Seuraava teksti on minulle äärimmäisen vaikea pala. Siihen yhdistyy monta ahdistavaa asiaa ja tilannetta, jotka sotkevat yhteensä niin minun kuin isäni heikkoudet.

Erään joulun alla 90-luvun alkupuolella isäni kutsui vanhempansa luokseen Helsinkiin. En muista syytä, miksi minä lähdin isovanhempieni kuljettajaksi sateiseen joulukuuhun. Alkumatkasta muistan jännittäneeni sitä, miten isoisäni kommentoisi ajoani, koska olin silloin vielä kohtuullisen keltanokka kuljettajana. Pääsimme kuitenkin päämääräämme kokonaisina. Isovanhemmat majoitettiin helsinkiläiseen hotelliin, jossa he saivat oman baarikaappinsa, illallisensa ja niin edelleen. He tuntuivat olevan mielissään siitä, että heidän poikansa kutsui heidät Helsinkiin, mutta tästä eteenpäin asiat lähtivät hieman ennalta-arvaamattomaan suuntaan.

Tuohon aikaan isäni ei kyennyt nukkumaan ilman viinaa ja lääkkeitä. Hän joi jotakuinkin kolmeen yöllä, kunnes sammui ja heräsi kello kuudelta töihin. Hänellä oli oma kuljettajansa, joka kävi hänet hakemassa kotoa ja vei sitten, edelleen humalaisena, johtamaan töiden etenemistä työmaille. Isäni kävi toivottamassa vanhempansa tervetulleiksi ja pyysi minut matkaansa. Jatkoimme hotellilta matkaa - ainakin jossain vaiheessa iltaa - helsinkiläiseen ravintolaan, joka osoittautui kohtuullisen pian strippipaikaksi. Olin naistenkin suhteen täysin kokematon eli minulle tilanne oli jokseenkin kiusallinen ja omituinen. Isäni seuraan lyöttytyi vielä mies, jota en tuntenut, enkä muista nähneeni sen jälkeen. Toisaalta voi olla, että olen tavannut, mutta tuossa tilanteessa olin aikalailla sekaisin.

Isäni alkoi juoda, joi hieman lisää ja jälleen hitusen lisää. Hän humaltui ankarasti. Minulla oli hyvin huonosti käsitystä kellonajasta, kuten oli kohtuullisen huono käsitys yhtään mistään. Vielä tuohon aikaan ahdisstukseni isäni humalaisesta seurasta ei ollut niin vahvaa kuin se alkoi olla myöhemmin. En vain yksinkertaisesti halunnut olla isäni seurassa kun hän humaltui ja tämä yö saattoi olla merkittävä syy siihen.

Jossain vaiheessa iltaa isäni kävi jossain ja palasi sanoakseen, että varsi meille yksityishuoneen. Käytännössä tuo huone oli vain metrien päässä siitä, missä olimme koko illan istuneet, ja vielä lähempänä se oli sitä paikkaa, jossa tytöt tanssivat yläosattomissa. Isäni kutsui meidät - minut ja täysin minulle vieraan n. 40-vuotiaan miehen - yksityishuoneeseen, johon tuli hetken päästä parikymppinen, vaaleahiuksinen virolaisnainen. Hän tanssi kolmelle miehelle, joista isäni tuntui kaiken aikaa aktiivisimmilta. Ikäänkuin hän olisi tuntenut tytön entuudestaan ja kohteli häntä sen mukaan, imeskellen rintoja ja nuollen vatsaa. Muistin vain, että ennen privaattia tyttöihin oli kielletty koskemasta.

Minä olin täysin vieraassa tilanteessa itselleni, enkä ollut koskenut naista, varsinkaan sisältä. Uteliaisuus vei voiton minusta. Vaikka tilannetta varmasti voi pitää harmattomana, että moni ihminen tekisi samassa tilanteessa, kokemattomina, uteliaina ja ahdistavassa tilanteessa saman, se ei kuitenkaan anna oikeutta toimia, kuten toimin. Työnsin kielloista huolimatta sormeni sisään minulle täysin ventovieraaseen naiseen, enkä saanut siitä minkäänlaista tyydytystä. Poistuin huoneesta entistä sekavammassa tilassa. Verhojen ollessa auki ja tanssin ollessa tauoksissa katselin isääni ja nuorta naista kopissa. Isäni oli siirtynyt nuolemaan ja imeskelemään klitorista.

Ristiriitaiset tunteet saivat minut lopulta pelkäämään omia reaktioitani. En tiennyt naisen nimeä, enkä tiennyt tarkalleen sitä, miltä hänestä mahtoi tuntua, mutta voin vain kuvitella. Mietin mahdollisuutta, että hän seurustelee, hän on jo äiti, hänellä ei ole muita mahdollisuuksia elättää itseään tai perhettään kuin tämä. Mietin sitäkin, millaisen suhteen isäni oli häneen luonut, koska he tuntuivat todellakin ikänkuin tuntevansa toisensa. Tyttö oli ilmeisesti menossa esiintymään johonkin isäni järjestämään julkisempaan tilaisuuteen myöhemmin. Minä halusin kuitenkin pyytää naiselta anteeksi. Kirjoitin pitkän kirjeen, jossa pahoittelin tekoani ja isäni tekoja. Kirje jäi lopulta lähettämättä, mutta tilanne jäi häipymättömästi mieleeni.

Tilanne sai minut lisäksi miehenä ajattelemaan sitä, mihin ihmiset ovat rahasta valmiita. Mihin ylipäätään meidät on pakotettu vain siksi, että meidän täytyy ansaita rahaa elättääksemme itsemme ja perheemme. Täydellisesti tietoinen en ole siitä, miten vahvasti nimenomaan tuo tilanne ja siitä heränneet ajatukset ovat vaikuttaneet minun asenteisiini markkinataloutta ja kilpailua kohtaan. Ehkä tämä järjestelmä ajaa naiset huomattavasti miehiä useammin sellaisiin tilanteisiin, joissa heidän yksityisyyttään luvallisesti rikotaan, rahasta.