoa täysillä. Homoseksuaalisuus näyttää saavan ihmiset kiihkoamaan ja huutamaan vihapäissään tuomioita. Otin parhaaksi vastata viestiin, parhaani mukaan. Opinko tästä jotain, oppiiko meistä kukaan mitään?

Simo, minulla on homoseksuaaliystävä, enkä aivan allekirjoita sanomisiasi. Sen verran lähellä oleva, minulle rakas ihminen hän on, että minun on ollut pakko ottaa selvää, mitä homoseksuaalinen rakkaus on käytännössä. Serkkuni elää parisuhteessa, jossa on omat ongelmansa, aivan kuten heterosuhteissa. Ongelmat ovat hyvin arkipäiväisiä, eikä minkäänlaista roolien välistä taistelua ainakaan ole näkynyt, toisin kuin heterosuhteissa (kuten omassa avosuhteessani), jossa naisella pitäisi olla oma, miehellä oma ruutunsa hoidettavana. Homoseksuaalisuhteessa molemmat tekevät kaikkea. Jos asian ajattelu aiheuttaa kuvotusta, se vika on meissä ihmisissä.

Jos Raamatussa lukee, että homoseksuaalit menevät helvettiin, en väitä vastaan, mutta oikeuttaako se minut tuomitsemaan ystäväni helvettiin? En halua tehdä sitä ihan käytännön syistä. Jätän sen tuomion Jumalan tehtäväksi, mutta ymmärrän hyvin, miksi kristitty haluaa hieman ennakoida asioita ja ottaa ns. ohjat omiin käsiin. Asiat vaan eivät muutu mihinkään huutamalla ja vihaamalla. Korostan edelleen, että minä annan mieluummin Rakkauden vaikuttaa sydämessäni kuin velloa iljetyksen, kuvotuksen ja vihan tunteissa. Ne eivät ole minun mielestäni Jumalasta.

Toinen sukulaismieheni on ollut myös homoseksuaali ja hän ilmeisesti kärsi niin kovia synnintuntoja, että teki lopulta itsemurhan. Ymmärrän mainiosti Raamatun sanat siitä, miten homoseksuaalit, väärintekijät, itsevanhurskaan jne. menevät helvettiin, mutta voitteko te ymmärtää, miten mielellään minä ajattelen näin ihmisten kohdalla, joita rakastan? Miettikää asiaa omalle kohdallenne. Tai mitä, jos käykin niin, että helvettiin joudutte te itse? Mehän emme Jumalan puolesta päätöksiä ja tuomioita tee? Mutta tehdessämme niitä, me saatamme karsia lähimmäistemme lukua ja aiheuttaa ihmisten poismenoja ennenaikaisesti. Minä en halua sitä tehdä. Jos teillä on jokin pakottava tarve saada ihmiset ahdistuneeksi, synnintuntoisiksi ja loukatuiksi, olkaa hyvä vaan. Mutta kantakaa seuraamukset ihmisinä, älkää jumalina.

Minä en puolustele homoseksuaaleja. Taisit lukea viestini hieman väärin (enkä sitä edes osoittanut sinulle, vaan yleisesti koko keskustelulle), sillä korostan edelleen, että vain Jumala tekee tuomiot. Me voimme lukea Raamatusta mikä on hyvää ja mikä on pahaa, mitä meidän missäkin tilanteessa pitäisi tuntea, mutta me olemme vain ihmisiä. Meidän tehtävämme ei ole tuomita: RAKASTAKAA LÄHIMMÄISTÄ KUIN ITSEÄNNE. Keitä te kuvittelette näiden lähimmäisten olevan? Vaikuttaa siltä, että teidän lähimmäisenne koostuvat: "minusta, minusta ja minusta." Tulin ylipäätään tälle palstalle sen takia, että kuulin usealta kristityltä, miten he ahdistuvat radio-ohjelmastanne ja katsoin, millä mielellä täällä ollaan. Ahdasmielisyys on ihmisen ongelma, suvaitsevaisuus on toinen. Äärilaidoissa keikkuminen ei johda ihmistä mihinkään ja puolivälissä on vaikea olla, mutta siihenkin tottuu, kenties siinä jotain oppiikin. Mutta jos ongelma täällä on se, että ystäväni on homoseksuaali ja minä rakastan häntä silti, niin olenko teidän mielestänne 'homorakastaja' (tai verratkaa, vaikka Amerikassa olleisiin 'nekrurakastajiin')? Jos näin on, en voi olla näkemättä täällä Rakkauden sijasta armotonta muukalaisvihaa ja rasismia. Enkä halua olla tällaisen seurakunnan tai tällaisten uskovien kanssa tekemisissä. Huutakaa itsellenne pelastus! Mutta jättäkää kristityt rauhaan.

Minulle homoseksuaali on ihminen. Samanlainen ihminen kuin sinä ja saattaisin rakastaa sinuakin, vaikka olisit millainen, jos olisit minulle läheinen. Mutta juuri nyt huudat niin lujaa tuomioita niin minulle kuin serkulleni, että minun käy sinua sääliksi.

Se on Jumalan Sana. Tuomio voi silti olla meidän sydämissämme. Viha. En usko sen olevan Jumalan mukaista. Jos olen teidän mukaanne uskossani väärässä, pitäisikö minun alkaa tuomita teitä Jumalan sijasta itsevanhurskaudesta? Mitä sanotaan Raamatussa niistä, jotka ylentävät itsensä? Minä koetan parhaani mukaan pysyä tämän maailman maanpinnalla, vaikkei se helppoa olekaan.

Luulen, että kaikki asiat ovat tässä maailmassa minusta riippumatta. Ei minun tarvitse antaa niille tilaa, kun ne jo ovat täällä. Suvaitsevaisuutta kai voisi toisella sanalla kutsua rakkaudeksi? Sen toisella puolella on suvaitsemattomuus ja viha. Onko viha Jumalan mielestä trendikästä?

Katkonaisuus johtuu siitä, että vastasin kirjoittajan väitteisiin. Sen olen huomannut, että maltin säilyttäminen on todella haastavaa. Viimeisimpänä viestissä oli vastaus kommenttiin, jonka mukaan syyllistin kirjoittajaa ja kirjoitin vihaisesti hänen viestiinsä. En edes lukenut koko viestiä ja kysyin, miksi hän niin koki? Oma vastaukseni oli aluksi melko vihamielinen, mutta palautin tunteeni maan pinnalle ja vastasin mahdollisimman neutraalisti. Joka tapauksessa nyt saattaa olla käsillä se hetki, jona lennän palstalta tai pakkaan kamppeeni ja poistun omatoimisesti.