Olen kesän mittaan kuunnellut ja katsellut tallennettua ja taltioitua ääntä sekä niin liikkumatonta kuin liikkuvaa kuvaa. Taltioidun ääni- ja kuvamateriaalin määrä pienelläkin laitoksella on valtava. Monet kerrat olen miettinyt, että mihin tätä kaikkea materiaalia tulevaisuudessa tarvitaan tai millaisen jäljen ne jättävät ihmiskunnan historiassa. Onko kaikessa tässä taltioinnissa osaltaan kyse siitä, että ihmisten on vaikea kohdata muistin ja inhimillisen elämän rajallisuus?

Kuuntelen kahta taltiointia samanaikaisesti. Ensimmäinen taltiointi on kenttätyöhaastattelu, jossa kerätään tietoa siitä, miltä on nuorista tuntunut muuttaa ensimmäisen omaan asuntoon. Millaisia tapoja he ovat lapsuudenkodistaan vieneet omaan kotiin mukanaan eli missä he pitävät astioitaan, miten usein he siivoavat, miten he siivoavat, ovatko he tuoneet mukanaan jotakin ideologista pääomaa. Miten tärkeältä nämä asiat voivat tuntua haastattelijasta ja haastateltavasta, vaikka kyse on arkisesta asiasta. Ilmeisen tärkeä asia se on, mutta samalla huomaa, miten oleellisen tärkeä rooli asenteella on. Me emme kaikki pidä tärkeänä sitä, milloin, miten ja miksi siivoamme tai kuinka usein meillä käy vieraita. Toiset ovat hyvin vähään tyytyväisiä, kun toiset puunaavat ja jynssäävät vanhasta tottumuksesta lähes päivittäin ja vieraita on käytävä vähintään kerran viikossa.

Toinen taltiointi on puolestaan radiohaastattelu, jossa yliopiston tutkijaa haastatellaan työttömyydestä. Moniko on ohjelman kuullut ja moniko on saanut imettyä tuosta haastattelusta jotakin itselleen? Itse kuulen sen nyt lähes yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun se on radiosta tullut. Jälleen, niin haastattelijan kun haastateltavan on ollut koettava tilanne jollakin tavalla merkitykselliseksi. On jollakin tavalla merkityksellistä puhua työttömyydestä. Olen tästä aivan samaa mieltä, mutta vastaavassa tilanteessa näitä taltiointeja voisi olla pesäpallo-otteluista, lintujen muuttolennosta etelään tai taannoisesta lintuinfluenssasta. Mikä on lopulta näiden haastattelujen todellinen merkitys, millä tavalla nämä lähetykset painuvat ihmiskunnan historiaan?

Meillä kaikilla on asioita, jotka koemme tärkeiksi. Silti ne asiat voivat olla lähes täysin päinvastaisia jonkin toisen ihmisen arvojen kanssa. Siinä missä minä saan valtaisan hyvän olon tunteen jogurtista ja piimästä, toiset eivät voi sietää niitä. Merkitys kutistuu ja sillä on lopulta merkitystä vain ja ainoastaan itselleni. Jos joku katsoo tarpeelliseksi sanoa, että jogurtti yököttää ja piimä on pahaa, niin samaa voi saletisti sanoa aivan kaikesta, mistä kyseinen "kritisoija" pitää. Historiassa meidän mielipiteillämme ei ole merkitystä eikä meidän mielipiteemme saa meitä voimaan hyvin. Mielipiteemme eivät pelasta luontoa, maailmaa, ihmisiä, eläimiä tai edes heinänvartta. Siitä huolimatta, mitä jyrkemmin suhtaudumme tai asennoidumme asioihin, mitä tärkeämmäksi ne asiat itsellemme koemme sitä varmemmin me myös puhumme niistä. Jos olisin matontamppauksen asiantuntija, voisin olla hyvinkin mielissäni siitä, jos edes kerran pääsisin radioon kertomaan ekspertiisistäni - siitä asiasta, josta niin paljon tiedän ja jota niin paljon rakastan.