Usein kuulee sanottavan, että naisten ja miesten logiikassa on isoja eroja. Hieman samaan tapaan väitetään, että blondien korvien välissä ei ole mitään ja miehillä on putkiaivot, mielessä vain yksi asia. Stereotypiat ovat varmasti paikoin oikeassa, mutta mikä todellisuudessa on ero miesten ja naisten välillä, mistä voi johtua se, ettei päässä "ole mitään" tai ihminen ajattelee "vain yhtä asiaa"?
Miehet ja naiset, niin kummalliselta kuin se saattaa kuulostaa ovat ihmisiä. Fysiologisesti sukupuolia erottavia asioita on lopulta hyvin vähän. Käytännössä voidaan ajatella, että miehillä on "se" ja naisilla "ne". Entä sitten miehet ja naiset, joilla on vähän sekä että? Ovatko he epäihmisiä? Ei. Luonto tekee oikkuja ihmisten fysiologialle ja psyykelle, eikä kyse ole mistään mysteeristä, vaikkei asiaa kyettäisi selittämään. Ihminen ei vain yksinkertaisesti tiedä kaikkea. Voidaan siis sanoa, että olemme mitä tahansa seitsemää eri sukupuolta, väriä tai poliittista suuntausta, meidän ihmisyytemme ei ole meidän fysiologiallamme mitattavissa. Putkiaivoiset ihmiset voivat ajatella, että sukupuoli on nimenomaan kehossa, vartalossa, fysiologiassamme. Millä tavalla sitten selittää homoseksuaalit tai lesbot?
Jos me olemme sukupuoltemme sijasta kaikki ihmisiä, kuten lähtökohtaisesti voisi olettaa, mistä silloin tarkalleen johtuu tietyt luonteenpiirteet ja alussa esittämäni stereotypiat? Katse kannattaa siirtää pois fysiologiasta, vaikka tietyt erot kannattaa ottaa huomioon (naisten kuukautiset ja kyky synnyttää vs. miesten siittiöiden tuotanto). Tämän jälkeen kaikki vastaukset pitäisi löytyä kasvatuksesta, joka tapahtuu tietyssä kulttuurisessa ympäristössä, jossa meille miehille ja teille naisille on asetettu tiettyjä odotuksia.
Odotustenmukaisesti eläminen saattaa olla juuri näihin stereotypioihin lankeamista. Miehet saavat elää villimmin ja ajattelematta kaikkea kohelteluaan, kun naisten on oltava säntillisempiä, harkitsevampia ja valmistauduttava perheen koossapitämiseen. Nämä käsitykset ovat kulttuurispesifejä eli esimerkiksi tiettyjen Afrikan heimojen keskuudessa naiset käyvät maatöissä, kun miehet hoitavat ja ruokkivat lapsia.
Työt ja roolit sukupuolten välillä jaetaan eri kulttuureissa eri tavalla, eikä turhaan puhuta esimerkiksi patriarkaalisesta ja matriarkaalisesta kulttuurista. Oma kristillinen - vaikka olisimme kuinka antikristillisiä ja ateisteja - kulttuurimme painottaa miehen asemaa. Tämä asema on kuitenkin viimeisten vuosikymmenten aikana järkkynyt vahvasti, mutta muutos ei ole kautta linjan positiivinen, koska me ihmiset (ja stereotyyppiset sukupuolet meissä) emme ole täysin tietoisia historiastamme ja siitä, millä tavalla meitä on alistettu. Naisten seksuaalinen vapautuminen ja tasa-arvoistuminen miesten kanssa onkin lähtökohtaisesti luonut uuden stereotypian, josta vähemmän puhutaan. Naiset ovat nyt vapaita toimimaan kuin miehet. Me saamme nyt kaikki olla piittaamattomia, juopotella, harrastaa seksiä kenen kanssa mielimme ja kasvaa idiooteiksi, joita isovanhempamme eivät voineet sietää, joten alkoivat vastarintaan, jotta meillä olisi nykyiset etuoikeutemme.
Sukupuolten välillä tapahtunut kulttuurinen ja psyykkinen murros ei ole ollut kautta linjan positiivinen. Toisaalta miehet ovat alkaneet kantamaan eri tavalla vastuuta perheestään, alkaneet ilmaista tunteitaan, tehdä kotitöitä, ottamaan sitä henkistä asemaa, joka ennen oli naisten pakotettua yksinoikeutta. Markkinatalousjärjestelmällä on oma lusikkansa pelissä puhuttaessa vapautuksen tuomasta ideologisesta muutoksesta. Naiset elivät ennen miesten rahoilla, mutta täysin tietoisina siitä, ettei rahaa ollut mässäiltäväksi asti. Kun naiset pääsivät itse töihin, taloon tuli kahden ihmisen tulot, jolloin tulot kasvoivat, mutta samalla rahantarve, koska rahaa saatettiin sijoittaa asioihin, joita ei tarvittu, kuten kultakoruihin tai kallisiin meikkisarjoihin.
Itsenäiset naiset eivät välttämättä tällaisesta muutoksesta paljoa perusta, mutta konservatiivinen nainen, joka edelleen kantaa henkisenä perintönään ajatusta siitä, että mies elättää, voi odottaa aina kalliimpia lahjoja. Tämä lisää painetta miesten ansaitsemiselle ja ylipäätään sille, millä tavalla sukupuoli ja sukupuolijako määritellään rahassa. Tosi mies ei välttämättä ole se tunteva tai edes kaikkein ronskein ja työteliäin, vaan se, jolla on tarpeeksi ylimääräistä rahaa sijoitettavaksi naiseensa/naisiinsa. Tällä puolestaan on saattaa olla vahva yhteys aiempiin stereotypioihin, joista ei olla päästä eroon: miehen mielessä on vain seksi, ja hän on valmis satsaamaan sitä saadakseen rahaa (vrt. lahjominen, sponsorointi, prostituutio), kun naisilla on lopulta vain palveluksensa tarjottavana, heidän ei tarvitse ajatella kuin markkina-arvoaan ja antaa miesten iskeä sopivaan markkinarakoon. Tämäkin tietysti purkaa ajatusta siitä, etteikö blondienkin korvien välissä jotakin liiku, jos siellä liikkuu edes raha ja miesten manipulointi, jossa he voivat oppia hyvinkin taitaviksi.
Toisaalla nainen on aina ollut kuin mies, mies on ollut kuin nainen, me olemme aina olleet kuin ihmisiä. Ajattelemme ja tunnemme vain eri tavalla toisaalta kasvatuksemme, elämänkokemustemme, ideologioidemme ja kulttuuriemme vuoksi. Sen sijaan, että näkisimme toisemme vain sukupuolina, meidän tulisi ymmärtää toisiamme yksilöinä. Kaikki miehet tai naiset eivät ole samanlaisia. Niin kauan kuin kuitenkin etsimme itsellemme sopivaa parittelu- tai elämänkumppania, me ajamme itse itsemme sille tielle, että meidän on kyettävä näkemään ero itsemme ja toisten välillä. Tosiasiassa kumppanin valinta on arpapeliä. Voisimme arpoa kenet tahansa kadulta ja rakastua häneen ajan kuluessa ensin kaverina, sitten ystävänä ja ajan kuluessa mukaan saattaisi tulla jotakin muuta. Hektisessä maailmassa ja kovien pakotteiden alla ajan antaminen toiselle ihmiselle on haaste sinänsä, joten valintojen on myös oltava nopeita ja todennäköisesti alussa ulkonäköön sekä ulkoiseen kokonaisuuteen perustuvia. Siinä mielessä meistä jokainen on hieman putkiaivoinen ja toisaalta ajattelematon.
Ihmissukupuolten välinen ero on pohjimmiltaan hyvin samankaltainen kuin uros- ja naaraskoiran tai -kissan. Emme välttämättä tietäisi mitä sukupuolta karvaiset kaverit edustavat, ellemme katsoisi jalkoväliin. Ainoa ero ihmisiin on, että me kuvittelemme olevamme paljon noiden otusten yläpuolella, tietoisempia, ajattelevampia ja tuntevampia.
Miehet ja naiset, niin kummalliselta kuin se saattaa kuulostaa ovat ihmisiä. Fysiologisesti sukupuolia erottavia asioita on lopulta hyvin vähän. Käytännössä voidaan ajatella, että miehillä on "se" ja naisilla "ne". Entä sitten miehet ja naiset, joilla on vähän sekä että? Ovatko he epäihmisiä? Ei. Luonto tekee oikkuja ihmisten fysiologialle ja psyykelle, eikä kyse ole mistään mysteeristä, vaikkei asiaa kyettäisi selittämään. Ihminen ei vain yksinkertaisesti tiedä kaikkea. Voidaan siis sanoa, että olemme mitä tahansa seitsemää eri sukupuolta, väriä tai poliittista suuntausta, meidän ihmisyytemme ei ole meidän fysiologiallamme mitattavissa. Putkiaivoiset ihmiset voivat ajatella, että sukupuoli on nimenomaan kehossa, vartalossa, fysiologiassamme. Millä tavalla sitten selittää homoseksuaalit tai lesbot?
Jos me olemme sukupuoltemme sijasta kaikki ihmisiä, kuten lähtökohtaisesti voisi olettaa, mistä silloin tarkalleen johtuu tietyt luonteenpiirteet ja alussa esittämäni stereotypiat? Katse kannattaa siirtää pois fysiologiasta, vaikka tietyt erot kannattaa ottaa huomioon (naisten kuukautiset ja kyky synnyttää vs. miesten siittiöiden tuotanto). Tämän jälkeen kaikki vastaukset pitäisi löytyä kasvatuksesta, joka tapahtuu tietyssä kulttuurisessa ympäristössä, jossa meille miehille ja teille naisille on asetettu tiettyjä odotuksia.
Odotustenmukaisesti eläminen saattaa olla juuri näihin stereotypioihin lankeamista. Miehet saavat elää villimmin ja ajattelematta kaikkea kohelteluaan, kun naisten on oltava säntillisempiä, harkitsevampia ja valmistauduttava perheen koossapitämiseen. Nämä käsitykset ovat kulttuurispesifejä eli esimerkiksi tiettyjen Afrikan heimojen keskuudessa naiset käyvät maatöissä, kun miehet hoitavat ja ruokkivat lapsia.
Työt ja roolit sukupuolten välillä jaetaan eri kulttuureissa eri tavalla, eikä turhaan puhuta esimerkiksi patriarkaalisesta ja matriarkaalisesta kulttuurista. Oma kristillinen - vaikka olisimme kuinka antikristillisiä ja ateisteja - kulttuurimme painottaa miehen asemaa. Tämä asema on kuitenkin viimeisten vuosikymmenten aikana järkkynyt vahvasti, mutta muutos ei ole kautta linjan positiivinen, koska me ihmiset (ja stereotyyppiset sukupuolet meissä) emme ole täysin tietoisia historiastamme ja siitä, millä tavalla meitä on alistettu. Naisten seksuaalinen vapautuminen ja tasa-arvoistuminen miesten kanssa onkin lähtökohtaisesti luonut uuden stereotypian, josta vähemmän puhutaan. Naiset ovat nyt vapaita toimimaan kuin miehet. Me saamme nyt kaikki olla piittaamattomia, juopotella, harrastaa seksiä kenen kanssa mielimme ja kasvaa idiooteiksi, joita isovanhempamme eivät voineet sietää, joten alkoivat vastarintaan, jotta meillä olisi nykyiset etuoikeutemme.
Sukupuolten välillä tapahtunut kulttuurinen ja psyykkinen murros ei ole ollut kautta linjan positiivinen. Toisaalta miehet ovat alkaneet kantamaan eri tavalla vastuuta perheestään, alkaneet ilmaista tunteitaan, tehdä kotitöitä, ottamaan sitä henkistä asemaa, joka ennen oli naisten pakotettua yksinoikeutta. Markkinatalousjärjestelmällä on oma lusikkansa pelissä puhuttaessa vapautuksen tuomasta ideologisesta muutoksesta. Naiset elivät ennen miesten rahoilla, mutta täysin tietoisina siitä, ettei rahaa ollut mässäiltäväksi asti. Kun naiset pääsivät itse töihin, taloon tuli kahden ihmisen tulot, jolloin tulot kasvoivat, mutta samalla rahantarve, koska rahaa saatettiin sijoittaa asioihin, joita ei tarvittu, kuten kultakoruihin tai kallisiin meikkisarjoihin.
Itsenäiset naiset eivät välttämättä tällaisesta muutoksesta paljoa perusta, mutta konservatiivinen nainen, joka edelleen kantaa henkisenä perintönään ajatusta siitä, että mies elättää, voi odottaa aina kalliimpia lahjoja. Tämä lisää painetta miesten ansaitsemiselle ja ylipäätään sille, millä tavalla sukupuoli ja sukupuolijako määritellään rahassa. Tosi mies ei välttämättä ole se tunteva tai edes kaikkein ronskein ja työteliäin, vaan se, jolla on tarpeeksi ylimääräistä rahaa sijoitettavaksi naiseensa/naisiinsa. Tällä puolestaan on saattaa olla vahva yhteys aiempiin stereotypioihin, joista ei olla päästä eroon: miehen mielessä on vain seksi, ja hän on valmis satsaamaan sitä saadakseen rahaa (vrt. lahjominen, sponsorointi, prostituutio), kun naisilla on lopulta vain palveluksensa tarjottavana, heidän ei tarvitse ajatella kuin markkina-arvoaan ja antaa miesten iskeä sopivaan markkinarakoon. Tämäkin tietysti purkaa ajatusta siitä, etteikö blondienkin korvien välissä jotakin liiku, jos siellä liikkuu edes raha ja miesten manipulointi, jossa he voivat oppia hyvinkin taitaviksi.
Toisaalla nainen on aina ollut kuin mies, mies on ollut kuin nainen, me olemme aina olleet kuin ihmisiä. Ajattelemme ja tunnemme vain eri tavalla toisaalta kasvatuksemme, elämänkokemustemme, ideologioidemme ja kulttuuriemme vuoksi. Sen sijaan, että näkisimme toisemme vain sukupuolina, meidän tulisi ymmärtää toisiamme yksilöinä. Kaikki miehet tai naiset eivät ole samanlaisia. Niin kauan kuin kuitenkin etsimme itsellemme sopivaa parittelu- tai elämänkumppania, me ajamme itse itsemme sille tielle, että meidän on kyettävä näkemään ero itsemme ja toisten välillä. Tosiasiassa kumppanin valinta on arpapeliä. Voisimme arpoa kenet tahansa kadulta ja rakastua häneen ajan kuluessa ensin kaverina, sitten ystävänä ja ajan kuluessa mukaan saattaisi tulla jotakin muuta. Hektisessä maailmassa ja kovien pakotteiden alla ajan antaminen toiselle ihmiselle on haaste sinänsä, joten valintojen on myös oltava nopeita ja todennäköisesti alussa ulkonäköön sekä ulkoiseen kokonaisuuteen perustuvia. Siinä mielessä meistä jokainen on hieman putkiaivoinen ja toisaalta ajattelematon.
Ihmissukupuolten välinen ero on pohjimmiltaan hyvin samankaltainen kuin uros- ja naaraskoiran tai -kissan. Emme välttämättä tietäisi mitä sukupuolta karvaiset kaverit edustavat, ellemme katsoisi jalkoväliin. Ainoa ero ihmisiin on, että me kuvittelemme olevamme paljon noiden otusten yläpuolella, tietoisempia, ajattelevampia ja tuntevampia.
Kommentit