Heräsin viime yönä parin tunnin nukkumisen jälkeen, noin kello 5.15 seuraavaan uneen.

Olin nähnyt jotain aivan erilaista unta kun ymmärsin tai tajusin odottaa valtaisaa räjähdystä. En tiedä oliko kyse maailmanlopusta sellaisena kuin sen voisi pallonräjähdyksineen ymmärtää vai oliko kyse jonkin talon räjähdyksestä, jonka tiesin nostattavan niin korkean kuumuuden, että menehtyisin. Ajattelin vain: "hetken se kirpaisee". Liekit ottivat minut syleilyynsä, tunsin pistelyä ja lopulta olin "olemattomuuden tilassa". Oli pimeää, kunnes valo alkoi hiljalleen täyttää koko näkökenttäni. Olin kaikenaikaa ikäänkuin tietoinen ja tajuissani, silminä, mutta ilman fyysistä ruumista. Mitään hahmoja en nähnyt, vain valon. Heräsin, koska sydämeni lyönnit olivat nopeutuneet ja tunsin pistelyä/puutumista käsivarsissani ja jaloissani.

Unen voisi varmasti tulkita mieleisellään tavalla. Olin kuitenkin jo herätessäni välittömästi tietoinen siitä, että kyseessä oli uni. Se ei kuitenkaan ollut mikä tahansa uni, koska tunsin unessa lihani irtoamisen ja koin siirtymän pimeästä valoon tietoisena. Nämä näin kuvina, jotka ovat tulkinnallisia, mutta sen sijaan on vaikeampi selittää, miksi sydämeni pulssi oli kohonnut ja mistä puutumisen tunne tuli. Herättyäni sain nukahdettua lähes välittömästi uudelleen. Hienokseltaan pelkäsin menettäväni muistikuvani unesta.

En henkilökohtaisesti usko, että ihmisen tietoisuus säilyisi kuoleman jälkeen. Uskon, että kokemus lihan irtoamisesta räjähdyksen aiheuttaman kovan kuumuuden "syliin antautumisesta" saattaa olla lähellä sitä kokemusta, joka oikeasti tulisi. Niin rauhallinen ihminen ei välttämättä kuitenkaan osaisi hereillä ollessaan olla. Tietoisuuteni luultavasti säilyi sen vuoksi, että olin kuitenkin unessa ja elossa. Valoilmiö itsessään on varmasti selitettävissä lukuisilla eri tavoilla, kuten: viiden aikaan aamulla asunnossani on melko valoisaa ja toki silmäni reagoivat tuohon valoon unissanikin; olen oppinut, että kuoleman jälkeen tulee valotunneli - minun tapauksessani valo otti minut samalla tavalla syleilyynsä kuin liekit hetkeä aiemmin; pimeys ei ole luonnollisessa maailmassa koskaan täydellisen loppumatonta, vaan ennemmin tai myöhemmin pimeydessä on (tai voi olla) valoa.