Koetin pitää kiinni jonkinlaisesta päivärytmistä kun jäin työttömäksi, mutta niin vain se rytmi katosi reilussa parissa viikossa. Toisaalta olisi ollut melko mahdotonta pitää kiinni rytmistä, joka minulle jäi työn hektisimmistä päivistä. Sain nukuttua noin kahdesta kahdeksaan ja heräsin ilman herätyskellon soittoa. Sitten nukkumaanmeno alkoi venyä ja lopulta venyi myös herääminen. Nyt on ehtinyt melkein tavaksi mennä nukkumaan viideltä, herätä puoliltapäivin ja ottaa päivällä torkut.

Tänä yönä koetin sitten palata vanhaan rytmiin, koska olin tarpeeksi väsynyt unille. Menin unille yhdeltä, mutta heräsin klo 3.30. Nyt olen pirteä ja odottelen, että väsymys palaisi ja voisin edes kuvitella saavani unta.

Rytmin katoamisen myötä luonnollisesti päivät ovat jollain tavalla lyhentyneet. Aiemmin heräsin valoisaan tai valkenevaan aikaan, nyt herään päivällä ja parin tunnin päästä heräämisestä on pimeää. Se tuntuu vaikuttavan jossain määrin mielialaani, kuten jo pelkkä ilmasto ulkona vaikuttaa siihen. Tuoreena tulevat mieleen kaikki viimetalviset tapahtumat ja tuntemukset.

Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ovat kuitenkin raha-asioiden saaminen edes jollain tavalla kondikseen. Vaikka saisin nyt heti töitä menisi aikansa ennenkuin saisin ensimmäisen palkan. Kuitenkin olisi hyvinkin miellyttävää päästä töihin ja saada jonkinlaista tasapainoa niin talouteen kuin päivärytmiin. Hankalaa vain on töidenhaku nykyisellään kun on jonkinlainen ajatus siitä, ettei ihan kaikkea työtä kuitenkaan voisi tehdä ja sellaiset paikat, jotka kiinnostavat ja joihin haen eivät päädy minulle. Alan tietysti olla jo sen ikäinen, että mieluummin otetaan joku nuorempi, vaikka minäkin olen nuori.

Positiivista on tietysti, että minulle jää enemmän aikaa kirjoittaa - ja kelailla asioita.