Olen melko järjestelmällisesti sivuuttanut kaikki juhlat, joissa alkoholia on tarjolla. Vaikka olen osallistunut festivaaleihin, baareissa järjestettyihin tilaisuuksiin, ne ovat luonteeltaan aivan toisenlaisia kuin tilaisuudet, joihin osallistuvat omat sukulaiset. Tuntemattomien ihmisten ja heidän lastensa juomisesta ei tarvitse välittää, mutta läheisten juominen koskettaa.

Tämän lisäksi on aivan eri asia nähdä niiden aikuisten ihmisten juovan, jotka ovat juoneet vuosikymmeniä. Jotka ovat olleet jo lapsuudessani niitä, joiden vuoksi juhannukset  (mutta myös joulun, uuden vuoden, syntymäpäivät, viikonloput, vaput ja erinäiset kissanristiäiset) muistan niin luotaantyöntävinä. Heidän juomiseensa ja juomistapoihinsa on jo ehtinyt tottua, mutta kun heidän lapsensa alkavat juoda, huomaa miten tietty käyttäytymismalli seuraa sukupolvesta toiseen.

Nuorten kohdalla juominen usein vain liitetään juhlimiseen, aivan toisenlaiseen juomakulttuuriin kuin se, jossa jokainen humalassa vietetty päivä on yhtä juhlaa. Nuoret haalivat nuoruuden tarmolla juomaan pöytiinsä, laulavat samoja lauluja kuin bändi, tanssivat ja levittävät tietyllä tapaa energiaa ympärilleen. Heitä on mukava katsella siihen pisteeseen asti, kun humalatila alkaa radikaalisti muuttaa heidän käyttäytymistään - tanssiaskelten alkaessa johtaa kaatumisiin, iloisuus sammumiseen tai riidanhakuisuuteen, hymy itkuun.

Vanhempien ja tottuneempien juojien kohdalla tilanne ei ole välttämättä radikaalisti erilainen. Heidän ja nuorempien juojien juomista voisi kuitenkin verrata vaikkapa ammattilaiseen ja uutta ammattia aloittelevaan. Ammattilainen on rutinoitunut, hän ei enää pienistä höntyile, hänen kätensä ei tärise, vaan se toimii varmalla otteella. Uusi, aloitteleva työntekijä on vielä uudesta ammatistaan iloinen ja innostunut. Hän haluaa oppia uutta ja oppii nopeasti. Ammattilainen tasapainottaa tilannetta, hänen kokemuksensa on siinä määrin vankka, kun taas uusi tulokas tuo työyhteisöön uutta virtaa ja energiaa. Tie kulkee kuitenkin aloittelijasta ammattilaiseksi ja juhlimiskäytänteissä se ei ole välttämättä aina positiivinen asia.

Kun vielä tietää, millaisesta "koulutuksesta" eli millaisesta perheestä tämä uusi tulokas tulee, hänen juomiseensa suhtautuu lähinnä pelonsekaisesti. Hän toki tekee täysin omat valintansa, mutta on valitettavaa nähdä tietyn perinnön jatkavan kulkuaan, niissä ihmisissä, joilla on vielä unelmia. Alkoholinkäyttö ja vilkas elämäntapa toki karsii tietynlaista herkkyyttä, joka saattaa hieman helpottaa ammatillista eteenpäinmenoa. Pidemmän päälle kuitenkin se saattaa kostautua, ja se mistä on saanut energian ja uskalluksen toimia jonkin asian eteen, saattaa lopulta myös viedä sen energian ja kyvyn pitää tasoa yllä.

Samalla kun jatkumon näkee omassa suvussaan, herää kysymys siitä, miten tämä jatkumo toimii koko ihmiskunnassa. Jos suku kehittyy hitaasti, miten hitaasti kehittyy kokonainen ihmiskunta? Puhutaan paljon siitä, miten virheistä tulisi oppia, mutta tuohon on lopulta hyvin vaikea uskoa. Niin kauan kuin yksilöt kehittyvät ja oppivat virheistään, voi kuitenkin pitää yllä optimismia: ihmiskuntakin voi oppia.