On ollut aika hauska huomata, miten olen alkanut tuottaa omia ajatuksia toisen ihmisen tai toisten ihmisten ajatuksista. Aiemmin olen havainnut, miten esimerkiksi minun dokumenttielokuvaideastani tuli kahdessa, kolmessa vuodessa toisen oma. Kerroin ideastani tuolloin paria vuotta aiemmin ja seuraavan kerran sitten asian esitti omanaan toinen ihminen.

Eikä noista toisten ajatusten omaksumisista itselleen voi olla tietoinen. Ajan myötä ne kuitenkin unohtuvat ja ihminen prosessoi niitä muotoon, joka tuntuu itselleen luontevimmalta. Joskus saattaa käydä niin, että juuri se muoto, missä asian kuulee on ihmiselle luontevin. Silloin ollaan aika lähellä ajatusten ja ideoiden plagiointia, niiden varastamista oman nimensä alle. Periaatteessa varmasti samasta on musiikin plagioinnissa. Jotkut varmasti tekevät tietoisesti plagiointia, mutta olen huomannut useampaan kertaan, miten jokin sävel jää soimaan päähän joksikin aikaa. Sitten se sävel saattaa putkahtaa joskus aikojen päästä uudelleen mieleen, eikä tiedä onko se jokin oma sävel-ideansa vai onko se jonkun toisen sävellys. Kaikkia kuulemiaan biisejäkään kun ei voi muistaa.

Variointi onkin sitten toinen mahdollisuus. Kun toisen ihmisen ajatukset eivät jääkään omaan mieleen aivan samassa muodossa. Lukiessani nyt kirjaa, olen hyvin monesta asiasta samaa mieltä, mutta kirjoittajalla on oma ilmaisutapansa, minulla on omani. Kirjoittaja käyttää paljon yksinkertaisia esimerkkejä tarinamuodossa, minäkin saatan tehdä niin, mutta meidän kertomamme tarinat voivat olla muodoltaan ja sisällöltään hieman erilaisia. Kaikessa taiteessa toisten ideoiden omaksuminen ja variointi voi synnyttää kiinnostavia yhtälöitä. Elokuvateollisuudessa on ollut ihan selvästi huomattavissa, miten yksi hyvä idea poikii seurakseen liudan tarinoita, jotka ovat tyyliltään ja idealtaan samankaltainen, mutta usein nuo jäljessätulevat ovat kaikessa aika paljon huonompia kuin se alkuperäinen. Joskus toki käy niin, että jälkeenpäin tehdyssä on niin paljon omaa viritystään ja näkökulmaansa, ettei se tunnukaan aivan niin huonolta. Yksi esimerkki, mikä elokuvista tulee mieleen on Matrix. Se ei ole tuottanut aivan tuhotonta määrää huonoja kopioita tai seuraajia, mutta joissain elokuvissa toki on lähdetty käyttämään samoja elementtejä, koska Matrix oli kuitenkin hyvin suosittu elokuva(sarja). Sen sijaan aivan toisenlaisia variantteja ovat mm. Equilibrium ja V niin kuin Verikosto. Jälkimmäinen toki on saman kaksikon tekemä elokuva kuin Matrix. Silti niillä on aivan oma identiteettinsä ja, vaikka kirjoittajat ovat ottaneet jotain aiemmin kirjoitetusta tarinasta, sitä ei ole niin selvästi tunnistettavissa näistä jälkimmäisistä.

Kun kyse on ihmisen ajattelumaailmasta, jota ei välttämättä kirjoiteta ylös taiteellisiksi teoksiksi, ajatukset ja vaikutukset ovat enemmän pinnan alla. Muiden ihmisten on silloin helpompi havaita sinussa tapahtuneita muutoksia ja toisaalta nähdä, jos alat toistella jonkun tunnetun henkilön ajatuksia. Sen sijaan ihminen itse ei ole välttämättä niin tietoinen siitä, mistä hän on ottanut kunkin ajatuksensa. Jokainen ihminen on siksi villi sekoitus erilaisia vaikutteita ja ajatuksia, joita esittää ominaan. Jos taas ihminen alkaa kuulostaa jollain tavalla vieraalta itselleen tai hän kokee ajatustensa tulevan juuri jostain itselleen tiedostamattomasta lähteestä, hän voi kokea ajatustensa olevan jumalilta. Silti niin kaikki ajatukset kuin sanat, jotka ihminen on omaksunut, ovat ne sitten miten hyviä tai vaillinaisia, plagioita tai persoonallisia tahansa, ovat ihmisen omassa mielessä, eivätkä missään ulkopuolisessa. Siten, jos ihminen toistelee jonkun oppeja tai plagioi heidän ajatuksiaan, ihminen tekee sen ihan itse. Ne opit ja ajatukset eivät putkahtele ulos hänen suustaan aivan sattumalta.