Olen ollut aina keskiverto oppilas koulussa. Niin lapsuudessa kuin nuoruudessa tein mielelläni kaikkea muuta kun piti lukea kokeisiin. Saatoin aloittaa kokeisiin lukemisen edellisenä iltana, kahlasin muistiinpanojani ja koetin saada jotain jäämään päähäni. Kokeisiin valmentaumisen multihuipentuma oli se kun luokkaan mennessä pidin vielä kirjaa avoinna ja istuutuessani tuolille ymmärsin, ettei kirjaa saa pitää kokeessa auki. Tuollaisissa tilanteissa on paniikki lähellä.

Yliopistoihin hakiessa samanlainen opiskelustrategia on toimimaton. Kun n. 600-sivuisesta tiiliskivestä pitäisi jäädä mieleen jotain muutakin kuin se, jonka jo tietää. Olen joutunut muokkaamaan opiskelutapaani lukiessani pääsykokeisiin. Samalla tyylillä tuskin tulee menestystä taas yliopistossa, koska valmistautumisaikaa saattaa olla aika paljon vähemmän. Selvimpänä erona on kuitenkin toisto. Kirja on luettava useamman kerran kannesta kanteen ajatuksella. Näin en tehnyt koskaan sen enempää peruskoulussa, lukiossa kuin ammattikorkeakoulussa.

Opiskelustrategia pohjautuu luonnollisesti lukemiselle. Erilaisia muistamistapoja on kuitenkin useita ja jokaisella on varmasti oma tapansa merkitä tai hahmottaa koealueessa tärkeät asiat. Tässä on kuitenkin oma strategiani:
1. Lue koekirja kannesta kanteen ajatuksella vähintään kerran, mieluummin kahdesti. Tällä tavoin alkaa muodostua edes jonkinlainen kokonaiskäsitys asiasta.
2. Alleviivaa tärkeät kohdat.
3. Tee alleviivausten pohjalta "avainsanalista" tai lista, josta käy ilmi koealueessa mainitut henkilöt, heidän teoriansa nimi ja selitys teorialle. Lisäksi koealueessa saattaa olla muita erikoissanoja, jotka on hyvä opetella.
4. Käy läpi sisällysluettelo hahmottaaksesi, mihin osaan kirjasta kukin henkilö ja teoria kuuluu.

Lopulta melko yksinkertainen juttu. Aiemmin olen kuitenkin toteuttanut näistä neljästä kohdasta vain yhden. Olen alleviivannut tärkeitä kohtia joko oma-aloitteisesti tai joissain tapauksissa opettaja on sanonut, mitä kannattaa alleviivata. En siis ole välttämättä lukenut kunnolla ajatuksella edes alleviivauksia. Siihen nähden koearvosanani seitsemän tai kahdeksan hujakoilla ovat olleet varsin kohtuullisia.

Tiedän oman muistini puutteet ja sen, että minulle lukemiseen keskittyminen on vaikeaa. Näin ollen on tärkeää, että luen ainakin osan aikaa jossain muualla kuin siellä, missä on liikaa mahdollisia häiriötekijöitä (puhelimet, muut ihmiset, ovikello) tai virikkeitä hajottamaan keskittymistä (televisio, tietokone, musiikki). Olen pyrkinyt lukemaan kirjastossa, vaikka siellä muita ihmisiä onkin. Siitä huolimatta siellä voi olettaa, ettei muita virikkeitä tule ja toisaalta kirjastossa muut ihmiset harvemmin vaativat huomiota toisin kuin puhelimella tavoittelevat tai oven takana seisovat.

Siirrynkin tästä taas lukuhommiin. Pääsykokeeni on 31.5. Muistakaa pitää peukku korvassa.