Näinä päivinä Päivi Räsänen ja alkoholi ovat tapetilla. Missä Päiviä puolustellaan lähinnä kristillisten taholta, alkoholia puolustellaan laajasti tutkijoita myöten. Argumentit eivät nähdäkseni eroa juurikaan toisistaan. Päivi on kristitty, joka elää ristiriitaisen vakaumuksensa mukaisesti, eikä alkoholikulttuuri ja sen taustalla oleva ideologia ole yhtään ristiriidattomampi. Kyse on pitkälti siitä, kummalla puolen seisoo, Päivin puolesta vai vastaan, alkoholia puolesta vai vastaan.
Kun tarpeeksi paljon huudetaan, hyvin mahdollista on, että keskustelun viritessä myös erilaisia vastauksia tarjotaan. Itse arvostan niitä, jotka herättävät kysymyksiä. Siksi toisaalta pyrin antamaan vastineeni, mutta toisaalta nostamaan kysymyksiä.
Kirjoitukseni käsittelee alkoholia. Päivi Räsänen ei ole minulle erityisen läheinen henkilönä. Mielestäni on lähinnä hyvä, että hän on juuri niin ristiriitainen kuin on. Vielä kiinnostavampaa olisi, jos hän yhtäkkisesti vaihtaisi tuulensuuntaa ja pyörtäisi puheitaan. Kenties homoseksuaalisuus ei olekaan kipu? Kenties henkilökohtainen vakaumus on silloin parempi kuin laki, kun toimii luonnostaan oikein, jopa ilman Raamattua?
Viimeiset neljä vuotta ovat olleet henkilökohtaisesti aikaa, jolloin olen perehtynyt aina syvemmin alkoholin maailmaan. Omakohtaista kokemusta siitä on vähän, mutta tutkailen asiaa pitkälti kulutusnäkökulmasta. Huomion kiinnittyessä kulutukseen joutuu väistämättä peilaamaan ja rinnastamaan jääkiekkokulttuuria, kirkollista elämää, alkoholinkäyttöä ja levykeräilyä. Niin oudolta kuin se kuulostaa, voi kliseisesti sanoa kaiken liittyvän kaikkeen.
Ihmiskunnalle alkoholi on vanha tuttu aine. Sitä syntyy luonnossa ja sitä on äärimmäisen helppo valmistaa. Ei tarvitse kuin jättää hedelmämehuja avoimeen astiaan. Mehussa oleva sokeri yhtyy happeen, hiiva alkaa sakeuttaa juomaa ja tehdä siitä alkoholipitoista. Mehun maku muuttuu. Sen tietävät kaikki, jotka ovat käynyttä tuoremehua juoneet. Alkoholipitoisuus pysyy suhteellisen alhaisena, sillä luonnollisen käymisen kautta alkoholista voi tulla – hieman eri lähteiden mukaan – 12-15 –prosenttista.
Alkoholia on käytetty uskonnollisissa ja yhteisöllisissä rituaaleissa. Sillä on aina ollut valtava symbolinen merkitys, sillä sen päihdyttävää vaikutusta ei ole osattu selittää. Sitä osattiin vain valmistaa ja juoda. Koska miedoilla alkoholeilla (esim. 2%) alkoholimyrkytyksen saaminen on melko harvinaista, sitä on uskallettu juoda runsaita määriå. Se on ollut ravintoaine, janojuoma ja lääke.
Tislaustaito, joka on verrattain uusi keksintö tuli arabiasta. Al kohol tarkoittaa arabian kielessä aineen perimmäistä olemusta, henkeä (miksei sielua). Kun ihmiset katselevat alkoholimainontaa, he näkevät vielä tänä päivänä, miten tuo uskomus alkoholin henkeen elää ja voi hyvin. Spirit of purity, spirit with soul. Ja kaikki englantia osaavat ymmärtänevät “spiritin” kaksinaisen merkityksen.
Teollistuminen ja väestömäärän jatkuva kasvu ovat luoneet paineen kaiken kulutettavan materiaalin tehostettuun tuotantoon. Alkoholi ei ole tässä mikään poikkeus. Päinvastoin. Kemian teollisuuteen kuuluvan alkoholin haittavaikutukset tiedettiin jo 1800-luvun lopulla. Aikana, jolloin esimerkiksi Suomessa alkoholia käytettiin vain murto-osa nykyisestä. Kieltolakiaika oli reaktio katastrofaalisiin seurauksiin. Edes raamatulliset kiellot eivät ole estäneet kirkonmiehiä toimimasta kieltoja vastaan. Uskonnollisuuteen ja ideologisuuteen kuuluvat ristiriidat. Vaikka tietäisimme, mikä on meille parhaaksi, emme kaipaa kieltoja kertomaan, mitä emme saa tehdä. Päinvastoin näyttää olevan niin, että kiellot mystifioivat kiellon kohteen, luovat erilaisia tabuja sen ympärille, ja lopulta koko suhde kiellon kohteeseen sumenee.
Kieltolakiaika osoitti jo riittävän hyvin, mikä seuraus kielloilla on. Alkoholi meni ns. maan alle. Kielletyillä päihteillä rikastuvat vain rikolliset. Tulovirta ehtyy valtiolta, koska suoria verotuloja ei voida saada. Valtio on aivan yhtä addiktoitunut rahaan kuin alkoholisti on addiktoitunut alkoholiin. Sitä alkoholin rankempikin kulutus pitää itse asiassa valtion taloudellisesti voimissaan. Ristiriita tässä on se, että haittavaikutusten kasvaessa valtio menettää enemmän kuin saa. Alkoholista ei ole valtiolle suuren suurta hyötyä, mutta se ei myöskään voi toimia ilman sitä. Eikä kyse ole vain valtiosta. Jokainen, jolle alkoholilla pienintäkään merkitystä elämässään, voi miettiä, mitä elämä olisi ilman sitä? Osaavatko kaikki kuvitella elämäänsä ilman alkoholia vai muuttuuko elämä yhtäkkisesti jo mielikuvissa täysin sietämättömäksi, tylsäksi ja ahdistavaksi?
Alkoholikulttuurissa varsinaista muutoksen aikaa kesti Suomessa kieltolain purkamisesta vuonna 1932 vuoteen 1971 jolloin ostajaintarkkailujärjestelmä purettiin. Vuonna 1969 asetettiin uusi alkoholilaki, joka vapautti keskioluen elintarvikeliikkeisiin ja alkoi vaikuttaa enenevässä määrin alkoholin tunkeutumista koko suomalaiseen elinkeinoelämään. Jos 1969 kokonaiskulutus oli pari litraa absoluuttista alkoholia henkeä kohden, kulutus lähti jyrkkään kasvuun ja tavoitti 11 litran kokonaiskulutusmäärän tällä vuosituhannella.
Ongelma ei ole itse kulutus. Ranskassa, sivistyneessä eurooppalaisessa valtiossa, jota suomalaiset – tai kenties elinkeinoelämä ja teollisuus – haluavat pitää esimerkkimaana, kokonaiskulutus on ollut noin 25 litraa henkeä kohden. Mikä tarkalleen ranskalaisessa alkoholinkulutuksessa sitten on sivistynyttä? Se, että siellä juodaan joka päivä, ruokailujen yhteydessä. Kulutuksen jakaantuessa jokaiselle päivälle ihmisten ei tarvitse olla kaatokännissä minään päivänä. Suomalaisessa kulutuskulttuurissa juominen on keskittynyt viikonloppuihin, loma-aikoihin, kissanristiäisiin, ja jokainen niistä on antanut syyn juoda pari, kolme kertaa sen määrän kuin ranskalainen juo viikon viitenä ensimmäisenä päivänä. Humalahakuisen juomisen on sanottu leimaavan suomalaista alkoholinkulutusta, ja tilastojen varjolla näin voidaan aiheellisesti väittää.
Vaikka suomalaiset tavoittelisivat sitä, ettei tarvitse juoda itseään humalaan, alkoholiongelmalta ei vältytä. Siitä ovat esimerkkinä tavoitekulutuskulttuurit. Ranska painii alkoholiongelman kanssa. Suomessa siitä on vähemmän tietoa, koska suomalaisia tutkijoitakin kiinnostaa enemmän se, miten suomalaiset voivat.
http://www.thelocal.fr/20130322/alcohol-is-frances-biggest-cause-of-hospital-visits
Meidän ei tule katsoa muita maita millään tavalla ihailevasti. Sivistynyttä alkoholinkäyttöä ei tunneta teollisessa maailmassa. Siellä, missä alkoholi on käytännössä tulonlähde jopa valtiolle, raha ja sen käyttö ovat asioita, joita pitäisi valvoa. Ei alkoholi, jota syntyy keittiössä maatuvassa omenassa, ja ihmisen omassa kehossa (sokeri + happi).
Alkoholia on mystifioitu aikojen alusta asti. Puistokemisteille ja alkoholiteollisuudelle työskenteleville alkoholin perimmäinen olemus, al kohol, on äärimmäisen tuttu asia. Sama kuin ydinvoimateollisuudessa uraanin kaivajille on kohtuullisen ilmeinen asia, millaisesta materiasta uraanin kohdalla on kyse. Kolmisilmäiset, seitsensormiset, ennen 11 ikävuotta syöpään kuolevat ihmiset, eivät ole meidän turvallisesti kaupunkioloissa ja kerrostaloissa asuvien silmille ja mielille. Meille on vain tärkeää se, että kun painamme katkaisinta saamme valoa tai halutessamme television päälle. Sama pätee alkoholiin. Harvaa luultavasti kiinnostaa se, mitä alkoholi tosiasiassa on. Tärkeämpää on, että saamme sitä tarvitessamme tai halutessamme, ja siitä saatava vaikutus on jokseenkin säännönmukaisesti sama.
Mystiikka on asia, joka saa meidät ihmiset toimimaan. Kun salaisuudet paljastuvat, saatammekin kokea, että meitä on iät ajat vedätetty. Huijattu uskomaan asioihin, joiden puolesta olemme valmiita vaarantamaan henkemme, taistelemaan, sijoittamaan rahojamme ja käyttämään suurimman osan elämästämme. Theodor Adornon ja Max Horkheimerin ajatuksia löyhästi lainaten, meidät on kasvatettu tarvitsemaan ja opetettu uskomaan tarvitsevamme asioita, joita emme tosiasiassa tarvitse.
Keskustelu alkoholista on siis täysin hakoteillä siitä lähtien, kun aletaan puhua alkoholikulttuurista, poliittisesta päätännästä tai alkoholikaupan rajoittamisesta. Mikä hinta on asioilla, jotka syntyvät luonnossa? Mikä hinta on annettavissa asioille, jotka sairastuttavat noin 20% ihmisistä ja tappavat enemmän työikäisiä suomalaisia kuin mikään muu yksittäinen syy? Entä minkä vuoksi valtio ei todellakaan halua vapauttaa kaikkia kemiallisia aineita kovia huumeita myöten, jos pystyy sitä kautta leikkaamaan rikollisuuden käyttöön meneviä rahasummia? Järkevä selitys on se, että rikollisuudestakin raha palautuu kiertoon. Onhan rikollistenkin ostettava taloja, autoja, ruokaa ja kenties, jos tarpeeksi fiksuja ovat, edes laillisia päihteitä.
Markkinatalousyhteiskunnassa, teollisessa kulttuurissa kaikki on laskettavissa. Siitä, että Jeppe alkoholisoituu on hyötyä jollekin. Jeppe työllistää yhden alkoholiteollisuudessa työskentelevän, autokuljettajan, varastotyömiehen, baarimikon, sosiaalityöntekijän, psykiatrin, lääkärin ja hautausurakoitsijan. Millä kehotuksella tai kiellolla tämän asetelman voi purkaa?
Radikaali oma näkemykseni, joka varmasti herättäisi keskustelua ja purkaisi järjestelmää, on se, että kaikki päihteet olisi luokiteltava lääkeaineiksi. Lääkeaineiden tulisi olla kaikille kansalaisille ilmaisia, koska ne edistävät kansakunnan hyvinvointia. Se, että lääkkeitä väärinkäytetään, ei ole valtion syy. Siitä kärsivät ja siitä tulee rangaista niitä, jotka käyttävät tässä tilanteessa väärin lääkkeitä. Hieman samaan tapaan kuin jos meitä olisi viiden hengen kaveriporukka, jolla olisi käytössä 2 kiloa ruoka-aineksia. Arto söisi kerta-annoksena 1,2 kiloa, jonka jälkeen muille neljälle jäisi jaettavaksi kokonaista 800 grammaa.
Meidän on kyettävä saamaan kansakuntamme ymmärtämään, että ei meidän tulisi olla huolissamme alkoholinkulutuksesta, vaan yleisemmin kulutustarpeistamme. Silloin tärkeä kysymys liittyen alkoholinkäyttöön koskee kaikkia niitä, jotka alkoholia käyttävät. Kysymys on hyvin yksinkertainen: miksi? Se vertautukoon tämän tekstin päätteeksi Päivi Räsäseen ja uskonnollisuuteen. Olen ateistina ja absolutistina saanut monet kerrat vastata kysymykseen: ”miksen juo / usko?” Miten selittää jotakin asiantilaa, johon ei usko tai koe olevan tarvetta? Selitysvelvollisuus siirtyy niille, jotka juovat ja uskovat. Motiivien on tultava julki. Myös niiltä tahoilta, jotka ihmisille Jumalaa tai Humalaa tarjoavat.
Kommentit