Luokkakuvista voi bongata monta omaan historiaansa läheistä henkilöä. Ala- ja yläasteen luokkakaverit, kuten myöhemmin lukion ja jatkossa muiden koulujen luokkakuvista voi toisaalta nähdä joitenkin ihmisten kehityksen viattomasta pikkunassikasta ensin kapinoivaksi pitkätukaksi, myöhemmin virkamiestyyliseksi muiden mukana kulkijaksi. Toki voi nähdä joidenkin ihmisten ottavan hitaasti takapakkia elämässään ja päätyvän laitapuolen kulkijoiksi.

Jokaisen koulututun taustalta löytyy tarina. Läheisimmiksi tulleiden luokkakavereiden osalta ehkä oma historiani peilautuu heihin. Miten aloin tiedostaa esimerkiksi perheeni alkoholismin olevan ongelma, miten se vaikutti minuun ja toisaalta aloin ajan kuluessa tutustua moniin muihin ongelmiin. Jos vielä palaan karuun tilastoon siitä, että huomattavan suuri osa suomalaisesta naisväestöstä joutuu elämänsä aikana raiskatuksi, muunlaisen seksuaalisen hyväksikäytön tai fyysisen väkivallan uhriksi, heitä voi poimia luokkakuvista enemmän kuin haluaisi kuvitella. Miespuolisten luokkakavereiden taustalta löytyy harvemmin vastaavanlaista hyväksikäyttöä kuin naisten. Onkin itseasiassa melko pelottavaa miettiä, miten monilta "tutuilta" näissä kuvissa löytyy tausta, josta on systemaattisesti vaiettu koko opiskelu-uran ajan. Millaisiksi eri ihmisten välit olisivatkaan muodostuneet, jos asioista olisi puhuttu muidenkin kanssa kuin vain niiden kaikkein läheisimpien.

Osaan poimia kuvasta lähinnä miespuoliset luokkakaverini, joiden taustalla tiesin alkoholismin vaikuttavan. Suhteessa valitettavan useasta tiedän, että he päätyivät ajanmittaan itse hienoisiin vaikeuksiin kyseisen aineen kanssa. Omasta puolestani voin sanoa, että minä kuuluin luokan hiljaisiin, jolta oli paha saada mitään järjellistä sanaa suusta. Ulospäinsuuntautuneimpien lähtiessä diskoihin ja teini-ikäisten hurvitteluihin, minut löysi todennäköisimmin kotoa. En tiedä millaisen mielikuvan luokkakavereilleni jätin. Ainoa vihje edes johonkin suuntaan löytyy lukioajalta kun osa luokkakavereistani kokosi vuosikurssikuva-albumia. Jokaisesta oppilaasta löytyi lyhyt kuvaus. Tarkkaa sanamuotoa en muista, enkä kyseistä albumia itse omista, joten paha on tarkistaakaan. Siinä muodossa kuin sen muistan minua luonnehdittiin mystiseksi, mahdollisesti meditoijaksi. Ymmärsin niin, että kyseisen kuvauksen minusta oli kirjoittanut henkilö, jonka kanssa olin kulkenut luokasta ja koulusta toiseen samaa matkaa siihen mennessä jo yli kymmenen vuotta. Kuvastanee hyvin, miten vähän minusta lopulta tiedettiin.

Olisiko minun kohdallani asiaa auttanut se, että olisin lähtenyt mukaan muiden ilotteluun? Luultavasti olisin oppinut sosiaalisemmaksi ja ulospäinsuuntautuneemmaksi. Olisin saattanut löytää hyvissä ajoin itselleni tyttöystävän, jonka kanssa olisin touhunnut sitä sun tätä, mutta ottaen huomioon sen, miten valtaisaa sisäistä taistoa käyn edelleen, minun olisi silti voinut olla vaikea avautua asioistani. Se tie minun täytynyt kulkea yksin. Muiden ihmisten läsnäolo ja turva olisivat olleet sittenkin ehkä hajauttamassa mielenkiintoani ja arvojani eri suuntiin. Olisi jäänyt vähemmän aikaa itsetuntemukselle ja enemmän aikaa oletetulle muiden tuntemiselle. Itseasiassa uskon oppineeni enemmän ihmisistä kuulumalla tarkkailijajoukkoon, joka vähemmän pyrki tulemaan esiin ja enemmän harjoittin kuuntelemisen lahjaansa.

Luokkakuvasta voisi päätellä, että kaikilla asiat ovat hyvin. Niin kuin minä tulkitsen muita kasvojen ja ilmeiden perusteella, voin väittää muiden tulkitsevan minua. Kukaan ei pysty sanomaan noiden kuvien perusteella, millaisten ongelmien kanssa kukin painii. Luultavasti moni noissa kuvissa paini paljon rankempien ongelmien kanssa kuin minä. Silti jokaista kohdeltiin "tasa-arvoisesti", jokaiselta odotettiin koulumenestystä. Osa varmasti pystyi vastaamaan odotuksiin, koska kirjojen tarinat ja tieto saattaa olla joidenkin tapa paeta ympäröivää todellisuutta. Siihen voi kiinnittyä ja vastoin luonnonlakeja, he saattoivat pärjätä koulussa. Sen sijaan uskoisin useimpien ongelmallisista taustoista tulevien jääneen kauas koulumenestyksestä. Voisi jopa luulla, että monia näistä onnettomista kaikenlainen menestys karttaa.

Koulukuvat ovat jääneet jo kauan sitten vanhoiksi. Yhteys vanhoihin tuttuihin on katkennut. Uskoakseni usein entisistä luokkatovereistani on perustanut perheen, heillä on oma uransa ja osa on päätynyt kulkemaan jotakuinkin minun polkujani. He ovat jääneet työttömiksi, heidän on vaikea saada otetta elämästä ja uskoakseni jotkut heistä ovat päätyneet baarien kanta-asiakkaaksi tai ennenaikaiseen hautaan. Muistettakoon, että jokainen ihminen vaikuttaa sittenkin toiseen. Me olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa silloinkin kun emme puhu toistemme kanssa. Minulle muutama henkilö oli pitkään tärkeä osa elämääni, näistä kuvista löytyvät myös ensimmäiset ihastukseni ja toisaalta ne naispuoliset, joiden kanssa uskalsin ensimmäisen kerran avata suuni. Yhtälailla minun omituinen, vaitonainen, ujo ja ehkä liiankin pohtiva tapani ilmaista itseäni saattoi jäädä joidenkin luokkatoverieni mieliin. Voi olla, että tänä päivänä eri kouluissa minulle läheisimmiksi muodostuneet henkilöt olisivat niitä etäisimpiä ja taas läheisimpiä olisivat ne, joiden kanssa en ollut millään tavalla tekemisissä.