Paljon on ehtinyt maailma muuttua sen hieman yli 50 vuoden aikana kun Euroviisuja on järjestetty. Sen historian alkuaikoina eurooppalaisia valtioita oli huomattavasti vähemmän ja hallitsevimmat kielet olivat englanti, ranska ja saksa. Pieneen marginaaliin kuulunut Suomi keräsi eksoottisuudellaan pisteitä, milloin enemmän, milloin huomattavasti vähemmän.

Euroviisut ovat kärsineet pientä uskottavuusinflaatiota. On hyvä, että kaikki Euroopan suuremmat maat Italiaa lukuunottamatta ovat mukana. Toisaalta Euroviisuista on tullut entistä rahakkaampi show, jolla Euroviisumenestyjät voivat hyvinkin lyödä kansainvälisesti läpi. Silti kyseistä laulukilpailua katsotaan aika karsaasti, eikä nykyisin menestyskään enää ole niinkään laulusta kiinni, vaan pisteiden määrään vaikuttavat lukuisat eri seikat.

Huomattava tekijä on se, miten vuoden 2006 Lordin voiton jälkeen punk ja rock alkoivat tehdä tuloaan kisoihin. Heikommin menestyneet maat ovat pyrkineet tekemään laulunsa samaan muottiin kuin on vuosikymmenet tehty ja ainoaksi muista erottavaksi tekijäksi on keksitty lava-show. Mitä vähäpukeisempi nainen sitä varmemmaksi pisteitä on kaavailtu, vaikka maat ovat sitten stringimainostensa jälkeen saaneet karvaasti kokea, ettei niitä pisteitä ihan nakusillaan saada. Siitä huolimatta show ja ulkonäkö ovat olleet jossain määrin merkittävä tekijä. Tästä esimerkkinä tuttuni lausahdus, että pisteet menivät Venäjälle, koska se keskimmäinen laulaja oli niin suloinen.

Musiikista on tullut jossain määrin toissijainen tekijä musiikkikisassa. Musiikilla on kuitenkin suuri rooli ja Serbian voitto vuonna 2007 taas osoittaa, että kyllä musiikillisia avuja edelleen arvostetaan. Häiritsevää kokokuvassa on kuitenkin se, miten Euroopan maat ovat jakautuneet kisojen alusta lähtien. Englannista on tullut kisojen pääkieli, mutta sen rinnalle on noussut koko slaavilainen kieliryhmä Etelä-Euroopasta Itä-Eurooppaan. Jugoslavian hajottua palasiksi se jätti jälkeensä Serbian, Makedonian, Kroatian, Slovenian, Bosnia-Hertzegovinan ja viimeisenä Montenegron. Kun maissa edelleen kansalaiset ovat sekoittuneena keskenään valtioiden sisällä on ainakin joitain toistensa kansalaisia. Yhteinen historia vaikuttaa lisäksi niin positiivisesti kuin negatiivisesti.

Entistä Jugoslaviaa enemmän on uusia maita tupsahtanut lauluareenoille entisestä Neuvostoliitosta. Suomen kanssa jonkin verran samaa kulttuuriperimää omaavien Viron, Latvian ja Liettuan lisäksi uusia maita ovat Valko-Venäjä, Moldova, Ukraina, Georgia, Armenia ja Armenia. Vaikkei maissa samaa kieltä puhuttaisikaan niin sen verran isänmaallisia me ihmiset ollaan, että asuessamme diasporassa eli kotimaamme ulkopuolella kummasti äänet menevät "omille". Musiikilliset tekijät voivat toki vaikuttaa, niin miten muuten on selitettävissä, että naapurimaista löytyy aina tukea toisilleen? Niin Ruotsista Suomelle kuin Suomelta Ruotsille. Molemmissa maissa asuu paljon toistensa kansalaisia. Sama pätee myös suhdetta Ruotsin ja Turkin, Saksan ja Turkin välillä. Turkilta ei välttämättä niin paljoa heru ensimmäisille, mutta Ruotsissa ja Saksassa asuu sen verran turkkilaisia, että liekö heidän kulttuurinsa tullut maissa tutuksi tai sitten turkkilaiset äänestävät omiaan? Kumpi vaihtoehto kuulostaa todennäköisemmältä?

Vuoden 2007 Euroviisujen jälkeen Ruotsi ja Saksa ovat olleet etunenässä vaatimassa näiden pelleilykisojen lopettamista, koska pisteenlasku on perseellään. Laskee Euroviisutulosta, miten haluaa Serbia selviytyy silti mestarina maaliin. Sen sijaan muut sijat menevät täydellisesti uudelleen jakoon kun poistetaan naapurimailta tulleet pisteet tai esimerkiksi em. turkkilaisten osuuden vaikutuksen Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa.

Kritiikkiin on aihetta, mutta kritisoijien tulisi samalla esittää jonkinlaista vaihtoehtoista pisteenlaskusysteemiä, jos nykyinen ei miellytä. Euroviisut polkee edelleen paikallaan vanhoilla juurillaan, vaikka Eurooppa on muuttunut. Yksi kiintoisa vaihtoehto olisi pudotuspelityyppinen ratkaisu, jossa esimerkiksi Suomi ja Ruotsi kohtaisivat keskenään ja muut maat päättäisivät paremmuuden. Tässä olisi luonnollisesti mahdollisuus, että Norja ja Tanska suosisivat Ruotsia ja Suomi saisi vain hajapisteitä niistä. Islanti olisi puolestaan molempien maiden osalta arvoitus. Eräänlainen "opponenttisysteemi" saattaisi kuitenkin toimia, jos Suomelle ja Ruotsille valittaisiin opponentit esimerkiksi Norjasta, Latviasta, Espanjasta ja Kroatiasta. Parempi parista jatkaisi matkaansa kohti finaalia, heikompi tippuisi kisasta. Tämä ei ole kuitenkaan erityisen realistinen vaihtoehto.

Joka tapauksessa on selvää, että jonkinlaista uudistusta Euroviisut kaipaavat. Yhtä varmaa on kuitenkin se, että aina jokin maa voi purnata ja olla tyytymätön ratkaisuihin. Ehkä helpointa olisi antaa tilanteen olla ennallaan ja katsoa kun Italia saisi viisukieltäytyjien joukkoon seuraa.