Uskontotieteen oppiala kuuluu kulttuurien tutkimukseen eli tieteenalana tutkitaan kulttuureita. Niin uskonto kuin kulttuuri ovat käsitteinä melko epämääräisiä. Tiedeyhteisö on alkanut olla sitä mieltä, että sanasta "uskonto" tulisi luopua, koska se on nimenomaan uskontotieteen näkökulmasta liian epämääräinen sana: alan tutkimuskohteeksi käy melkein mikä tahansa toiminta, jossa on tiettyjä rituaaleja ja säännönmukaisuuksia aamutoimista urheilutapahtumiin, anorektisen henkilön maailmankuvasta laskiaispullien paistoon. Onkin syntynyt hieno sana "uskontoisuus" kuvaamaan uskontojenkaltaisuutta, joka sopii alan tutkimuskohteeksi.

Kulttuuri on toinen ongelmallinen sana. Aivan samalla tavalla kuin jokaisella varmasti on käsityksensä siitä, mitä on uskonto (varsinkin oikea sellainen), kulttuurista on lukuisia erilaisia näkemyksiä ja käsityksiä. Yhdelle ihmiselle jokin tietty asia voi olla uskontoa tai kulttuuria, mutta tieteen näkökulmasta tehdään ehkä vielä selkeämpi raja kulttuurin kuin uskontojen suhteen. Kulttuuria on kaikki, mitä ihminen tekee ja ajattelee. Tästä seuraa, että käytännössä raja on ihmisen ja eläimen toiminnan välillä: eläimellä ei ole kulttuuria. Kuitenkin jotkut alan tutkijat ovat sitä mieltä, että eläinlajitkin ovat luoneet kulttuuria. Itse muistan taannoin nähneeni erään apinalajin luoneen aika selkeän systeemin pähkinöiden särkemiseksi: pudonnut pähkinä kannetaan kivelle, jossa on sopivasti koloja, joihin pähkinän voi sijoittaa ja sitten sitä aletaan mäiskiä omaa elopainoa isommalla kivenmurikalla.

Molemmat sanat niin kulttuuri kuin uskonto ovat menettäneet merkitystään. Sigmund Freudin teoriat uskonnosta käsitti oikeastaan vain yksijumalaiset nykyuskonnot eli kristinuskon ja islamin. Uskontoja on kuitenkin paljon enemmän. Samoin monille ihmisille kulttuuria edustaa ns. korkeakulttuuri eli taide. Se on yksi rajaus siinä, missä uskonnoksi voi rajata vain kristinuskon. Ilmiöinä ne ovat kuitenkin paljon laaja-alaisempia ja mittavampia, niistä voidaan löytää erilaisia alakategorioita, kuten kristinuskosta ensin protestanttiset kirkot lopulta aina liikkeisiin ja kultteihin asti, kunnes ollaan yksilötasolla tutkimassa jokaisen ihmisen uskontoa. Samoin kulttuuri hajautuu lopulta pieniin palasiin esimerkiksi musiikista rock-kulttuuriin, lopulta 70-luvun punk-scenen kulttuuriin ja aina yksittäisen ihmisen kehitykseen pojasta yhdeksi 70-luvun liikkeen jäseneksi ja sieltä pois yrityksen toimintatapojen (yrityskulttuuri) kehittäjäksi.

Tämän pohjalta voidaan sanoa, että uskonto on mitä suurimmissa määrin kulttuuria, mutta kulttuuri ei välttämättä ole uskontoa.