Eettiset kulutusvalinnat ovat olleet jo vuosikausia tapetilla. Huolenaihe ympäristön saastumisesta ja elollisten olentojen oikeuksista on herättänyt keskustelua, tieteellistä kiistelyä sekä yksittäisten ihmisten yksilöllisiä valintoja. Olen itse osallistunut tähän kahdesta eri suunnasta ja totean jälleen kerran olevani ristiriitainen. Kuulun samaan aikaan Greenpeaceen ja vastustan öljynporausta, uraaninlouhintaa, metsien kaatamista paperi- ja mediateollisuuden käyttöön, mutta toisaalta kuljen aika ajoin paikasta toiseen autoille, käytän ydinvoimasähköä ja valitettavasti myös paperituotteita joudun jonkin verran kuluttamaan.

Nämä kaikki valinnat limittyvät niin ihmisten kuin eläinten oikeuksiin tavalla, joka jää usein huomaamatta ja myös tietotulvassa vaiennetuksi. Aina kun öljyä porataan, uraania louhitaan tai metsää kaadetaan, ne maa-alueet kuuluvat jollekin. Joissakin tapauksissa on hyvin kiistanalaista kenen maita ne ovat, koska eri puolilla maailmaa oikeuden maa-alueisiin on otettu kansallisvaltioiden aikakaudella eli suhteellisen myöhään. Valloitusstrategialla haltuunotetut alueet ovat saattaneet kuulua satoja tai tuhansia vuosia jollekin, ennen kuin joku on keksinyt haluta alueen itselleen saadakseen maasta rikkauksia. Siinä missä toisaalta raha on ollut koko omistusjärjestelmän pohjana, se on samaan aikaan aiheuttanut ongelman: todellisuudessa raha kuuluisi alkuperäisille omistajille eikä suinkaan niille, jotka ovat ottaneet alueet haltuun (tästä haltuunotosta on käytetty erilaisia nimityksiä, kuten ryöstö, valtaus, kolonisaatio).

Valtiot eivät aivan kaikkialla pysty tai edes jaksa tarkastaa, kuka milläkin alueella elää. Näin ollen öljy ja uraani - muiden myrkyllisten ja vahingollisten mineraalien yms. tavoin - otetaan sellaisilta maa-aloilta, joilla ei elä ihmisiä. Eläimistä ei tässä tapauksessa puhuta tai edes minkäänlaisista arvokkaista metsistä - kuten ikivanhoista Amazonin alueen sademetsistä, joita hakataan mm. öljyputkien alta. Ihmiset, jotka kaivat meidän käyttöömme uraanin ja öljyn saattavat olla joissakin tapauksissa jopa alueella eläviä köyhiä, joilla ei ole rahansaamiseksi muuta vaihtoehtoa kuin tehdä paskaa työtä paskalla palkalla ja henkensä uhalla. Uraanin tapauksessa varsinkin monet ihmiset siirtyvät elävien kirjoista tai sairastuvat vakavasti, jotta joku ydinsähköä käyttävä länsimaalainen saisi luettua aamulehtensä sähkövalossa. Kyllä, minäkin olen osallinen tähän, mutten pidä siitä - kuten en pidä siitäkään, ettei tyhjätaskuille ole muita vaihtoehtoja tarpeeksi tarjolla.

Kuulun myös Amnesty Internationaliin ja toiseen ihmisoikeusjärjestöön, jossa olen tehnyt lähes kymmenen vuotta aktiivisesti työtä. Nämä molemmat järjestöt ja muutama muu, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä, ovat tehneet minut tietoiseksi tästä valtavan monimutkaisesta järjestelmästä, jossa lopulta raha puhuu niin kovaan ääneen, ettei ole juurikaan ihme, että köyhimpien maiden diktaattorit katoavat maisemista heti koottuaan ensimmäiset korruptiomiljardinsa. Voimme taistelle ihmis- ja eläinoikeuksien puolesta sekä ajatella muuttavamme maailmaa tekemällä äärimmäisiä ratkaisuja joidenkin yksittäisten valintojen kohdalla. Ne ovat kuitenkin kohtuullisen hyödyttömiä.

Otan esimerkiksi vihreistä arvoista ja kasvissyönnistä. Tunnen vihreitä ja koen itsenikin jossakin määrin vihreäksi. Lisäksi olen ollut avoliitossa vegetaristin kanssa ja tunnen lukuisia kasvissyöjiä. Koen olevani itsekin jossakin määrin kasvissyöjä, sillä pidän salaateista enkä vaadi jokaiselle aterialleni lihaa. Saatan tulla mainiosti pidemmänkin aikaa ilman lihaa. Valitsen vihreät arvot tai kasvissyönnin, joudun olemaan kaiken aikaa tietoinen siitä, että saadakseni syötyä ruokani lasisista tai muovisista astioista, ylläpidän jo edellä esittelemääni öljyteollisuuden haaraa sekä muita teollisuuden haaroja. Ruoka-astiani - syön niistä lihaa tai kasviksia - ovat osa ongelmaa. Sen lisäksi usein tuontitavarana tuotuihin astioihin kuluu erinäisiä polttoaineita, raaka-materiaaleja ja niiden kautta tuen edelleen jotakin muuta kuin vihreitä arvoja. Jos syön kasviksia, olen tappanut ihmisiä. Lisäksi jos esimerkiksi ydinsähköä tai jotakin myrkyllistä mineraalia on käytetty a) astioiden ja kuljetusvälineiden valmistuksessa, b) niihin tarvittavien materiaalien louhinnassa, c) jatkojalostuksessa, d) valmistuksessa, e) kuljetukseessa, niin myös yhä useampi metsän olento puista eläimiin on menettänyt henkensä.

Lopulta niin vihreys kuin kasvissyönti ovat äärimmilleen ajateltuina täysin mahdottomia ideologioita, varsinkin jos niitä perustellaan eettisesti. Ongelma kun ei ole siinä, että ihmiset tappavat eläimiä. Ihmiset ovat tappaneet toisiaan ja eläimiä ja kaikkea elollisesta lähes siitä lähtien, kun on keksinyt alkaa käyttää aseita. Se on osa ihmisyyttä. Ihminen pystyy tekemään valintoja, mutta eettisyyden kohdalla usein kokonaiskuva on paljon monimutkaisempi kuin mielellään asioita rankasti stereotyypittävä ja yksinkertaistava ihminen haluaa ajatella. Näin lopulta voi käydä myös kasvissyönnin kohdalla silloin, jos se viedään äärimmilleen. Kenties tietyssä mittakaavassa ajatus on toimiva, mutta jos koko maailman 6-7 -miljardinen populaatio päättäisi aloittaa kasvissyönnin huomenna, ajettaisiin alas kohtuullisen laaja teollisuudenhaara. Ihmisiä kuolisi nälkään, samoin eläimiä kuolisi joka tapauksessa. Valtava ruoantarve ajaisi ihmiset maa-alojen tehokäyttöön (tehotuotanto), joka puolestaan olisi aika moinen kirosana niille, jotka ovat lihan tehotuotantoa vastaan. Tässä vain siirryttäisiin tehotuotannosta toiseen ja maata myrkytettäisiin samaan tapaan kuin ennenkin (jos ei pahemmin tai paremmin, liekö sillä suurta merkitystä, jos maa joka tapauksessa myrkyttyy?).

Eikä tätä vihreyttä tai kasvissyönti-ideologiaa erityisemmin tue sekään, jos vihreät haluavat matkustaa eri puolille maailmaa. Kyseinen vaihtoehto ei ole kovinkaan pitkään ollut kenelle tahansa tarjolla. Reilu sata vuotta sitten matkustaminen maailman ääriin oli sen verran hintavaa, ettei yhtäkään matkaa tehty huvitarkoituksessa. Tänä päivänä vaihtoehtoja riittää ja jokainen vihreä tai kasvissyöjä haluaa yhtälailla matkustaa. Se kuuluu ikään kuin luonnostaan tähän pakettiin, jonka teknologia (mukaanlukien teho- ja massatuotanto) on mahdollistanut. Teknologia käyttää komponentteja, joiden valmistamiseen tarvittavat aineet ovat ties mistä tai montako ihmis- tai eläinhenkeä niiden aineiden louhiminen yms. on vienyt. Niin kauan kuin ihmisillä on kivaa ja halu viihtyä (mm. viihdeteollisuus ei ole kenties kaikkein eettisimpiä teollisuuden haaroja mm. selluloidifilmeihin tai vinyyleihin tarvittavine kemiallisine myrkkyineen), olemme kaikki yhtä iloista epäeettistä perhettä. Matkustaminen saattaa silti olla huomattavasti suurempi saastuttaja kuin viihdeteollisuus ja matkustajien tarpeet uusissa kotimaissaan tai matkakohteissaan eivät nekään välttämättä suoranaisesti edesauta vihreää ideologiaa.

Nähdäkseni ratkaisu ei ole vihreydessä eikä se ole myöskään kasvissyönnissä. Jos joku tulee siitä iloiseksi, että voi kokea olevansa vihreä ja kasvissyöjä, niin olkaa ylpeitä periaatteistanne. Älkää luopuko periaatteista, koska periaatteeton maailma on helvetin tylsä paikka ja me tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat vastarinnassa. Asiat eivät kuitenkaan ole kenties aivan niin yksinkertaisia kuin meille halutaan kertoa, koska kaikkia näkökohtia vaan on lähes mahdotonta tuoda esiin. Lisäksi osa tiedoista vaietaan ja osa tiedoista - varsinkin kuvina - on sellaisia, ettei niitä kukaan oikeasti halua nähdä (mm. uraanin louhinnan jäljiltä epämuodostuneet lapset, aikuiset ja eläimet). Sen sijaan ongelman ydin on siinä, että ihmisiä on liikaa, ihmisillä on liikaa, ihmiset haluavat liikaa, ihmiset eivät ymmärrä todellisia tarpeitaan, ihmiset ovat erkaantuneet luonnosta ja niin edelleen.

Ihmiset tarvitsevat ruokaa ja tästä syystä keskustelu kasvissyönnin ja lihansyönnin välillä on nähdäkseni enemmän tai vähemmän keksitty kiistanaihe. Sen sijaan vähemmän huolta tunnutaan osoittavat sellaiseen teollisuuden haaraan, jota kutsuisin viihtymisteollisuudeksi. Me käytämme erilaisia aineita, tuotteita, laitteita ja välineitä puhtaasti viihtymistarkoituksessa eikä suoranaisesti viihtyminen ole meille mitenkään elintärkeää. Joskus viihdyimme, kun oli vaan sopivaa seuraa ja pieni pallo. Tänä päivänä tarvitsemme lentokoneita, kotiteatterilaitteita, rutosti viinaa ja suuria klubeja viihtyäksemme. Jos vaikka ruoan tehotuotanto onkin ongelmallista, me emme pääse ihan puhtain käsin, jos haluamme matkustaa, uuteet viihdekeskuslaitteet kotiimme ja mahdollisimman nastoja paikkoja, joista saa erilaisia aineita. Väittäisin, että vihreä/kasvissyöjä, joka tukee tätä viihtymisteollisuutta, on eettisyytensä kanssa noussut perse edellä puuhun. Enkä voi nähdä hänen tietävän, mistä puhuu ja mihin perustaa eettiset arvonsa.