Ihminen on luova ja leikkimielinen. Ihminen on lopulta aivan yhtä yksinkertainen tai monimutkainen eläin kuin mikä tahansa luonnossa vastaan tuleva pieni pörröturkkinen karvakasa, joka leikkii lankakerän nähdessään. Kissan huitoessa lankakerää, se on jahtaavinaan liikkuvaa olentoa, ikään kuin se jahtaisi hiirtä tai lintua. Kissan leikki valmistaa pientä kissaa tuleviin koetuksiin ja eloonjäämistaisteluun. Samanlainen kehitys on havaittavissa esimerkiksi alkuperäiskansayhteisöissä, joissa lapset saavat jo pieninä käyttöönsä erilaisia aseita. Niiden kanssa leikkiässä lapsi oppii käyttämään aseita hallitusti ja metsästämään. Kuten kissa, myös ihmisellä leikki on alunperin eloonjäämisen kannalta tärkeää. 

Ihmisen erottaa eläimestä kulttuuri. Kaikki ihmisen luoma voidaan sisällyttää kulttuuriin. Jo pelkästään kieli mahdollistaa ihmisen leikkisyyden. Sanaleikit kehittävät ihmisen sosiaalisia ja kielellisiä valmiuksia. Tämän lisäksi ihmiset voivat kehitellä ja rakentaa itselleen leikkikaluja. Tästä on seurannut mm. erilaiset pelit, jotka ovat hiljalleen kehittyneet urheilulajeiksi. Jalkapallon esimuotoja on havaittavissa mm. Afrikan batwojen (pygmit) parissa. He eivät potki jalkapalloa, heillä ei ole maaleja eikä sääntöjä, mutta peli kehittyy kaiken aikaa sitä mukaan, kun vaan pallossa on liikettä ja ihmiset juoksevat sen perässä. Se käy koordinaatioharjoituksesta, joka saattaa joissakin elämäntilanteissa olla äärimmäisen tärkeä.

Modernissa maailmassa ihmiset työnnetään eräänlaiseen myllyyn, jonka pitäisi tuottaa korrektisti käyttäytyviä ihmisiä, tunnollisia työntekijöitä ja hyviä kansalaisia. Normitetussa yhteiskunnassa myös suhde leikkiin on muuttunut. Kyse ei enää ole välttämättä eloonjäämistaistelusta siinä merkityksessä kuin se on niiden kansojen parissa, joiden koko eloonjääminen riippuu leikkien avulla harjoitetuista taidoista. Vaihtoehdot ovat lisääntyneet ja käytännössä leikistä on saattanut tulla passiivisempaa ja passivoivampaa, esimerkiksi tietokonepelien pelaamista.

Tietokonepelit ovat ikään kuin hyvä tekosyy aikuisemmallekin ihmisille leikkiä. Tämä tekosyy on oltava, koska ihmisille on määritelty aika, jolloin on lupa harrastaa "leikkimistä". Jos ihminen leikkii ja käyttää mielikuvitustaan esimerkiksi pukemalla vaatteita nukeille, niin se ei enää olekaan ihan normaali juttu, jos ihminen harrastaa sitä edelleen 25-vuotiaana. Nukkeleikit on parempi lopettaa 12-vuotiaana, vaikka sehän käy ihan harjoituksesta tulevien ihmislasten pukemisessa. Lisäksi mielikuvitus ja leikki ovat huomattavasti parempia seuralaisia kuin seinien seurassa tylsistymisen tunne tai olutpullo.

Ajan kanssa näyttää myös siltä, että ihminen onkin alkanut määritellä erilaisten rituaalitoimenpiteiden kautta sitä, miten ihmisen tulisi käyttäytyä. Alkuperäiskansaheimot maalaavat kasvonsa, tanssivat sota-, sade- tai metsästystanssinsa, kun nykypäivänä kasvot maalataan, koska se näyttää hyvältä, siistiltä, muodikkaalta ja/tai hauskalta. Sen sijaan, että toimenpiteellä olisi jokin syvempi rituaalinen merkitys, kaikki on vain hauskaa ja sen hauskan nimissä ihmiset tekevät, mitä huvittaa. Samaan tapaan toimivat lapset alkuperäiskansayhteisöissä, jotka matkivat aikuisten rituaaleja.

Tarkasteltaessa sitä, miten sivistynyt ihminen toimii, näyttää siltä, että ihminen on kulkenut henkisessä kehityksessään kaiken aikaa taaksepäin. Vaikka ihmiskunta on ottanut kehitysaskelia mm. tieteessä, samaan aikaan ihmiset ovat määritelleet kaiken aikaa uusiksi muita sosiaalisia normejaan. Tieteen kehitys kulkeekin käsi kädessä erilaisten kulttuuristen oikeiden ja väärien kanssa (uskonto, päihteet, muoti-ilmiöt, ideologiat). Jos vaikka tiede osoittaisikin ihmiskunnassa tapahtunutta kehitystä, samaan aikaan karismaattinen ja fundamentalistinen uskonnollisuus on nostanut päätään; alkoholinkulutus on lisääntynyt; muodista on tullut yhä voimakkaammin länsimaisessa kulttuurissa vaikuttava ilmiö; erilaiset maalliset (sekulaarit) ilmiöt ovat kehittyneet ja niiden myötä erilaiset kultti-, idoli- ja fanisuhteet, jotka elvyttävät aiemmin uskontoihin liittynyttä sosiaalisuutta. Jos jälkimmäisiä voitaisiin pitää epäsivistyneenä ja tiedettä taas merkkinä sivistyksestä, puntit käyvät aika tasan.

Jos tätä suhdetta tarkastellaan tarkemmin, kyse on siitä, miten kehitys ja sivistys määritellään. Laskettaessa rima mahdollisimman alas on ihan mahdollista, että ihminen kykenee määrittelemään itsensä sivistyneeksi. Mutta aivan käsittämätöntä soopaa on se, että primitiivisiksi leimatut kansat olisivat auttamattomasti kaikki sivistymättömiä. On kahta erilaista sivistystä: mielen ja sydämen sivistystä. Modernissa maailmassa ihmiset ovat harjoittuneet käyttämään mieltään, mutta eivät sydäntään. Lisäksi mielensivistyksen voisi jakaa tiedolliseen (rationaaliseen) sivistykseen ja viisauteen (miten tietoaan käyttää hyvin). Ihmiset ovat ajautuneet tässä kaikessa kohti rationaalista sivistystä ja näyttää siltä, että esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa itseasiassa huonommin koulutetut ovat usein rationaalisempia tai johdonmukaisempia kuin yliopistokoulutettu väki - tämän allekirjoitan vaikka itse kuulun juuri jälkimmäiseen ryhmään.

Huolestuttavaa kuitenkin on katsoa, miten älykäs ihminen käyttäytyy kerta toisensa jälkeen sosiaalisen ryhmän määrittelemällä tavalla, hauskuuden nimissä. Rationaalisen ihmisen käyttäytyminen ei ole enää elossajäämistaisteluun valmistautuvan ihmisen leikkisää toimintaa, vaan koko leikin käsite on muuttunut itsetuhoiseksi. Itsetuhoisuus taas ei ole hauskaa edes lievässä muodossa. Olkoonkin, että kasvoilla on naamiot, pukeutuminen on trendikästä, baareissa on kiva käydä ja alkoholista tai mistä tahansa muusta aktiviteetista tai aineesta tulee kiva olo. Siinä ei ole mitään, mikä edesauttaisi ihmistä selviytymään elämästä yhtään paremmin kuin ilman niitä kaikkia. Hyvä olo ja hauskuus vain ovat ikään kuin asioita, jotka legitimoivat ihmisen nykyaikaisen teennäiseksi muuttuneen leikkisyyden.

Joitakin aikoja sitten eräs etäisesti tuttu vietti aikaa ilmeisesti mukavissa merkeissä, kun hän menetti henkensä tapaturmaisesti. Hieman tuon jälkeen eräs huomattavasti tutumpi herra, ilmeisesti säännöllisen alkoholinkäyttönsä ja rapautuneen kuntonsa vuoksi joutui sairaalaan. Heillä molemmilla oli varmasti hauskat ja kivat hetkensä, mutta ihminen ei ole ikuinen eikä ilokaan ole ikuista, jos edes pelkän ilon asia. Ilo on elämänasenne ja täysin riippumattomana siitä, mitä ihminen tekee, kenen seurassa, millaisissa vaatteissa tai maskeissa ja millä aineilla vahvistettuna.