Stressi ja ahdistus eivät nopeasti kuulosta kovinkaan läheisiltä toisilleen. En ole pahemmin lukenut ahdistuksesta ja stressistä kirjallisuutta tai viimeaikaisia tutkimuksia kummastakaan. Sen sijaan olen katsonut itseeni ja yrittänyt löytää yhteyden käytökseni ja mielialani/historiani välillä. Voin allekirjoittaa kokemusteni pohjalta, että stressi ja ahdistus ovat pyhässä avioliitossa keskenään.

Aiemmin ajattelin, että ihminen purkaa stressiään eri tavoin. Hän voi käydä purkamassa sitä salilla, baarissa tai omassa makuuhuoneessaan. Aivan samalla tavalla kuitenkin puhutaan ahdistuksen purkamisesta. Stressi vain kuulostaa huomattavasti mukavammalta ja jollain tavalla hyväksyttävämmältä. Samoin stressin voi nopeasti liittää jännitykseen, epämääräiseen hermostuneisuuteen, joka voi liittyä kouluun tai työhön. Puhutaan mm. stressivatsasta, joka menee nopeasti sekaisin tai alkaa kivuliaaksi ihmiselle epämieluisassa tilanteessa.

Stressi johtuu tilanteesta, joka on ihmiselle jollain tavalla vaikea, pelottava, vieras tai ristiriitainen. Lista erilaisista stressiä aiheuttavista tai siihen liittyvistä ilmiöistä on pitkä. Jokainen trauma aiheuttaa stressiä, ei ainoastaan psyykkistä rasitusta, mutta traumat/stressi saattaa yhtälailla aiheuttaa somaattisia, fyysisiä oireita. On kyseenalaista sanoa allergista ihottumaa stressinäpyksi, mutta joissain tapauksissa ihminen tuottaa itse iholleen jälkiä. Ulkopuolisen on mahdotonta tietää, mistä esimerkiksi allergiseksi luokiteltu ihottuma johtuu, muttei ole poissuljettua, että taustalla saattaa olla jokin käsitttelemätön ongelma. Minulle alkoi ilmaantua nokkosihottumaa kun minulle täysin vieras mies alkoi räkiä työpaikalla päälleni ja haastoi myöhemmin riitaa. Tilanne oli käsittämätön ja vaikka selitin allergiset oireeni pölyllä/allergialla, niin itselleni fyysinen reaktio on kohtuullisen selvä.

Jotta stressi alkaisi jollain tavalla valjeta erilaisten tunteiden tai elämänkokemusten kautta, niin listaan muutamia. Samassa perheessä elävä alkoholisti aiheuttaa lähimmäisilleen stressiä. Hän saattaa olla äkkiarvaamaton, väkivaltainen, paha suustaan. Pelko, epävarmuus ja epävakaa elämäntilanne ovat kohtuullisen selviä stressinaiheuttajia. Yhtälailla stressiä voi aiheuttaa tilanne, jossa tietää toisen ihmisen tuottavan itselleen tai muille harmia, mutta mikään teko tai sana ei muuta hänen käyttäytymistään. Ihminen turhautuu ja hän saattaa reagoida useilla eri tavoilla. Milloin tahansa omat sanat tai selitykset eivät mene toiselle perille, se aiheuttaa stressiä tai sitten ihminen purkaa stressinsä välittömästi, esimerkiksi huutamalla tai lyömällä. Tilanne raukeaa tai on raukeamatta, mutta jälleen väkivalta aiheuttaa toisessa ihmisessä stressiä. Stressaavia tilanteita ovat myös ne, joissa toinen ihminen tulee tavalla tai toisella liian lähelle ja tekee jotain odottamatonta, joka itselle negatiivisella tavalla rikkoo omaa koskemattomuutta.

Nämä vain muutamina esimerkkeinä. Stressiä voi helpottaa monin eri tavoin, osa stressistä, kuten työntekoon liittyvä purkautuu ajallaan kun työtehtävä on valmis. Samoin koulun aiheuttama stressi voi olla hetkellistä, joka laukeaa kun ihminen saa tehtävän suoritettua ja tehtyä tai koulutus päättyy. Sen sijaan muutamat stressitekijät saattavat olla pidempiaikaisia, eikä niihin ole olemassa lääkettä. Epävarmuus on yksi kiintoisimmista tekijöistä ja erityisesti kun puhutaan olemassaoloon liittyvistä asioista, mutta se on mielenkiintoinen myös silloin kun puhutaan parinmuodostuksen kannalta oleellisista asioista tai toisesta ihmisestä huolehtimisesta. Maailma ei ehkä ole aivan sellainen kuin me sen haluaisimme olevan, eikä se toimi aivan meidän tahtomme mukaisesti. Kun emme pysty vaikuttamaan stressitekijöihin sen enempää puhumalla kuin reagoimalla suoraan ärsytykseen, me ahdistumme. En osannut purkaa isäni aiheuttamaa stressiä (pahoinvointia, epävarmuutta, pelkoa jne.) oikealla tavalla, vaan nielin kaiken, mitä hän teki tai sanoi, joten ahdistuin. Exäni ei osannut purkaa oikealla tavalla omia stressipesiään, joten hän ahdistui.

Puhuttaessa stressistä ja ahdistuksesta me puhumme nimellisesti eri asioista, mutta puhumme sittenkin lähes samasta asiasta. Ne asuvat samassa taloudessa ja kuhertelevat keskenään. Purkaessani stressiä, puran ahdistustani ja päinvastoin. Tästä tulin lopulta tietoiseksi vasta siinä vaiheessa kun ahdistuksen lyötyä läpi sain lääkityksen ja otin sitä muutamina hetkinä kun ahdistus alkoi vyöryä. Lääkitys vaikutti jotakuinkin samalla tavalla kuin ne tavat, joilla olin aiemmin purkanut stressiäni. Tämä oli mielenkiintoinen huomio ja sai minut ajattelemaan lopulta sitä, miten hyvin lopultakaan osaan hallita stressiä. Pidin stressinsietokykyäni hyvänä, mutta tuolla hetkellä käsitys romuttui. Voimmekin puhua pikemmin työelämässä paineensietokyvystä tai kyvystä toimia rauhallisesti ja \"oikein\" tilanteessa kuin tilanteessa.

Yksi kiintoisimmista ahdistuksenhoitokeinoista tai sen purkukanavista on toiset ihmiset. Kun meillä on tunneside toiseen ihmiseen kaikki hänen toimensa ja sanansa vaikuttavat meihin huomattavasti voimakkaammin kuin silloin, jos hän olisi meille täysin ventovieras. Samoin pintaan alkaa tulla muita tunteita, kuten huolestuneisuus toisen voinnista tai epävarmuus lukuisista seikoista. Samaan aikaan kun toinen ihminen saattaa olla, mitä parhainta ja puhtainta luonnontuotetta ahdistuksenhoitoon, hän aiheuttaa huomattavan määrän stressiä ja ahdistusta. Vuoropuhelu toisen ihmisen kanssa, hänen kanssaan itkeminen ja nauraminen lievittävät näitä epämääräisiä tunteita, enkä usko, että kovin kaukana on totuus: nauru pidentää ikää. Se lievittää stressiä ja ahdistusta, joskin mitkä tahansa muutkin terveellä tavalla purkautuvat tunteet lievittävät noita epämääräisiä koukkuja.

Onko lopulta muista ihmisistä hyötyä sen enempää stressin- kuin ahdistuksenhoidossa riippuu monista asioista. Silti me kaipaamme aina uudelleen ihmisten seuraan välittämättä seurauksista. Pieninä kerta-annoksina muut ihmiset kuitenkin saavat hetkellisesti unohtamaan sen, mistä tulemme ja, miten olemme voineet hetkeä aiemmin. Alkoholia tai mitään muuta ei tarvita kuin puheensorinaa. Aiemmin olin vahvasti sitä mieltä, että niinkin hassulta kuulostava terapia kuin halausterapia voisi toimia stressiin ja henkiseen pahoinvointiin paremmin kuin mikään lääke. Kun tutustuin insestin kokeneisiin ihmisiin näin, miten yksilöllisestä asiasta voi olla kyse. Miten erilaisia merkityksiä yksittäinen halaus voi saada. Saati, miten eri tavalla me koemme muut ihmiset, heidän huomionsa, sanansa, halauksensa, suukkonsa ja niin edelleen. Niin kauan kuin olemme ahdistuksenhoidossamme riippuvaisia yhtään mistään, me palaamme lopulta aina alkupisteeseen. Mitä useammalla tavalla osaamme purkaa tunteemme sitä paremmat mahdollisuudet meillä on kehittyä ihmisinä ja kenties jonain päivänä jättää kaikki ahdistus taaksemme.

Alla Anthony Rylen (1982) ansa-malli, joka kuvastaa siten, miten stressi/ahdistus purkautuu jollain tavalla ja ihminen jää lopulta yhteen reaktiomalliin kiinni ja riippuvuus syntyy.

  
         
A = ihminen jatkaa elämäänsä pyrkien löytämään vaihtoehtoisia tapoja tilanteensa ratkaisemiseen
B = "kohtuullinen laukaisu"
C = ansaanjoutuminen

(Ryde 1982; Koski-Jännes 1993; Toiviainen 1997)